talven harmeja

pakkaset ovat tuoneet jokatalvisen ongelman Ahdille, nimittäin aukeavat korvalehdet. tämä on luppakorvilla suht yleinen vaiva, varsinkin jos korvalehdet on ohuempaa sorttia.

toinen korva on vielä hyvässä kuosissa, mutta toinen on kärjestä ihan auki. ja aukeaa aina uudestaan kun Ahti ravistelee päätään. siispä asunnon seinäpinnat kattoa myöten on täynnä veripisaroita.
jotkut teippaavat korvanlehdet talveksi, kunnes vaiva helpottaa. jotkut puhuvat, että A-vitamiini voisi auttaa. meillä ei kestä teipit korvissa, joten ainoaksi avuksi olen kokenut korvien kärkien rasvailemisen Bepanthenillä. mietinnässä on myös myssy Ahtiselle kovimpien pakkasten aikaan..

pakkasta ja hierontaa

niin se vain talvi tuli. nyt onkin tilauksessa koirille tossut jalkaan sekä Ahdille oma lämpökerrasto, jotta selvittäisiin pakkasista. -15 asteessa alkaa Leevikin hieman nostelemaan tassuja, että ei ole mukavaa kun varpaat jäätyy. jospa saataisiin siis molemmille jätkille tossut ettei tarvitsisi tassujen palella.

muuten lenkillä kyllä mennään eikä meinata. kun heinät peittyivät lumen alle on pitänyt keksiä jotain muuta puuhaa. siispä jätkät syö risuja, oksia jne puutavaraa. toki niillä kepeillä leikitäänkin, Ahtinen varsinkin syöksähtelee risujen perään. yritä siinä sitten pitää kuria yllä ja hihnat järjestyksessä..

Ahti "joutui" myös hierottavaksi. olen jonkin aikaa epäillyt jumeja selässä sillä A peitsaa lenkeillä. siispä puhelua koirakaverille että pääsiskö hieromaan joku kerta. Laura tulikin viime viikolla torstai-iltana hieromaan Ahtista. hieman etukäteen hermoilin että malttaako tuo pysyä ollenkaan paikoillaan että saisi edes vähäsen hierottua, rentoutumisesta puhumattakaan.. onneksi Ahti malttoi rentoutua aina hetkittäin makoilemaan kyljellään. tosin sitten piti myös kääntyillä selälleen että jos massua rapsutettaisi välillä. tai sitten kävi hakemassa luun että jos sitä jyrsisi hieman samalla.
Leevi piti hieronnan ajaksi sulkea toiseen huoneeseen, se kun tuli mustasukkaiseksi siitä että toista paijataan ja häntä ei yhtään.

nyt sitten on tosiaan hankintalistalla Ahdille oma "lämpökerrasto", eli juoksumanttelin näköinen pukine jonka pitäisi lämmittää tuota selkää sekä massua. kun varsinkin agilityssä tuppaa selkä hieman rasittumaan ja sitä myöten myös jumiutumaan. pitäisi myös aktivoitua ja opiskella hieman itsekin tuota koiran hieromista sekä venyttämistä niin voisi itsekin autella jumien poistossa.

pitkästä aikaa päivitystä

noniin aikaa onkin vierähtänyt taas melkoisesti siitä kun viimeiksi oon kirjoittanut. pitääkin taas vähän aktivoitua.. vaikka sitä tulee päivittäin istuttua koneella ihan liikaa niin jostain syystä ei vaan ole saanut kirjoitettua mitään ylös.

Ahti ehti täyttää huimat 4-vuotta reilu viikko Leevin synttäreiden jälkeen. ei juhlittu mitenkään erityisesti sitäkään tapahtumaa, pojat sai luut syödäkseen. lisäksi käytiin Ahdin kanssa hakemassa taas yksi hylly agikisoista, muuten meni oikein loistavasti mutta yhden "kunniakierroksen" aikana Ahtinen juoksi sitten pussin kankaan yli joten se siitä sitten.. jäi hirmuisesti harmittamaan etten töitten takia ehtinyt menemään toista rataa, tuntui siltä että Ahti olisi malttanut toisella radalla kuunnella paljon paremmin. mutta heti tammikuussa taisi olla lisää kisoja treen seudulla joten sitten ehkä taas!

agitreeneissä ollaan käyty nyt se 2 x viikossa, tiistaisin rhodesiankoirien omissa höntsyilireeneissä ja perjantaisin ohjatuissa harjoituksissa Lempäälässä Best-in areenalla. aina välillä tuntuu jotain pientä edistystäkin tapahtuvan, nyt alkaa enää olla ongelmana se että koira pysyisi hanskassa eikä tekisi omia seikkailujaan radan väliin. muutamissa ohjatuissa reeneissä on ongelmana ollut yllättäen myös vauhdin puute, johon olen miettinyt ratkaisua. onko sitten kylmä halli vaiko innottomuus kun ei saa tehdä mitään kivaa, en tiedä. mutta onneksi suurimman osan aikaa agi on todella kivaa ja koira painelee onnessaan esteitä.

talvikin tuli, ja Ahdilla on ollut koko syksyn oikeastaan takki niskassa. ensin Hurtan ohkaisempi "sadetakki", ja kun pakkaset alkoi niin minun isosiskon tekemä takki missä on mahakappalekin, ja nyt kun alkoi kunnon pakkaset niin fleecehaalari. sitten kun vielä pakastuu niin tuon fleecen päälle tulee vielä takki. nyt ajattelin tilata vielä molemmille koirille tossut, kun näyttäisi lenkeillä varpaat palelevan. Ahdilla alkoi myös jokatalvinen vaiva, nimittäin korvalehdet halkesi taas auki. tuolla vaan ei mikään huppu tunnu kestävän päässä, joten ei auta oikein muu kuin rasvailla korvalehtiä ja toivoa ettei kovin pahasti aukeaisi enempää. sitten onkin taas kiva kotona pestä seiniä kun tuo ravistelee päätä ja veripisaroita löytyy sen johdosta kattoa myöten..

koirat on viime aikoina saaneet aina välillä tuollaiset nahkarullat syötäväkseen. huomasin että osaavat syödä suht nätisti omat luunsa, eikä enää mene mahakaan moisista sekaisin, joten on kivaa hetkellistä ajanvietettä. oikeita luita on vähän hankala syöttää kun ovat niin sotkuisia, ja niistä melkein aina tulee sota kun Leevi syö omansa paljon nopeammin kuin Ahti. alkuun Leevi noita nahkaluitakin piilotteli pitkin kämppää, mutta nyt on tottunut syömään omansakin samantien kuin sellaisen eteensä saa.

Leevi 8v

Leevi Lepakkokorva täyttää tänään kokonaista 8 vuotta.

kahdeksan vuotta sitten päätin, että haluan koiran. opiskelijana ei ikävä kyllä ollut hirveästi varaa rotukoiriin, eikä sillä koiran rodulla muutenkaan tuntunut olevan niin hirveästi väliä. kunhan saisin Koiran.
selailin eri paikoista pentueilmoituksia, muutamaa kävin katsomassakin mutta mikään ei vain kolahtanut ihan täysillä. kunnes huomasin ilmoituksen vähän erikoisemmasta sekoituksesta. pieni tiedustelusoitto ja autolla matka Nilsiän tienoille.
siellä odotti kahdeksan söpöä, pullukkaa pentua. ensisilmäyksellä olin myyty, ja oli vaikeaa valita juuri se yksi pentu muiden joukosta. isoja korvia ja tassuja ja pulleita pentumassuja.. pienen tutustumisen jälkeen yksi uros nousi hieman esiin muista, ei ihan se rohkein ja rämäpäisin pentu muttei myöskään pahnanpohjimmainen. Leevi oli löytynyt.

kotimatka Lappeenrantaan sujui suht ongelmitta. hieman vikisytti kun pysähdyttiin huoltoaseman pihalla pissille, olihan kylmää ja märkää ja pimeää eikä sisaruksia ollut tukena. hienosti kuitenkin matka sujui mamman jaloissa.

pentuna Leevi oli aika riiviö. se maisteli ja söi lähes kaikkea, aina parista pullapellillisestä lähtien seinän nakertamiseen. sisäsiistiksi penneli oppi suht sujuvasti. lenkeillä alkoi jo heti alkuun tulla viitteitä Lepakon itsenäisyydestä, kaikista hauskinta oli vain mennä viipottaa hajujen perässä, viis siitä oliko emäntä matkassa vai ei..

kahdeksaan vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. Leevi on käynyt läpi aikamoisen tautien kirjon, aina tulehtuneesta eturauhasesta, poistetusta sylkirauhasesta sekä erinäisistä haavoista katkenneeseen valtimoon asti. onneksi kaikesta on selvitty, ja nyt Leevi on pirteä koiruus, jota ei ikä paina ollenkaan.

hyvää syntymäpäivää rakas Lepakko.

normipäivä

ihanainen bedlington Halla kertoi blogissaan tavallisesta päivästään. siispä ajattelin minäkin kertoa noiden jätkien päivistä.

koska teen osa-aikaisesti vuorotyötä, niin päivät vaihtelevat pitkälti sen mukaan missä vuorossa olen töissä.
jos olen vapaalla, herään yleensä 11-12 aikoihin. mikäli nukun koirien mielestä liian pitkään, tulevat ne pikkuhiljaa herättelemään. Ahti käy antamassa nopean pusun, kun taas Leevi tykkää tulla köllöttelemään sängylle viekkuun. koska koirat ei saa tulla varsinaisesti sängylle, luistetaan säännöstä sen verran että takatassut pysyy lattiassa. siinä Leeviä sitten pitää paijailla hetki.

syön vähäsen aamupalaa jonka jälkeen lähdetään koirien kanssa pitkälle, noin tunnin mittaiselle lenkille. meillä on pari vakiolenkkiä, mitä kierrellään vähän vaihdellen. yleensä valitsen lenkit sen mukaan miten vähän tiedän siellä liikkuvan muita koiria.. lenkit mennään hihnassa, sillä täällä asuu joka puolella niin paljon koiria etten uskalla ottaa riskiä. lenkillä Leevi painaa eteenpäin nenä maassa kiinni ja Ahti puuhailee, syö risuja, heinää, heittelee keppejä itselleen ja välillä kiusaa Leeviä mikäli tulee tylsää. aina välillä Ahti käy tökkäsemässä mammaa nenällään käteen.

ulkoilun jälkeen odotellaan jonkin aikaa ennenkuin koirat saa aamuruoan. ruokana on neuta ja lihaa (yleisimmin Lempimuonasta saatavaa sika-nauta lihaseosta) sekä vaihtelevasti öljyä (ihan perus rypsiöljy), kananmunaa ja ruoantähteitä. Leevi syö nopeammin kuin Ahti, joten jottei Leevi ryöstäisi Ahdin loppuja ruokia, saa Lepakko ohuita purutikkuja muutaman sinä aikana kun odotellaan Ahdin lopettelua. isäntä antaa vain yhden - kaksi, omistaja ehkä useamman.. joskus pyydän Leeviä tekemään eri temppuja saadakseen namin.
syömisen jälkeen Ahtia leikityttää, ja se tuo joko riepua (skinnies-lelu joka on jo useammassa osassa..) tai vinkulelua, tai köydenpätkää tai.. Ahtinen osaa myös leikkiä itsekseen mikäli omistaja on liian kiireinen.

mikäli olen menossa iltavuoroon, lähden tässä välissä töihin ja koirat jäävät keskenään siksi aikaa että isäntä tulee koulusta. jos olen töissä niin isäntä käyttää jossain välissä iltaa koirat pienellä lenkillä. jos olen itse kotona niin minä käytän ne.
illalla käydään sitten vielä ennen nukkumaanmenoa ulkona, pituus riippuu vähän siitä mitä päivän aikana on tehty ja kuinka väsynyt omistaja on.. lenkin jälkeen koirat saa vielä iltaruoan, samat pöperöt kuin aamulla ja tietenkin tikut. siinä vaiheessa kun menen iltapesulle koirat tietää että kohta käydään nukkumaan ja Leevi siirtyy makuuhuoneeseen. Ahti tulee mukaan kylppäriin, sitä pitää rapsutella samalla kun pesen hampaita. yön koirat nukkuvat makuuhuoneessa, muuten päivällä ne makoilevat olohuoneessa (koirien omalla sohvalla) tai sitten työhuoneessa missä omistajakin on.

mikäli menen aamuvuoroon, niin aamulla aikaisin käydään vain lyhyt pissalenkki, ja pidempi lenkki siirtyy iltapäivään kun tulen kotiin.

tiistaisin illalla on ohjelmassa vielä Ahdin agility, omassa rhodesiankoiraporukassa vapaamuotoiset treenit. joskus Leevikin pääsee sinne mukaan. perjantaisin käyn Ahdin kanssa ohjatuissa treeneissä. muuten me lähinnä vain oleskellaan. aina välillä annan pojille tekemistä aktivointipallojen tms muodossa, ja tietysti Ahti kantaa lelujaan vähän väliä riepotettavaksi tai heitettäväksi. Ahti on myös se jonka pitää päästä osallistumaan kaikkeen, ja se seuraa tiiviimmin huoneesta toiseen sitä mukaa missä omistaja menee. Leevi osallistuisi mieluiten ruoanlaittoon, mutta koirilta on pääsy kielletty keittiöön joten pojat tyytyvät norkoilemaan eteisessä silloin kun omistaja tai isäntä tekee ruokaa.

villahousut

ilmojen viilentyessä totesin taas, miten välineurheilua koiran omistaminen on. ilman hyviä ulkoiluvaatteita ei lenkillä viihdy, ei omistaja eikä koira.

jonkin aikaa sitten sain uudet, hienot ulkoiluhousut. softshell-kankaiset, hieman paksummat, mustat, juuri sopivat hieman kylmempään säähän (ja vielä viilempään kun pukee kerroksia alle). kaivoin housut taas ilmojen kylmettyä esiin ja tyytyväisenä vetäisin jalkaan.
huomasin sitten, että housuihin on ilmestynyt ylimääräinen "villa"vuori. nimittäin housujen sisäpuoli on aivan täynnä karvaa. sitä pistelevää, ihon alle tunkeutuvaa tikkukarvaa.
eikä auttanut teippiharja. yhden vedon jälkeen oli koko teippi täynnä karvaa ja housuista irtoavaa nukkaa. viisi teippiä rullattuani päätin luovuttaa. onpahan ainakin lämpimät housut kun on kunnolla vuoratut.

Suuri koiranhoito-opas

tuli ehkä taas ostettua yksi koirakirja. Info-kirjakaupasta tarttui 10eurolla mukaan Matthew Hoffmanin toimittama Suuri koiranhoito-opas (kääntänyt Leena Lahtinen, Tapio Harjanne, kustantaja Ullman 2007)



nopeasti selailtuna kirja vaikuttaa yllättävän hyvältä perusteokselta koirista. suomennoksessa on mukana myös suomalaiset kennelpiirit, rotuyhdistyksiä sekä tietoja löytöeläinten talteenottajista. erilaisia sairauksia ja koirien vaivoja on esitelty kattavasti. kirjaa voisi hyvinkin suositella uudelle koirien ystävälle, jolla ei vielä ole niin kattavia perustietoja. tietysti Tuire Kaimion mahtavien opuksien lisäksi.

vanha koira

Leevi täyttää ensi kuussa 8 vuotta. joillakin suuremmilla roduilla se on odotettu elinikä. missä vaiheessa koira on vanha?

usein puhutaan, että sekarotuiset olisi terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin puhdasrotuiset kaverinsa. en sitten tiedä, tuskin pitää paikkaansa. rotukoiria vaan tutkitaan enemmän. tietysti joillakin roduilla on omat sairautensa, mutta yhtä hyvin ne voi vaivata sitä rotusekoitustakin.
lisääkö tieto tuskaa?
Leeviltä en ole edes kuvauttanut lonkkia, vaikka se oli vakaa aikomus vuosia sitten. hyvin tuo näyttää kävelevän ja juoksevan ilman sen kummempia vaivoja. jonkin verran portaissa kävely on hidastunut, mutta onneksi asutaan hissitalossa muutenkin.

hieman odotan kauhulla että missä vaiheessa Leevi alkaa sitten näkyvästi ikääntyä. alkaako se sairastella enemmän? muuttuuko liikkuminen jäykäksi?
tapahtuuko tämä kaikki jo kohta? vai parin vuoden päästä? neljän? viiden? elääkö Leevi vielä toiset 8 vuotta?

onneksi koira on edelleen pirteä, itsepäinen itsensä. ehkä se on alkanut vaatia paijausta enemmän. nimenomaan vaatia, tänäkin aamuna minut herätettiin kovaäänisesti (mmmyyöööövvvufhhuoooouuuu) sängystä, vain jotta rapsuttaisen herran mahaa.
lihomisen olen laittanut ennemmin kastroinnin piikkiin. selkään on ilmestynyt yksi rasvapatti, josta en ole huolissani mutta mikä olisi tarkoitus tutkituttaa mikäli eksytään kohta taas eläinlääkäriin. muuten herra voi hyvin eikä vanhuus näy mitenkään päällepäin. kuono Leevillä alkoi harmaantua jo kahden vanhana, joten sekään ei kerro iästä.

toivottavasti meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. pakosti joutunut vain miettimään, että toivottavasti osaan sitten ajoissa tehdä ystävälle sen suurimman palveluksen ja päästää sateenkaarisillalle ennenkuin olo käy liian vaikeaksi.

syksy

syksy tuli, vähän melkein yllättäen. kesän olisi ehkä toivonut vielä jatkuvan, kun rämpii koirien kanssa vaakasuoraan vihmovassa sateessa.

onneksi kuitenkin sain Ahdillekin uuden takin, olkootkin vähän turhan iso, mutta ainakin suojaa reidet kunnolla (jopa turhankin kunnolla, hankaluuksia hieman tuottaa se että Ahti tykkää käydä puskassa kakalla, ja nuo helmat tuppaa jäämään sitten sinne alle...)

emäntäkin sai vihdoin hankittua kunnon vettäpitävät vermeet. huomattavasti mukavampi lenkkeillä kun ei ihan heti ole uitetun koiran näköinen. tosin Leevi puskee eteenpäin säässä kuin säässä, sitä ei pienet vesisateet hetkauta. eikä Leeville ole myöskään mitään takkia tullut hommattua, kun sen turkki on sen verran säänkestävä. meillä siis haisee märkä koira lähes päivittäin.

koirien nimistä

mm. Grid ja Tanja kertoivat blogeissaan mistä koiriensa kutsumanimet ovat peräisin. siispä minäkin ajattelin.

Leevihän on sekarotuinen, eikä sillä ole virallista kennelnimeä. Leevi Lepakkokorva haettiin läheltä Nilsiää, ja täytyy myöntää etten muista kuollaksenikaan sen vanhempien nimiä. emä oli kuitenkin baijerin vuoristovihikoira ja isä komea spk:n ja berhandilaisen sekoitus. hieman pelotti pentua katsellessa, että kasvaako siitä miten iso...
nimeä mietin pitkään. en halunnut mitään ns. perinteistä koirannimeä, mutta toisaalta ihan perus suomalainen miehen nimikään ei houkutellut. kun yhden kaverini nimi oli jo Vinha, niin ei sitäkään viitsinyt laittaa sitten koiralle nimeksi. niimpä Leevistä tuli Leevi, sillä olen aina tykännyt Lassi&Leevi sarjakuvista, lisäksi Leevi & the Leavingsia tuli kuunneltua nuorempana.
lempinimiä on jo aikaisemmin mainittu Lepakkokorva, joka lyhentyy myös Lepakoksi, sillä nuo korvat nyt ovat hmm.. vähän ehkä normaalia suuremmat. hirveästi ei nimi ole vääntynyt mihinkään, Leevi tottelee välillä myös nimeä Jätkä, koira, äijä jne.


Ahti taasen on viralliselta nimeltään Fikisha Ahadi, joka sitten "suomentui" lyhyeen ja ytimekkääseen Ahtiin. tosin kaverini joka oli kanssani pentua hakemassa ilmoitti että koiran nimeksi tulee Simo ja hän aikoo vast'edes kutsua koiraa vain tuolla nimellä. onneksi ei jäänyt käyttöön :P
Ahti on sittemmin saanut lisänimen Mahtinen, Ahti-Mahti jne. kun Ahtinen on tehnyt jotain tuhmaa, huudan yleensä "Pentu". muita lempinimiä ei oikein käytetä tässä perheessä.

Reissussa

omistajalla on huikea 2 viikon loma tänä kesänä, joten pakkasin koirat autoon ja lähdettiin vähän sukulaisille lomailemaan.

ensin suunnattiin Nastolaan anoppilaan, missä vietettiin pari päivää. itse tulin sopivasti kipeäksi, mutta koirat saivat ulkoilla pihalla mielin määrin joten ei tullut huonoa omaatuntoa siitä että olisivat jääneet vähälle liikunnalle. kesän helteetkin oli jo ohitse niin jaksoivat jopa telmuta pihalla. kissoja olisi ollut kiva jahdata, mutta mokomat hävisivät piiloihinsa heti kun paikalle saavuttiin.

parin pvän Nastolan vierailun jälkeen jatkettiin matkaa Lappeenrantaan "mummolaan". siellä koiratkin ottivat vähän rennommin. jostain syystä ne eivät vielä ole tottuneet tuolla anoppilassa niin rentoutumaan, vaan kun jätin ne hetkeksi yksin niin hätä oli hirmuinen ja perään itkettiin. Lappeenrannassa taas voi pojat jättää huoletta yksinkin, siellä ne vaan kiipeävät sohvalle nukkumaan.
toki vähän pitää Lappeenrannassakin puuhailla kiellettyä, sen vuoksi kaikki syötäväksi kelpaava nostetaan aina koirien jäädessä yksin pois ulottuvilta. todistetusti myös akvaariokalojen ruokapurkit kannattaa laittaa suljettujen ovien taakse, mikäli ei halua siivota hiutalesotkua matoilta.

tällä kertaa kuitenkin vältyttiin enimmiltä tuhoilta, ja pojat käyttäytyivät hienosti koko reissun ajan. ainut ikävä puoli tuossa matkassa oli punkit. Lappeenrannassa niitä tuntuu olevan aivan erityisen paljon, mistä kieli jo ensimmäisen lenkin jälkeen pongatut inhokit. jokaisen ulkoilun jälkeen sai koirista nyppiä useamman punkin irti, ja Leeviinhän tietysti niitä pääsi kiinnittymään turkin sekaan. Ahtiin jostain syystä eivät punkit niin tarttuneet, en sitten tiedä onko ohut, liukas turkki jotenkin hankalampi punkeille kiinnittyä. Leevistä taasen nypin useamman kappaleen irti vielä Tampereella. koko kesänä ei ole täällä meidän vakkarilenkeillä näkynyt punkkeja, siksipä en ole punkkiainettakaan laittanut säännöllisesti. nyt tuli sitten laitettua kiireen vilkkaa Lappeenrannassa ollessa.

lomat alkaa olla lomailtu ja syksykin näyttää saapuneen. mietin vielä pitäisikö Ahdille hankkia joku sadetakki, kun satuin netistä pongaamaan suht edullisesti.

Leevi oli mummolassa sopivassa lomafiiliksessä

shoppailua

tuli pyörähdettyä Nekalan Musti&Mirrin inventaarioalessa, kun kuulin että siellä on halvalla Hurtan vaatteita sekä koirille että aikuisille.

lähtihän se sitten vähän käsistä..


ostin siis itselleni Hurtan ulkoiluasun, Arctic takki sekä housut (30e), Ahdille fleecehaalari & takki (yht 10e), koirille peti (10e) ja leluja (1-2e/kpl) sekä Leeville pari nahkaista pantaa (3-5e). kuvasta puuttuu vinkulelut, ne kun saivat aika rajua käsittellyä heti alkuun niin ne on jäähyllä jonkin aikaa. parin minuutin hupi, ei onneksi ollut kallista :)

koirilla on kyllä niin erilaiset tyylit leikkiä. Ahti leikkii välillä ihan yksikseen eri leluilla, kun taas Leevi tyytyy vain repimään kaiken silpuksi.

Leevin tyylinnäyte


ja Ahti vauhdissa

Ensimmäiset viralliset agilitykisat

käytiin tänään Ahdin kanssa ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Lempäälässä Tamskin tallilla. ei mennyt nyt ihan niin hirveän hyvin, hylkäys tuli, mutta olen kyllä suht tyytyväinen.
Ahti nimittäin pysyi radalla, ja alun haahuilujen jälkeen kuunteli ohjausta ja mentiin loppurata todella hyvin. puomi oli todella vetovoimainen vaikka ollaan treeneissä yritetty vältellä ja opetella kiertelemään puomin edustalla. lisäksi keinussa tuli joku ihmeellinen vauhti Ahdille, se nimittäin harjoituksissa menee keinun rauhassa mutta nyt tuolla kisatilanteessa meni niin vauhdilla että tuli melkein lentokeinu. Ahti ihmetteli itsekin että mites nyt noin meni.

mutta videota sieltä siis:


ennen kisaa käytiin nopeasti omissa treeneissä toisella hallilla, lähinnä ajatuksena oli se että Ahti malttaisi sitten kisoissa jo keskittyä enemmän siihen ohjaajaan eikä vain menemään kovaa eteenpäin. hieman pidemmätkin treenit olisi näköjään voinut ottaa, vielä näkyy liikaa intoa alussa. mutta se pysyi radalla!

siivouspäivä

emäntä päätti että tänään siivotaan.
Ahti olisi kovasti halunnut olla apuna.

kaasuvaara

kohta pitänee taas laittaa Ahdin ruokinta mietintämyssyn alle. nimittäin kaasua tulee sen verran että omistajan huumorintaju sekä happi alkaa olla lopussa.

jonkin verran Ahtiselle on kokeiltu eri nappulamerkkejä. vaan kun mikään ei tuntunut sopivan, kaikki tuli lähes suoraan läpi sekä jo edellä mainittu kaasun määrä oli tajuton. koira ei tuntunut millään saavan massaa itselleen vaikka ruokamäärä oli suhteellisen suuri.

siispä siirryimme pikkuhiljaa enemmän "kotiruokinnan" suuntaan. barfista ei voi puhua, sillä tällä hetkellä syötettävä neu on kypsennettyä.
Ahtisen ruokavalio koostuu siis tällä hetkellä Neu:sta, jota syö n.600-700g/päivä + raa'asta sika-nauta lihasta (n.400g/pvä), joukkoon menee välillä raaka kananmuna kuorineen sekä loraus rypsiöljyä.
tällä ruokinnalla on koira vihdoin alkanut edes vähän keräämään massaa, jätekasat on pienentyneet sekä korvat pysyy puhtaana.

Leevi syö samaa sapuskaa, hieman vähemmän vain. silläkin vatsa toimii niinkuin pitää, kakkaa tulee n. kerran päivässä, ja muutenkin on terve. ainut että nyt on alkanut toinen korva oireilemaan, mistä lisää tuonnempana.

ruokinta ei myöskään tee liian isoa lovea omistajan rahapussiin, pikaisesti laskettuna menee reilu satanen kuussa.

pitäiskö tässä sitten Ahdin kanssa siirtyä enemmän vielä sinne raa'an ruoan puoleen? auttaisiko kasvisten lisääminen suolen toimintaa, vaiko pitäisikö viljat tiputtaa kokonaan pois? siihen en usko että koira pelkällä lihalla pärjäisi.
ja kun tuo barffaaminen on niin hankalaa! tai ainakin tuntuu siltä. nyt on niin helppoa, senkun pötköstä laittaa osan ja heittää lihaa päälle. pakkasessa säilyy kumpikin.

phuuh.
onneksi nyt on muutenkin 24/7 tuuletus päällä kotona.

lämpimistä päivistä

on se kyllä ihan kiva, ettei ainakaan tarvitse palella. tai ottaa käyttöön vasta ostamiani sadehousuja.

mutta ei kyllä koirien kanssa jaksa tehdä mitään ylimääräistä. yhdellä vähän pidemmällä lenkillä käydään päivässä, ja senkin yritän ajoittaa mahdollisimman myöhäiseksi. tosin vielä yhden aikaan yöllä on monena päivänä ollut yli 20 astetta lämmintä. olo on jotenkin hassu, kun tuolla alkaa olla jo ihan pimeää öisin, ja kävelee topissa ja capreissa koirien kanssa, jotka läähättää kun tulee kuuma.

harmillisen monet agitreenitkin jää välistä töiden takia. pitäisi yrittää jaksaa kysellä pääsisikö joku toinen päivä aina paikkailemaan, ettei jäisi ihan kokonaan. on vaan pomo päättänyt viisaudessaan että tämä plikka tekee melkein pelkästään iltavuoroja. hmph.

Agirotu 2010

josko sitä taas pääsisi päivitystahtiin kiinni kun oma kone tuli huollosta takaisin entistä ehompana.

siispä pieni raportti viime sunnuntain Agirotu-tapahtumasta. paikalla oltiin vain sunnuntaina joukkuekisassa, osa porukkaa jaksoi pyöriä Teivossa koko viikonlopun mahtavissa helteissä.

sunnuntaikin alkoi lämpimästi, ja etsittiin edes jonkin verran varjoisa paikka mihin laitettiin leiri pystyyn. mukana oli meidän "perheen" (minä, Ahti ja kepo) lisäksi Eden ja Laura, Gadi joukkoineen sekä uusi tuttavuus (ja Edenin sisko) Peppi huoltajien kera.
sitten odotettiin, ja odotettiin, ja odotettiin. ei onneksi hirmu montaa tuntia, sillä kuumuus nousi nopeasti lähelle +30 astetta ja koirat alkoivat pelkästä paikallaan makaamisesta väsyä. Ahti joi varmaan ennätysmäärän vettä, lisäksi sillä oli kasteltu pyyhe välillä päällä viilentämässä.

meidän urakka alkoi pukukulkueella, jonka starttia hieman jouduttiin odottelemaan. Ahti näytti aika kärsivältä paahtavassa auringon poltteessa, mutta onneksi haaremi meinasi laajentua muutamalla dalmatialaistyttösellä. Ahdille kun ei tuntunut omat 3 tyttöä riittävän..
joukkueemme nimi oli Brooket ja Ridget, ja yritimme sitten pukeutua sen mukaan: kaikilla ihmisillä oli blondit peruukit päässä, hameet yllä ja koirilla tietysti rusetit kaulassa. hylättiin viime hetkessä suunnitelma pukeutua jakkupukuihin, onneksi sillä tuossa helteessä olisi varmaan loppu tullut.


kun kulkueesta oli selvitty, odoteltiin vielä hetken aikaa ennenkuin alkoi aloittelevien maksien rataantutustuminen.
rata oli todella helppo, lähes pelkkää suoraa ja muutama mutka. itseä lähinnä hermostutti juurikin tuo suoraviivaisuus, mm. putken päästä näkyi suoraan yleisö... Ahdilla on hieman ollut tapana karkailla radalta ulkokenttätreeneissä, joten pyysin sitten yhtä ystävää menemään siihen ansakohtaan varmuuden vuoksi nappaamaan koiran kiinni jos karkumatka yllättää.

meidän joukkueen lähtövuoro tuli viimein, ja noh, menihän se :D kuten odotettiinkin, jotkut hieman hidastelivat radalla, toiset enemmänkin, ja me sitten.. no, pysyttiin kuitenkin rajojen sisäpuolella! vaikka Ahti vähän lähtikin moikkaamaan yleisöä, tuli se kuitenkin suht nopeasti takaisin. huomasi kuitenkin että kuumuus teki tehtävänsä, eikä koiraa voinut vähempää kiinnostaa hyppiminen. selvittiin kuitenkin rata loppuun jotenkuten, koskaan en vaan ole tuon koiran nähnyt menevän niin hitaasti.

laitan videota vielä jahka saisin sellaisen nettiin asti.

suht tyytyväinen kuitenkin päivään, Ahti ei syönyt yhtään pikkukoiraa ja pysyi radan sisäpuolella karkumatkasta huolimatta. seura oli loistavaa ja järjestelyt tuntui toimivan. eiköhän ensi vuonna mennä uudestaan, sitten tavoitteena pukukilpailun voitto tietysti, tänä vuonna se meni toiselle rhodeporukalla :)

laidunkausi alkoi

nimittäin meidän piskit vetelevät pitkin lenkkiä onnessaan heinää poskeen. mikäli omistaja olisi myötämielisempi, koirat olisivat tyytyväisenä jossain niityllä niittämässä ruohoa nassuun.

Leevi aloitti heinän syömisen jo nuorena. ensin sitä kokemattomana koiranomistajana oli ihmeissään, että mitäs nyt. kaivelin tietoa sieltä ja täältä, jotkut olivat varmoja siitä että koira syö heinää vain huonoon oloon ja oksentaa pian sen jälkeen kun on heinää syönyt. toiset sanoivat että koiralla täytyy olla kurkkutulehdus, jonka kutinaan koira syö ruohoa. tai sitten oli nämä jonka mielestä koiralla on joku puutos, jota se yrittää paikata vihreää syömällä ja jos koiran ruokaan lisää salaattia niin homma hoituu sillä.

no eipä hoitunut, eikä koiralla ole mitään puutosta eikä se oksenna ellei ihan hirmuista määrää pääse heinää syömään. vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että se nyt vaan tykkää syödä ruohoa. ja koska Ahti tekee kaiken mitä isoveikkakin, niin sekin on sitten alkanut laiduntaa. sillä laiduntaa on kuvaavin sana noista kahdesta kun ne näkevät ruohomättään. lenkit ovat muuttuneet siitä että kuljen kahden koiran perässä siihen että raahaan niitä perässäni ja yritän estää syömästä itseään ihan liian täyteen heinää.
lisäksi tietysti siinä on sekin haittapuoli, että heinä sulaa kovin huonosti koiran vatsassa, ja jälkeenpäin on aina hieman ongelmia kun se heinä tulee ulos, edelleen pitkänä...

Leevi tosin syö välillä myös multaa, en kyllä tiedä miksi. mitään puutosta ei tosiaan pitäisi olla, että kait se vaan tykkää siitäkin. ja pikkuhiljaa Ahti ottaa mallia, että jaa, kaivetaan kuoppa ja sitten sieltä syödään multaa. selkis!

uusia leluja

mummo kävi viikonloppuna kyläilemässä ja toi koirille tuliaiseksi uusia aktivointileluja. toinen on prismassakin myytävä sininen, pehmeämpää muovia oleva aktivointipallo, ja toinen Nina Ottossonin aktivointipyramidi.
Ahdilla meni pieni hetki ennenkuin tajusi mitä pallolla pitää tehdä, ensin se yritti leikkiä sillä kuten normaalilla pallolla, mutta sitten ihmetys olikin suuri kun pallosta tipahteli nameja!
Leevi hoksasi nopeasti mitä pyramidilla on tarkoitus tehdä, ja se läiski tassuillaan lelua pitkin keittiötä.

kovin montaa namia en leluihin laittanut, joten hupiakaan ei riittänyt moneksi minuutiksi, mutta onpahan kivat lelut aina välillä hieman puuhailla. ja kun sade vihdoin löysi myös Tampereen, niin tekemistä sateen ajaksi sisällä.

päivän treenit

tänään oltiin Ahtisen kanssa taas SportDogParkissa agilitytreeneissä. Päivi Männistö oli taas suunnitellut radan, missä pyöriteltiin hyppyjen ympärillä. lisäksi radalla oli puomi, mitä hieman jännitin etukäteen, arvelin ettei Ahti sitä ilman suostuttelua mene vielä.

oltiin ensimmäisenä treenivuorossa, ja edelliskerrasta viisastuneena hyppyytin Ahdilla pari hyppyä ennenkuin aloitettiin rata. oltiin käyty myös ennen treenejä juoksentelemassa läheisellä niityllä hetki, ja Ahti kävi samalla uimassa ojassa.

olin kyllä melkein kuin puulla päähän lyöty, kun rataa juostessa ajattelin kokeilla piruuttani josko Ahti sen puomin kuitenkin menisi. ja sehän meni! loppuratakin sujui oikein vauhdikkaasti, kunhan ohjaaja muisti minne suuntaan oltiin menossa. osasin jo etukäteen hieman suunnitella missä kohtaa pitää tehdä valssausta jne. otettiin radan jälkeen vielä muutamaa kohtaa tarkemmin, lähinnä hyppyjen pyörittämistä. päästiin kokeilemaan myös keinua, ja siinäkin Ahti yllätti! ensimmäisellä kerralla juoksi suoraan läpi, säikähti hieman tosin alaskolausta, joten Päivi avitti pari seuraavaa kertaa. otettiin vielä puomi pari kertaa ettei jää kammoa sille.

hirmu hyvä mieli jäi treeneistä! ollaan selkeästi edistytty nyt huimasti, sekä koira että ohjaaja. kun vielä saadaan nuo puomi ja keinu varmaksi niin varokaa, me tullaan ja kovaa! :D

Tassunvoittaja 2010

oma pieni koiraporukkamme järjesti toistamiseen Tassunvoittaja -nimisen leikkimielisen mätsärin, johon osallistuin tänäkin vuonna molempien koirien kanssa. näyttelyn vetäjältä Päiviltä saa aina hirmu hyviä vinkkejä koiran esittämiseen, ja tälläkin kertaa ohjeita saatiin mm. juoksuttamiseen ja seisottamiseen. ja koska kyseessä on kaveriporukan leikkimielinen kisa niin ei ole ihan niin väliksikään osaako koira seistä nätisti.

Leevi oli ensimmäisessä parissa, ja se kyllä laittoi koko homman ihan leikiksi. ei olisi seissyt millään paikallaan, juokseminen oli yhtä pomppimista ja muutenkin namit olisi pitänyt saada mamman kädestä HETI, ja sitten näytettiin kaikkia temppuja taas jos nakin palasta ei heti ohjautunut hänen suuhunsa. huumoria kehiin siis, taas tosin hyvä muistutus siitä että Leevikin kaipaisi yhdessä tekemistä enemmän, ja että pääsisi käyttämään päätään.

Ahti oli seuraavassa parissa, ja oli kyllä kiva huomata että aikaisemmista näyttelytreeneistä on ollut apua, jätkä muisti hienosti miten seistään ja pienen alkusählingin jälkeen juoksikin oikein nätisti. esiintyi jopa niin edukseen, että nappasi tämän vuoden Tassunvoittaja tittelin! olin kyllä ylpeä jätkästä, vaikka kisaajiakaan ei kovin montaa ollut niin silti :)
Päivin kanssa oli myös puhetta siitä, että Ahtin on vihdoin alkanut kerätä massaa itselleen, lisäksi rintakehä on vihdoin alkanut kehittyä. Päivi oli sitä mieltä, että Ahti kehittyy sen verran hitaasti että voi mennä 5 ikävuoden puolelle ennenkuin alkaa olla "valmis". eihän tässä onneksi mikään kiire ole :) antaa jätkän kasvaa rauhassa.

hieman päänvaivaa tuotti vaan yksi osallistuja, nimittäin kiinanharjakoira puuteriuros Rölli. Ahti ei malttanut lakata tuijottamasta. sellainen liikkuva, karvainen kasa. sen täytyy olla saalis. viehe tai pupu. tai jotain muuta ihanaa.

onneksi Ahti malttoi vähäsen kuunnellakin, ja lopuksi kun pikkukoirat lähti pääsi Ahti leikkimään ihanaisen Miina-bulmastiffin kanssa.

kiva iltapäivä oli :)

Monttumestaruudet

Rhodesiankoirien Monttumestaruudet juostiin tänä vuonna helatorstaina 13.5. Vihdissä, Otalammella. mukana oli yli 60 rhodesiankoiraa, aina alle 1v Montun Menopeliin osallistuvia ja yli 1v Montun Mahtavin Menopeli -tittelistä kisaavia. oltiin mukana nyt toista kertaa, ja on kyllä niin mukava tapahtuma että varmasti ollaan jatkossakin mukana. vaikka mitään menestystä sieltä turha on odottaa :)

paikalla oltiin jo hyvissä ajoin kun lupasin lainata meidän telttakatosta puffetin ylle. sää suosi, oli suht lämmintä mutta onneksi kuitenkin melkein koko kisan ajan pilvistä, niin ei tullut liian kuuma.

Ahdin juoksu oli taas sitä mitä odotinkin. hirmuisen hyvin lähti vieheen perään ja juoksikin varmaan yli puoleen väliin 150m matkasta, kunnes tuli mammaa ikävä ja sitten tultiin takaisinpäin. loppumatka juostiin sitten yhdessä taas, viimevuotiseen tapaan. mutta eipä tuonne mennä mainetta keräämään, vaan pitämään hauskaa ja tapaamaan muita rotuihmisiä.

Ahti käyttäytyi suurimman osan aikaa todella hienosti, vähän piti muille pojille kertoa että kuka menee ja missä, ja lisäksi rotumääritelmäpäivästä tutulle urokselle Ahti rähjäsi oikein kunnolla. tai ainakin näytti olevan sama koira, en sitten tiedä muistiko Ahti tapauksen vai oliko siinä uroksessa jokin mikä sitten oikein ärsytti.

mukava päivä kuitenkin oli, vaikka suussa ratisi hiekka pitkään ja koira oli ihan väsy. ensi vuonna taas uudestaan!

100 toimivaa vinkkiä - Kouluta koirasi

sorruin taas tarjoukseen ja kartutin kirjastoa yhdellä koirakirjalla lisää.

kyseessä on siis 100 toimivaa vinkkiä - Kouluta koirasi (Gummerus 2009) jonka on kirjoittanut Sarah Fisher & Marie Miller. suomennoksesta vastaa Tuula Syvänperä.

kirjassa käytetään positiivista vahvistamista, sekä lisäksi itselle uutta Tellington TTouch -hierontaa. kyseessä on koiran koulutustapa, jossa koiran koskettelulla pyritään rauhoittamaan koiraa sekä kertomaan sille milloin se on toiminut oikein. olisin itse kaivannut vähän tarkempaa kuvausta TTouchista kirjassa, sillä nyt asia käsiteltiin vain hyvin pintapuolisesti ja muutaman kuvan avulla.
hyvää oli havainnollistavat kuvat sekä posiitivinen asenne. kaipasin tosin myös aloittelijalle parempaa kuvausta naksuttimen käytöstä.
kirjan harjoitukset on yksinkertaisia, ja selitetty lyhyellä teksipätkällä sekä parilla kuvalla. ei mitään maatamullistavaa oivallusta tullut kirjaa selaillessa, mutta onhan tuo ihan kiva lisä omaan kirjastoon.

agiliitoa ja riehumista

viime viikon torstaina oltiin tosiaan Ahtisen kanssa ohjatuissa agilitytreeneissä. alkusählinkien jälkeen sain kyllä olla taas ylpeä tuosta piskistä, niin hienosti se meni :) ainut ongelma tuntuu olevan omistaja, joka ei vielä oikein osaa ohjata koiraa. Ahti kyllä tekee ja menee kunhan vain osaan sille kertoa että mitä, mistä ja miten.

treenien jälkeen päästin Ahdin hetkeksi vapaaksi läheisellä pläntillä, ja sehän äkkäsi vieressä menevän joen/ojan. tietysti siellä piti sitten käydä pulikoimassakin. ihanaa, märkä koira autossa.
Ahti pääsi myös leikkimään ihanaisen Gadi-tytön kanssa. voi sitä riemua kun oli kaveri kenen kanssa juosta ja riehua. kävivät yhdessä hieman riehumassa mutakuopassa ja sitten tietysti myös ojassa. jes.

pojat päättivät vetästä perjantai-illan kunniaksi n.100kpl ohkasia rouhetikkuja, jotka huomaavainen omistaja oli unohtanut keittiön tiskialtaan kulmalle. avaamaton pussi ei ollut ehtinyt vielä kaappiin turvaan joten pojat herkuttelivat sitten urakalla.
ja oli mahat hieman sekaisin tempauksen jäljiltä. sekä omistaja suunnitteli jälleen kerran kaasunaamarin hankintaa.

muuten on ollut yllättävän rauhallista. lenkillä käyttäydytään välillä oikein mallikkaasti, ja välillä sitten apinoidaan urakalla. yksi päivä tuli mukava naisihminen vastaan joka tunnisti rodun ja kertoi omistavansa itsekin rhodesialaisen. harmi kun en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa turisemaan, pojat päätti nimittäin siinä sopivasti pysähdyksen aikana pistää ärinäpainit päälle. Ahti toki ehti näyttää taas pidättyväisen rhodesialaisen luonteensa ja kävi hyppäämässä pusut naisen poskelle. ah ihanat, hyvinkäyttäytyvät hurttani.

Kevään tulo

Lumet ovat pääasiassa sulaneet ja enää muutamia hassuja plänttejä on varjokohdissa. Leeville tämä on tuottanut jonkin verran päänvaivaa sopivaa kakkapaikkaa etsiessä. sitä kun nyt ei ihan mihin tahansa voi jätöksiään tiputtaa, vaan talvella kiivetään mahdollisuuksien mukaan lumikasan päälle. kesällä homma hoituu kunnon puskaan. tälläisenä väliaikana kun ei ole enää lumikasoja mutta toisaalta kasvitkaan eivät vielä rehota, niin raukalla menee entistä enemmän aikaa etsiä kunnollista paikkaa.
ja tietenkin jos yksikin korsi sattuu heilahtamaan väärään asentoon väärällä hetkellä, niin koko toimitus pitää keskeyttää ja aloittaa myöhemmin uuden paikan etsiminen, tai sitten säästää seuraavalle lenkille.

helppoa ei ole koirankaan elämä.

kevään tulon huomaa myös siinä, että omistaja (toivottavasti) havahtuu madottamaan lemmikkinsä. meillä on madotttaminen ollut hieman epäsäännöllistä viime vuosina, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja ostin matolääkkeen molemmille. vaihdettiin samalla merkkiä, aikaisemmin olen madottanut Canex-tahnalla tai Axilur-rakeilla. tänä vuonna koirat saivat Drontal-tabletit, yksi kummallekin vaikka annostus (1tabl/35kg) hieman heitti kummankin suhteen. Leevi sai siis tuhdimman annoksen (painoa siellä n.30kg) ja Ahti pienemmän (paino n.40kg).
samalla apteekkireissulla ostin myös punkkien torjuntaan ainetta, hyväksi havaittua Exspot liuosta. nyt kun vielä ahkera omistaja saisi sen verran itsestään irti että laittaisi myös koirille tuon tökötin..
iloisesti kerrytin apteekkiliikkeen kassaa, reilu 50e köyhdyin tuolla reissulla. kun vielä samalla viikolla tuli tilattua seuraavan viikon satsi ruokaa (NEUta + lihaa) niin tuntuu että koiriin saa uppoamaan ihan kivasti rahaa. kohta tulee vielä viimeisten kuukausin agilityhallin vuokra maksuun. jeejee, rikastumaan ei noiden kanssa pääse.
koputankin puuta että pysyisivät nyt terveinä. Leevin juominen on onneksi hieman vähentynyt, ja sen vatsakin rauhottui kun syötin Canicur-kuurin. eiköhän kohta jompikumpi onnistu astumaan vapun jälkeisiin lasinsirpaleisiin tai jotain muuta kivaa..

Ahtisen kanssa agility meinasi jäädä kokonaan kesän ajaksi tauolle kun vuokraamamme hallin vuokrasopimus päättyi. pääsin kuitenkin onneksi toukokuun ajaksi ohjattuihin treeneihin parin muun rhontin kanssa. sitten pitääkin miettiä mitä tekisi loppukesän, hyvällä tuurilla saisimme taas porukkaa kasaan niin voisi vuokrata jonkun kentän tai hallin niinkuin ennenkin.
sen verran ollaan kuitenkin edistytty, että ei tekisi mieli pitää hirmuisen pitkää taukoa. tosin kohta alkaa taas ratajuoksutreenit, mikä tuo edes jonkun yhteisen harrastuksen Ahtisen kanssa, mutta agility on sen verran kivaa että sitäkin haluaisi jatkaa.
etsimme siis jotain seuraa tms minkä riveihin pääsisi treenaamaan ellei saada omaa rellestys-porukkaa kasaan. tietysti tässä vaiheessa voisi olla ihan hyvä päästä ohjattuihin harjoituksiin myös.
katsellaan. ja putsaillaan tassuja sadekelien jäljiltä.

sairastelua

meillä ollaan oltu hieman vaivaisia taas viime aikoina. viime viikon keskiviikkona Ahdilla oli vatsa todella sekaisin, parit ripulit ehti tulla sisällekin ennenkuin päästiin pihalle asti aamulla. lisäksi lenkillä Ahtinen oksensi pari kertaa + pysähteli vähän väliä ripuloimaan. vatsa taisi mennä ihan tyhjäksi asti. annoin sitten kuurin Canicuria (lisätietoa täältä) joka tuntui rauhoittavan vatsan. tietysti ruokaa sai vain aivan vähäsen, sen verran että sain sekoitettua tabletit joukkoon.

pahin meni ohi siinä päivän sisällä, mutta vieläkin tuntuu että kummankin maha ei ole ihan täysin kunnossa, lenkillä tehdään hieman normaalia löysenpiä tuotoksia ja mokomat myös piereskelevät kovasti. mitään muutoksia ruokavaliossa ei ole ollut, mikä selittäisi moisen. olen myös yrittänyt silmä kovana vahtia etteivät vain lenkillä saa syötyä mitään maasta, vaikka ainahan sieltä pari jäniksen papanaa eksyy suuhun.. sydämentykytyksiä aiheutti viime viikolla Treen Hervannassa uutisoitu koirien myrkyttäjä (josta ei onneksi ole mitään havaintoja tehty enää).

Leevi myös sai ikävän vaivan (onneksi juominen on taas hieman helpottanut..). sillä nimittäin alkoi toinen korva kutista enemmän ja puskemaan ruskeaa mönjää. Lepakko myös rapsuttelee korvaa enemmän ja ravistelee päätänsä vähän väliä. aina välillä näyttää helpottavan, mutta sitten varsinkin iltaisin tuntuvat oireet pahenevan.
putsailin korvaa varovasti kostutetulla pumpulitupolla, ja tänään sain sitten haettua Epi-Oticia korvan putsaukseen. katsellaan nyt, toivottavasti helpottaisi ilman että tarvitsee lähteä lekuriin.

agiliitelemässä

oltiin Ahdin kanssa tänään Ridgeback yhdistyksen järjestämässä agilitykoulutuksessa. paikkana toimi Lempäälän SportDogPark ja kouluttajana Päivi Männistö. päivän aikana treenasi useampi ryhmä, ihan aloittelevista pennuista lähtien (pentuja ohjasi Kaisa Kosonen). me oltiin nimikkeellä "aloitteleva aikuinen", ja päästiin vissiin yllättämään ainakin ohjaaja positiivisesti :)

treenattiin hyppyrataa, jossa oli tiukkoja kurveja. lähinnä siis ohjaustreeniä, ja siinä kyllä huomaa että ohjaaja on melkein aina jäljessä. koira kyllä menee eteenpäin jos ohjaaja osaa kertoa että minne. hyviä vinkkejä kyllä tuli, pitänee alkaa treenaamaan takaaleikkausta ja lähettämistä. tyytyväinen olen kyllä koiraan ja siihen miten se on edistynyt nyt talven aikana, ihan aloittelijasta mahtavaksi menijäksi :)
sellaisen huomion tein myös, että jos meinataan treenata enemmänkin niin tarvitsee alkaa kohottaa kuntoa niin koiralla kuin ohjaajalla. Ahti meni ensimmäisen radan hirmuista vauhtia ja jaksoi sitten vielä ottaa tarkennuksia jonkin verran, mutta loppua kohti alkoi jo hidastumaan.

seuraavan kerran tiistaina sitten taas liitelemään, ohjelmassa olisi ohjaustreeniä ja puomin harjoittelemista, taas ihan alusta asti sen kanssa. eli lankku maahan ja sitä pitkin sitten eessuntaassun ja kontaktit kuntoon heti alussa taas.

mutta hyvä mieli, tästä on kiva jatkaa ja ihana nähdä että koirakin nauttii siitä tekemisestä. jeij :)

Lepoa tassuille -kirja

tuli jo jonkin aikaa sitten hankittua Anna Holmgrenin & Marie Söderström Lundbergin kirjoittama "Lepoa tassuille" (Gummerus 2009). kirja löytyi alennuksesta Info-kirjakaupasta hintaan 12,90e.

vielä en ole sen enempää ehtinyt opukseen tutustua, mutta pikaisella selailulla vaikutti oikein mielenkiintoiselta ja havainnolliselta kirjalta.

Leevin kumma vaiva

en nyt enää oikein tiedä mitä tekisi tuon Leevin kanssa.
Leevi on leikattu vuosi sitten, isompi leikkaus jossa tutkittiin eturauhasta mahdollisen kasvaimen varalta. samalla Leevi kastroitiin.
leikkauksen jälkeen Leevi alkoi juomaan aika paljon. alkuun se selittyi ihan paranemisen kannalta, sitten tuli kesä jne, mutta juominen on välillä todella rajua. Leevi juo niin paljon kun vettä on vaan tarjolla, ja on ollut päiviä että on juonut sitten niin paljon ettei kykene pidättelemään vaan pissaa sisälle (näitä onneksi vaan pari kolme).
aina välillä juominen on vähentynyt ns. normaalille tasolle, sitten voi olla että parin päivän ajan juo taas enemmän jne.

nyt sitten halusin että homma tutkitaan, ja pelkäsin tietysti diabetestä jne. Leeviltä otettiin laaja verenkuva eilen (101,00e..), ja tänään saatiin tulokset. ei mitään. maksa ja munuaisarvot täysin normaalit, kaliumarvot, verensokeri, kaikki normaalia. ell kanssa puhuttiin, että seuraavaksi voisi tietenkin tutkia virtsanäytteen, että jos siinä olisi ehkä jotain kummallista, mutta jos siinäkään ei näy mitään niin olisiko sitten psyykkinen vaiva.

pirteähän Leevi on ollut koko ajan. sen jälkeen kun leikkauksesta toipui on käyttäytynyt välillä kuin pahainen pentu, leikkii Ahdin kanssa ja on aina innoissaan kaikessa mukana.
jaa-a. kummallisia ovat koirien tiet välillä.

tehtiin tänään kuitenkin piiitkä lenkki taas poikien kanssa, oli niin nätti ilma että halusin oikein nauttia ulkoilusta. lenkistä olisi tietysti voinut nauttia vähän enemmänkin jos pojat ei olisi päättäneet riehua ja prseillä oikein kunnolla aina kun vastaan tuli koira. ja niitä tuntui olevan erityisen paljon samaan aikaan liikkeellä.

eilen oltiin Ahtisen kanssa agiliitelemässä. olen todella tyytyväinen treeneihin, tein vihdoin sen että raahasin puomin yhden osan maahan ja sitten kipiteltiin sitä pitkin monta kertaa. tämän jälkeen nostin lankun toisen pään pöydän päälle ja sitten kipiteltiin sitä. jeij. hienosti meni.
seuraavalla viikolla voisi taas yrittää jaksaa raahata samanlaisen viritelmän, ensin maata pitkin ja sitten pienen pöydän avulla. lisäksi haluaisin treenata rengasta vähän alusta taas, tuntuu että Ahti on alkanut hyppimään sitä miten tahansa, jos edes hyppää.

apina aa

jätkät oli äsken lenkillä kyllä taas niin apinakaksosia kuin olla ja voi. ei siinä, että muutenkin on hankala pysyä pystyssä tuossa sohjolumessa joka luistaa joka suuntaan kengän alta, mutta sitten vielä nuo järjen jättiläiset päättää pistää riehumiseksi koko lenkin.

tosin eipä niitä voi hirveästi syyttää, sillä ovat raukat joutuneet eilen illalla ja tänään ihan aamulla tyytymään vain korttelikierroksiin. mutta silti.
Ahtihan sen aloitti, sinkoilemalla risujen perään. Leevi siinä vaiheessa vielä tyytyi nuuskuttelemaan ja menemään nenä maata viistäen. kunnes sekin äkkäsi että hei, nyt leikitään.
yritä siinä sitten kävellä eteenpäin ja näyttää edes jotenkin säädylliseltä "meillä lenkkeillään aina Hienosti ja Hillitysti" -ilmeellä, kun kaksi apinaa jahtaa toisiaan hihnojen päässä. vauhtia tietysti piti hakea lumipenkoista.
hetken sitä jaksoi katsoa, sitten löytyi karjaisu että nyt prkl ne kepit jätetään rauhaan. Lepakko päätti että ok, ja alkoi hajottamaan lumikinoksia. Ahti tyytyi syömään viimeisen risun.
huoh.

kevättä kohden

johan sitä aikaa taas vierähti. omistaja poti menneellä viikolla lisäksi vatsatautia, joten koirat joutuivat tyytymään talouden isännän lenkitykseen ja "aktivointiin" (eli kyllähän se vähän lelua heitteli :)
tiistain onneksi ehdin käydä Ahtisen kanssa agiliitelemässä ennenkuin tauti iski päälle.

agilityssä ollaan Ahdin kanssa edistytty hitaasti mutta varmasti. on niin kiva huomata että voi aina ottaa pieniä radantynkiä tai juoksennella ympäri kenttää mielivaltaisessa järjestyksessä esteitä suorittaen, ja koira kyllä tulee perässä. hieman pitää alkaa enemmän keskittymään hyppyihin ohjaukseen, että Ahti ymmärtää kummalta puolelta pitää hypätä mutta ymmärtää hienosti "kierrä" komennolla mennä toiselta puolelta. putki on hirmu kiva ja A ylitetään edelleen vähän turhankin vauhdikkaasti.

en osannut pitää lupaustani jättää puomi rauhaan, joten kokeiltiin viime kerralla parisen kertaa. kyllähän se taas jalat täristen ja alkuun tassut lankulle nostaen meni. nyt jos malttaisi taas hetkeksi jättää kokonaan rauhaan.

Leevi on vihdoin osoittanut merkkejä laihtumisesta. jätkä on ollut hieman liian tuhdissa kunnossa jo jonkin aikaa, mutta ei ole halunnut laihtua vaikka on mitä tehnyt. ruokinta noilla on muutenkin nyt hieman tarkastelun alla, en nimittäin ole ihan varma haluanko lähteä neu+liha -linjalle, vaiko nappula+liha, vaiko pelkkä neu, vaiko.. huoh. ei ole helppoa.
Ahdin mahalle tuo neu on sopinut varmaan parhaiten kaikista tavoista mitä olen kokeillut. se kun tuppaa olemaan läpipaskoja kaikilla nappuloilla ja vähän muillakin ruoilla, ja siksi turhan hoikassa kunnossa. aikaisemminhan lihotin sitä näyttelyitä varten, jolloin koira söi kilon neuta ja yli 6dl J&V extra energiaa päivässä. vasta silloin tuntui että jotain muutosta tapahtui. tuollainen määrä ruokaa vaan tuli myös suht hyvin ulos, enkä halua niin paljoa joutua syöttämään koiraa joka pärjää vähemmälläkin.

mutta katsellaan. kevättä on rinnassa meillä kaikilla. omistaja sai hankittua myös ompelukoneen itselleen joten suunnitelmissa olisi tehdä itse takkejakin koirille. tai lähinnä koiralle, Leevi kun ei takkia tarvitse.

rotumääritelmäpäivä

olimme Ahdin kanssa eilen Suomen Ridgeback-yhdistyksen järjestämässä rotumääritelmäpäivässä Helsingissä. rodun erikoistuomari Leni Finne kertoi yksityiskohtaisesti koiran anatomiasta ja rhodesiankoirien rotumääritelmästä havainnollistaen esimerkkikoirien avulla. vaikka sitä rotumääritelmää on tullutkin tavattua muutama kerta, niin sai kyllä teksti aivan erilaisen merkityksen kun se "avattiin".

Ahti oli mukana yhtenä esimerkkikoirana, jota osallistujat sitten arvioivat. yhteensä koiria oli mukana 6, 3 narttua ja 3 urosta.
olin kyllä taas todella ylpeä Ahdista. seisotustreenit ovat tuottaneet todella tulosta, ja vaikka tilanne oli taas erikoinen (suht pienessä tilassa paljon ihmisiä, vieraita koiria ja yllätteäen joutuu seisomaan asennossa) niin Ahtimahtinen otti homman lunkisti ja seisoi nätisti.

vaikkakin sitten päivä vaan venyi. ja venyi. jokaisen ryhmän arviointi kesti noin puoli tuntia, ja ryhmiä oli 6. koira joutui seisomaan asennossa todella pitkiä aikoja kerrallaan, eikä ryhmien välissä ollut lepotaukoja. jo kolmannen ryhmän jälkeen Ahti oli aivan poikki. ei auttanut muu kuin seisottaa ryhmän harmiksi lyhyempiä aikoja, pitää pieniä taukoja ja antaa Ahdin ryhdin lysähtää. harva koira jaksaisi pitää itsensä täysin ryhdikkäänä koko kolmen tunnin ajan. näiden ryhmäarvostelujen jälkeen oli vielä yhteenveto, missä koira kerrallaan käytiin vielä arvostelut läpi. kello oli siinä vaiheessa jo yli kuusi (tilaisuus alkoi klo12) joten tämän jälkeen lähdettiin vauhdilla ajamaan kotia kohti. Leevi oli joutunut odottamaan koko päivän yksin kotona, sillä mieskin oli reissussa.

päivä oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja opettava. Ahdin arvioinnissa ei ollut mitään uutta, sen verran mitä jaksoin yhteenvetoa kuunnella (itsellä takana 2h yöunet ja ajomatka hkiin..) niin ne tutut kohdat, lisää "äijämäisyyttä", lisää rintakehää jne tuli. jos Ahti hieman rotevoituisi vielä niin voisi ehkä ollakin muutakin kuin EH:n koira, mutta minullehan se tietysti on aina se erinomainen :)

Ahtiska nukkui koko kotimatkan ja loppuillan. Leevi oli ihan täpinöissään kun tultiin kotiin, ja olisi ulkona halunnut vain riehua. onneksi sekin auttoi että pääsi mamman rapsuteltavaksi.
hieman harmittaa kun on tuo Leevin aktivointi jäänyt taas vähemmälle. kovasti itselleni vakuuttelen että kunhan kevät tulee ja ilmat lämpenee niin voi Lepakonkin kanssa alkaa taas touhuamaan enemmän, ja esim tottistelemaan ulkona. sisällä on niin hankala tehdä oikein mitään kun siinä on sitten molemmat kuonot mukana.

onneksi pakkaset taas hieman hellitti niin päästiin sentään tekemään kunnon lenkki aamupäivällä. jospa se kevät tulee niin päästäisiin kunnolla tekemäänkin jotain.

höpsöt hauvat

olen tainnut aikaisemminkin mainita että minulla on ihan pöhköjä koiria.
lenkeillä keppien kanssa riehumisesta on tullut näköjään enemmän sääntö kuin poikkeus. lisäksi Leevi on keksinyt hihnan kanssa riekkumisen. vähän vauhtia, hampailla hihnasta kiinni ja sitten riehutaan. olen yrittänyt jättää tämän huomioimatta kokonaan, mutta yksi ilta sitten Ahti päätti liittyä leikkiin. otti sitten Leevin hihnasta myös kiinni. kivahan siinä oli sitten yrittää kävellä eteenpäin kun kaksi koiraa kiskoo yhtä hihnaa eri suuntiin..

tänään piti vaan yrittää hillitä lenkillä riehumista, sillä ulkona ei todellakaan tarjennut olla yhtään pakollista pidempään. muuten oikein nätti ja mukava keli, mutta aivan todella jäätävä tuuli! pakkasta joku -16 astetta mutta siihen oikein pureva ja kova itätuuli niin tuntui vähintään -30 asteelta. hyrr!
koirien tassujakin palelsi, hölmöillä piti silti vaikka samaan aikaan yhtä tassua pidettiin ilmassa.

tiistaina käytiin agiliitelemässä, tällä kertaa oli molemmat mukana. olisi kyllä pitänyt jättää Lepakko kotiin että olisi saanut keskittyä vain Ahtiseen. Ahti nimittäin keksi että tällä kertaa kentän suuaukolla ei ollut mitään estettä, ja yritti jatkuvasti karata muiden luo. jopa niin että kun oli hihnassa odottamassa vuoroaan sillä aikaa kun treenasin Leevin kanssa, niin taiteili itsensä pannasta pois. (normaalisti meillä on käytössä puolikuristava, mistä tuo ei todellakaan saa päätänsä läpi, mutta agitreeneissä käytän mieluummin paksua solkipantaa, josta tuo sitten saa kiskaistua itsensä läpi)
Leevi oli ihan mahdoton myöskin, sillä aikaa kun joutui odottamaan vuoroaan komensi jatkuvasti haukkumalla ja kun oma vuoro tuli oli niin täpinöissään paikasta että vaan juoksenteli ympäriinsä hajujen perässä. omistaja oli myöskin pitkän työpäivän jälkeen sen verran poikki, ettei jaksanut kovin paljoa panostaa joten treenit jäi aika vähille. Ahdin kanssa kepit alkavat kuitenkin sujua aina vain paremmin. ensi kerralla voisi kokeilla ottaa vähän pidempää hyppysarjaa ja pieniä radanpätkiä muutenkin.

lenkkiä, hepulia ja agiliitoa

ilma on tänään ollut todella kaunis. pakkastakin noin -10 astetta, joten suunnittelin sitten vähän pidemmän lenkin.
koiruuksilla tuntui olevan hauskaa kun mentiin taas vähän uuteen suuntaan missä oli paljon uusia hajuja. vähäsen loppulenkistä alkoi poikien tassut palelemaan mutta siitäkin selvittiin sitten hetken riehumisella.

riehumisesta puheenollen, Leevi sai eilen illalla kunnon hepulikohtauksen. on se välillä yllyttänyt Ahtia leikkimään mutta nyt tuntui hepuloivan ihan muuten vaan. homma alkoi kun tultiin Leevin kanssa "privaattilenkiltä" (eli käytiin siis kahdestaan Leevin kanssa kun Ahti oli tällä kertaa yksin agiliitelemässä). Lepakko meni sohvalle missä se päätti alkaa möyrimään selällään. välillä tietysti piti hypähtää puoliksi pystyyn ja sitten taas jatkaa möyrimistä. tämän jälkeen jätkä päätti vetää hieman rallia olohuoneessa, hyppäsi välillä sohvalle vauhtia ottamaan ja sitten taas mentiin. Ahtia piti myös vähän yllyttää mukaan painimatsiin jne.

ihan hupsu otus. en muista milloin viimeiksi olisi noin hassusti käyttäytynyt, saatika noin villisti. eihän sitä nauramatta voinut katsoa, tosin piti sitten hieman toppuutella vauhtia kun alkoi jalustojen varassa olevat kaiuttimet heilua uhkaavasti..

Ahtisen kanssa oltiin tosiaan taas agilitytreeneissä. olin suunnitellut että oltaisiin opeteltu puomia niin että puomin osa makaa maassa ja sitä sitten tepsuteltaisiin edes takaisin.
no, Ahtihan huijasi minkä kerkesi ja käveli niin että vain etujalat oli lankun päällä. vaikeutin niin että nostin lankun toisen pään pöydälle, mutta sitten tuli taas stoppi. etujalat kiipeäisi kyllä mutta takajalkoja ei saa millään mukaan. pitänee tosissaan jättää tuo nyt hetkeksi pois treeneistä kokonaan, ja aloittaa sitten joskus taas ihan alusta. huoh. omistaja on vaan niin malttamaton, kaikkimullehetinyt!

muuten treenit meni oikein mallikkaasti, juoksenneltiin ja hypittiin ja mentiin putkea ja A:ta vauhdikkaasti. kepit sujui yhtä hyvin kuin viimekin viikolla, kohta varmaan pystyn alkamaan ottaa vähäsen välimatkaa ja vähentämään käsiohjausta. toivottavasti :)

tihulaiset

tähän mennessä saldona on "vain" 4 puista lastaa, muutama muovikippo, pari revittyä roskapussia (sisältöineen siis) ja hieman lommoja kattilaan sekä paistinpannuun.
melkein joka päivä on jotain puuhailtu keittiössä. tänään oli tiskiharja lattialla, en sitten tiedä mikä siinä oli viehättänyt. ihme kyllä oli säilynyt ehjänä.

löysin laatikoiden kätköistä kiinnikkeet hellasuojaan, pitänee viritellä se varmuuden vuoksi paikoilleen. kun ei voi tietää mitä nuo seuraavaksi keksii, edes vähäsen olisi jotain suojaa..

tämän viikon agiliitelyt

unohtui tosiaan että käytiin tälläkin viikolla tiistaina agiliitelemässä Nokialla. orja oli taas iltavuorossa joten hieman tuli kiire, hallivuoro alkaa klo21 ja pääsin töistä 20:30, siitä ensin 15min kotimatka ja 20min matka hallille.. mitä sitä turhaan edes syömään välissä. kotoa vaan koirat kyytiin ja menoks.

otin tosiaan Leevinkin tällä kertaa mukaan, kun kennelyskä on harventanut treenaajien rivejä niin oli tilaakin paremmin. Leevi nyt on innoissaan kun pääsee tekemään jotain mistä saa nameja. tällä kertaa makupaloina oli nakkeja, kun en ole päässyt tekemään uutta tilausta Lempimuonalle (josta hankin siis koirien sapuskat, NEUta ja nyt viime aikoina kanan sydämiä makupaloiksi).

otin ensin Ahdin kanssa Leevin huutaessa vastalauseita sivummalla. Ahtinen oli ihan tosi innoissaan päästessään taas loikkimaan. aloitin kepeillä, ja meinasin tiputtaa silmät päästäni miten hyvin meni! käsiohjauksessa vieläkin, mutta tuntuu että Ahti on vihdoin alkanut hiffaamaan homman jujun ja päästiin lisäämään hieman vauhtiakin suoritukseen. jeij.
kentällä oli myös jonkin verran esteitä, putkia, rengas, A ja keinu. keinu jätetään ihan suosiolla pois vielä. muita tuli sitten mentyä eri variaatioina, ja riemastuttaapi sekin että rengas tuntuu Ahtiselle olevan suht helppo. putkeen menee todella helposti ja mielellään ja hypyt sujuu jos koira vaan muistaa hypätä. en sitten tiedä pitäisi alkaa opettelemaan jonkinlaista hyppytekniikkaa, mutta toistaiseksi tyydytään vain hauskanpidon takia loikkimaan.
A on myös sujunut hieman paremmin, suurimman osan aikaa osutaan jo kontakteillekin.

otin välillä Leevin hetkeksi sekoilemaan, putkea piti vähän muistella, kepit meni niin vauhdikkaasti etten ehtinyt kättä oikein siirrellä alta pois (pitäisi keksiä joku keino millä Leeville saisi nuo opetettua, se kun menee niin hirveää vauhtia etten ehdi edes ajattelemaan välissä), hypyt meni miten meni ja A:kin ylitettiin muutama kerta vauhdikkaasti. rengas on Leevin mielestä ihan turha, miksi suotta hyppäämään kun voi mennä alta tai sivulta.
mutta hirmuisen kiva Leevinkin kanssa on treenata. se on todella erilainen koira kuin Ahti, tai sitten johtuu vain siitä että Ahdin kanssa on tehty enemmän. tosin Leevi on kentällä myös enemmän hajujen perään, eikä niin vahdi sitä että mitä minä teen.

tein kummankin koiran kanssa 2 vetoa, Ahdilla hieman pidemmät kuin Leevillä. Leevin suhteen olen hirmu varovainen ja en hyppyytä sitä kovin paljoa sillä pelkään etujalan puolesta. Leevillähän on kesällä 2008 katkennut rikkinäisen pullon takia jänteet vasemmasta etujalasta "nilkan" kohdalta. ell silloin varoitteli ettei välttämättä tule enää kovin paljoa juoksemista jne kestämään tuo jalka. olen vähän kahden vaiheilla nyt, että annanko mennä ja luotan siihen että koira kyllä tietää milloin ei enää ole kivaa vai enkö sitten tee mitään. kinkkinen juttu, ei toisaalta haluaisi koiraa kiusata tai pahentaa enää sen jalan tilannetta. tosin tuo ei ole nyt ontunut jalkaa oikeastaan ollenkaan. seurailen ja otan vielä jatkossakin agilityssä rauhallisemmin hypyt.

Ahdin kanssa ajattelin pitää puomista nyt jonkin verran taukoa, ja aloittaa sitten ihan perusteista eli puomin osa maahan ja sitten sitä pitkin käppäillään. sitten toinen pää matalalle pöydälle jne.
saas nähdä missä vaiheessa vaihdetaan ulkokentälle. vielä ainakin ollaan hyvin tyytyväisiä treeneihin lämmitetyssä hallissa.

talvipäivä

pientä muutosta viime aikaiseen rytmiin toi orjan aamuvuoro töissä. lenkitys jäi siis aamulla lyhkäisemmäksi ja sen toimitti tuo "kolmas mies" talossa.
sitten kun pääorja pääsi töistä lähdettiin hieman pidemmälle lenkille. lähinnä lenkki meni keppejä tuhotessa ja poikien riehuessa. hirmuisen kivaa seisoa hihnat kädessä kun toiset riehuu kepin kanssa. oltiin sitten välillä vähän solmussa. ja minulla pää pyörällä kun keksivät alkaa kiertää minun ympäri sen keppinsä kanssa.. no, pääasia että oli kivaa ja saivat purettua energiaa.

tänään oli asunto säästynyt tuhotöiltä. jos orja jaksaisi niin voisi loppuillan kuluttaa järjestelemällä kämppää ja tyhjentelemällä pahvilaatikoita.

hieman huolestuttaa Ahtisen vointi. meidän agility (ja näyttely-) porukassa on huolestuttavan usealla kennelyskää. tuon Turun reissun jälkeen 3/5 koirista köhii.
tänään lenkin jälkeen Ahtikin köhi, mutta veikkaan että johtui vaan keppien syömisestä.
Leevi on fiksumpi noiden keppien kanssa, se kyllä pureskelee ja silpoo keppejää mutta sylkee kaikki osat suusta pois. Ahtinen taasen sitten syö kepit ihan kokonaan. pöhkö piski..

uudessa kodissa

alkaa jo kyllästyttää tämä pahvilaatikkoelämä. on vaan niin paljon taas töitä tällä viikolla että ei vaan tunnu löytyvän aikaa kodin järjestelyyn. kun pitää koiriakin lenkittää ja kaikkea.

pojat on kyllä suht hyvin tottuneet tänne uuteen kämppään. Ahti alkuun testasi että josko pääsisi "uusille" sohville myös, mutta muutaman komennuksen jälkeen on tyytynyt koirien omaan vanhaan sohvaan. leluilla on myös Ahtisen mielestä hirmuisen kivaa leikkiä kun on tilaa. ongelmana on lähinnä se, ettei koiruus osaa päättää millä leikkisi, pallolla vai lampaalla vai renkulalla vaiko tennispallolla vai..

ongelmana (ainakin meidän ihmisten mielestä siis) on myös tuo keittiö, joka on avo-mallinen. ei siis saa enää keittiötä turvaan suljettavan oven taakse. pitäisi vaan muistaa nostaa kaikki syötäväksi kelpaava (ja ilmeisesti kelpaamattomatkin) pois kaappeihin turvaan.
tähän mennessä on pistelty muutama paistolasta parempiin suihin. roskispusseja on myös tongittu innokkaasti ja muuton jälkiä (pussit täynnä sanomalehteä jne roskia) levitelty ympäriinsä.
kunhan omistajalla olisi vaan aikaa muutama päivä rauhassa järjestellä, niin eiköhän noistakin ongelmista päästä.

kivaa koirien mielestä on myös se, että nyt pystyy olohuoneessakin katselemaan ikkunasta pihalle. vähäsen pitää välillä myös haukahdella ohikulkijoille, mutta suht hiljaisina nuo on onneksi pysyneet.
hissillä osataan myös kulkea vaivattomasti, vaikkakin Ahti vielä vähäsen arastelee. samaten matka ulko-ovelta sopivalle pissipaikalle kasvoi, joten koirien mielestä on hieman hämmentävää kun kiskon niitä pihan poikki kävelytien alkuun.. en vaan halua että vahingossa joskus nostavat jalkaa tuohon pihalle. yritetään heti alkuun oppia että vasta tuolla kadulla sopii pissiä.

melkein kesä

hurraa, pakkasta oli vain -18 astetta, joten päästiin vähän edes pidemmälle lenkille kuin korttelin ympäri.. ja pojat vähäsen pilkkoivat keppejäkin, kovin kauaa ei vaan pystynyt vieläkään paikalla seisoskelemaan mutta vähäsen jotain muutakin kuin lujaa kyytiä eteinpäin.

ratiritirallaa

saisi nuo pakkaset jo hellittää. hirmuisen kiva ja ihanaa kun on kunnon talvi, mutta rajansa kaikella.
eilen illalla kun käytiin agilitytreeneissä mittari näytti -25. onneksi on lämmitetty halli missä treenata ja kumpikin pääsi vähäsen juoksentelemaan ja pomppimaan. iltalenkki treenien jälkeen oli hyvin pikainen.

äsken aamulenkillä oli "enää" -18. pojat loikki vuorotellen kolmijalkaisina. aikaisempina vuosina Leevillä ei ole ollut ongelmia varpaiden palelemisen kanssa, mutta näillä pakkasilla sekin on alkanut kinkata. Ahdista nyt puhumattakaan. jos pakkaset ei näytä helpottavan pitää noille hankkia jotkut tossut kyllä.

huomenna muutetaan loput tavarat. saas nähdä miten pojat taas suhtautuu. on ne käyneet haistelemassa uutta kämppää silloin kun se oli vielä ihan tyhjä, mutta nyt paikalle on tullut uusia huonekalujakin ja muita jänniä tuoksuja. plus sitten koko ruljanssi että saadaan tavarat kannettua tästä vanhasta kämpästä pihalle.
hirmu nätisti nuo on kyllä odottaneet sisällä kun ollaan kannettu pienempiä tavaroita pitkin viikkoa. vaikka ulko-ovi on auki jonkin aikaa aina kerrallaan, niin kumpikin odottanut kiltisti sisällä eivätkä ole lähteneet käytävään seikkailemaan. hienoja jätkiä.

lisäjännitystä tuo sekin, että uudessa talossa on hissi ja asutaan neljännessä kerroksessa. on nuo aikaisemmin muutaman kerran hissillä joutunut matkustamaan, Leevi lähinnä tyynen rauhallisesti (mikähän sitä hetkauttaisi?) ja Ahti häntä koipien välissä jumittaen. katsellaan missä vaiheessa alkaa tuokin muuttumaan Ahtiselle rutiiniksi.

lenkkeilyä ja muutto tulossa

pakkanen jaksaa vaan paukkua. onneksi ihan hirmuisen kylmä ei ollut kun uskaltauduttiin aamulenkille tänään, yöllä oli vissiin ollut yli 20astetta pakkasta.. aluksi ajattelin että oltaisiin tänään tehty piiiitkä lenkki, mutta tuo pakkanen kyllä hieman verotti lenkin kestoa. me kun "joudutaan" lenkkeilemään lähinnä hihnassa ja näitä katuja pitkin, niin ei kovin pitkään viitsi koiria kiusata kylmällä. vapaanahan nuo varmaan kestäisi paremmin pakkasia.

tosiaan täällä Hervannassa kun asutaan, niin vaikka metsää on hyvin vieressä niin harvemmin siellä tulee käytyä. täällä asuu niin paljon koiria, että joka kerta kun metsään uskaltautuu niin vähintään yksi tulee vastaan. ihan sama minnepäin lähtee, niin joka kerta. hihnassa ja vapaana, joka on yleensä suht ikävää. nuo omat kun ei oikein välitä toisista koirista, niin voipi tulla rumaa jälkeä jos joku sattuu liian lähelle eksymään. siispä tyydymme jolkottelemaan hihnassa katuja pitkin jossa vastaantulijoista selviää yleensä vaihtamalla kadun toiselle puolelle.
aina välillä kyllä sitten yritän ajella jonnekin korpeen koiria juoksuttamaan. tuntuu vaan että täältä saa lähteä sitten tosi pitkälle, jotta varmasti pääsee muita karkuun. pitääkin nyt miettiä tosissaan tuota jos lähtisi näihin lähimetsiin sitten pimeällä otsalampun kera.

noh, pikkaisen pidempää lenkkiä kuitenkin yritin tehdä, käytiin lisäksi koirapuistossa hetken ihmettelemässä. sielläkään ei käydä kuin hyvin harvoin ja aina niin ettei puistossa ole muita. tarpeeksi huonoja kokemuksia ja ei uskalla ottaa riskiä että jotain sattuisi. onneksi puisto oli nyt tyhjänä niin Leevi pääsi vähän nuuskuttelemaan ja kaivelemaan keppejä lumen alta ja Ahtinen juoksentelemaan.

meillä on nyt muutto käynnissä. muutetaan 56neliön kaksiosta 78neliön kolmioon. kun mies muutti taloon ja ilmoitti että tämä kaksio on liian pieni meille neljälle.. noh, hankittiin sitten hieman isompi lukaali. mahtuu sitten koiratkin paremmin, ja saavat tuon nykyisen sohvan kokonaan itselleen.
kun tuppaa hieman olemaan turhan pieni meille kaikille..

Turun KV

tänään oli sitten minun ja Ahdin ensimmäiset viralliset näyttelyt. osallistuttiin Turun Winter Dog Showhun.
aamulla lähdettiin 8 jälkeen liikkeelle, silmät ristissä.. olisi pitänyt ehkä yrittää nukkua vähän enemmän yöllä. illalla yritin laittaa kaikkea valmiiksi aamua varten.
matkakumppaneiksi lähti Maaret ja Ruska sekä Päivi & Ruusa. hieman oli säätämistä miten kaikki mahtui kyytiin, mutta matka meni loppujen lopuksi hyvin. Ahti joutui taakse häkkiin, ja esitti kovaan ääneen vastalauseita menomatkalla. kotiin päin tullessa koiruus nukkui jo hiljaisena.

oltiin sitten suht ajoissa paikalla, mutta mieluummin niin päin kuin että olisi tullut kiire. Turun messuhalli oli suht täynnä, ihmisiä sekä koiria. Jouduttiin kulkemaan jonkin matkaa sisätiloissa ennenkuin oikea kehä löytyi. siellä oli laidoilla suht täyttä (collieiden arvostelu oli käynnissä) mutta etsittiin sopiva rako seinän välistä ja leiriydyttiin odottamaan.

toiset odottivat hieman rauhallisemmin..

paikalla riitti vilinää ja vilskettä.
pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen päästiin kehään, kyseessä siis urosten avoin luokka.

ja taas odoteltiin vuoroa arvosteluun..
tuomari kyseli kovasti onko Ahti nuorikin, ja jouduin myöntämään että on täyttänyt jo kolme.. kertoi että on vielä kehittymätön, vaatii aikaa ja rintakehä saisi olla leveämpi mistä syystä liikkeet jäävät edestä hieman .. muistaakseni käytti sanaa ahtaiksi.
Ahti seisoi todella hyvin koko arvostelun ajan.
ja sitten taas juostiin
saatiin punainen nauha eli EH ja sitten vielä kaikki yhdessä
tultiin luokan kolmanneksi
jonka jälkeen ihmeteltiin rauhallisemmin näyttelyvilinää ja odoteltiin että kaverit kävisi kehässä myös.

odottavan aika oli aika pitkä..

hirmu tyytyväinen olen tuohon otukseen. vaikka paikka oli todella haastava, meluisa ja täynnä, Ahti jaksoi hienosti olla ja esiintyä nätisti. jännittäminen ja hermostuminen näkyi siinä, että jos joku eksyi liian lähelle Ahti rähähti, mitä se ei muuten oikeastaan tee. kerran rähähdyksen kohteeksi joutui jopa Ruusa, joka kertoo jotain jo siitä miten hämmentynyt Ahti oli.
tuomari oli mukava, joskin Ahti ei hirveästi piitannut siitä että täti ronkki hampaita enemmän kuin Ahdin mielestä oli tarpeellista.

Ahdin arvostelu oli seuraavanlainen:
"Good size and substance. but needs time. Good head, dark eyes. Strong neck. Good crowns + ridge.
Chest has to improve. Angulations ok.
Moves with good drive, but soft in front."

mukava mutta pitkän tuntuinen päivä niin omistajille kuin koirille. ihan suht mielenkiintoista oli tuo näyttelytouhu, jotenkin yllätyin siitä miten oltiin Ahtisen kanssa kumpikin suht rauhallisia.
ihan kaikista tuomarin päätöksistä en ollut samaa mieltä (sen verran mitä seurasin koirien arvosteluja), mutta nehän oli tämän tuomarin mielipiteet. ja tietysti se oma koira on omaan silmään se kaunein ja paras :)

kaikki kuvat löytyy täältä.

Ahtisen treffit

Ahti pääsi eilen treffeille. jo jonkin aikaa on ollut suunnitelmissa että Ahtinen pääsisi joskus lenkkeilemään ja leikkimään ihanaisen Ruusa-rhonttineidon kanssa johon tuo jätkä on ihastunut yhteisissä agility- ja tokotreeneissä. aikataulujen kanssa vaan on ollut säätämistä.
eilen sitten vihdoin sopi kummallekin orjalle, ja lähdettiin uhmaamaan lähes 20 asteen pakkasta pimeään metsään. oli se kokemus minullekin, kun en ole aikaisemmin käyttänyt otsalamppua saatika siis lenkkeillyt pimeällä metsässä. yllättävän positiivinen kokemus, elikkä voimme koiruuksien kanssa laajentaa pimeän ajan lenkkejä koskemaan myös metsiä.

arvelutti myös se, miten Ahtiska liikkuu tuolla pakkasella. hihnalenkeillä kun se alkaa jo -15 asteen pakkasilla nostelemaan tassuja ilmaan kun varpaat jäätyy. lisäksi ei omisteta kuin kaksi takkia, joista kumpikaan ei ole ihan niin lämmin kuin varmaan pitäisi.
huoli oli turha, Ahti otti kaiken ilon irti siitä että pääsi vapaana juoksemaan. harmi että treffikumppani ei ihan yhtynyt Ahdin iloon, sillä tuolla jätkällä on tapana ettei liikoja katsella minne juostaan.. muutaman törmäyksen jälkeen Ruusa katsoi paremmaksi ottaa vähän välimatkaa Ahtiin eikä myöskään tykännyt juosta edessä. noh, Ahti sitten juoksenteli edes takaisin. kyllä ne onneksi leikkivätkin jonkin aikaa, ettei liian kylmä päässyt tulemaan.

toivottavasti joskus pääästäisiin valoisaankin aikaan lenkille, niin saisi vaikka kuvia noista kahdesta.
tai ylipäätään muutenkin pitää ottaa uusiksi, sen verran hauskaa ainakin Ahdilla oli. vaikka nyt paikat vähän jäätyikin..

huominen jännittää. huih.

pitäis, olisi pitänyt, piti..

piti valmistautua hirmuisen hyvin noihin sunnuntain näytelmiin. piti tälläkin viikolla joka päivä seisottaa koiraa ja kopeloida sitä.
piti ajoissa aloittaa kynsien leikkuu että noista järkyistä saisi edes siedettävän näköiset jossain välissä.
piti pestä koira pari kertaa että saisi hieman tuota ihottuman jämää rauhoittumaan.
olisi pitänyt suunnitella koiran ruokavaliota aikaisemmin, ettei olisi nyt hirveällä kiireellä joutunut lihottamaan nappulalla (kun yleensä syödään NEUta) joka johti hirveään kaasuvaaraan.. ei tuo missään nimessä liian laiha ole ollut, ns. sopivassa kisakunnossa mutta näyttelykuntoiseksi ehkä turhan hoikka yleensä.

mitä sitten ollaan saatu aikaiseksi.
no ainakin se on lihonut hurjan lihotuskuurin aikana sopivamman näköiseksi.
kerran pesin koko koiran.
sitten..
joo.

agiliitoa

eilen käytiin siis myös agilitytreeneissä, vaikka osa ajasta menikin tuohon näyttelyhömpötykseen.
käydään kerran viikossa treenaamassa rhodesiankoiraporukalla Meirän hallilla Nokialla. hirrrmuisen kiva käydä "omalla" porukalla, mitään ohjattua toiminta ei ole, vaan jokainen tekee omaan tahtiin ja neuvoja saa kysyä halutessaan muilta. rento meininki on tärkein :) osa treeneistä saattaa tosiaan mennä näytelmiin harjoitellessa, tai sitten vaan sohvalla istuskellessa.. koirajuttuja tietenkin höpistään.

mutta tulee siellä ihan harjoiteltuakin. Ahti on kehittynyt hirmuisesti siitä mistä lähdettiin kun viime kesänä käytiin kokeilemassa alkeita rhonttiporukalla.
suurimmat ongelmat on puomilla, mistä syystä keinua en uskalla edes kokeilla. hypyt sujuu helposti, putki on ahdin lemppari ja pussiinkin menee ilman mitään ongelmia. ahtinen yllätti minut viikko sitten, kun meni haistelemaan pussin suulle ja minä sitten kokeilumielessäni yllytin että "putkeeeen". ja sehän meni pussista läpi! eikä mitään ongelmia ole ollut sen jälkeen toistaa tuo. en tiedä onko huono käyttää samaa komentoa putkessa ja pussissa, mutta ainakin meidän kanssa tuo toimii.
A:ta pitää hieman hioa vielä, ahti kun tuppaa menemään yli sellaisella vauhdilla ettei kontaktille edes hipaise. mutta tosiaan kun harrastetaan leikkimielellä niin eipä sen niin väliäkään, pääasia että koiralla on kivaa.

puomin treenaus vaan junnaa vähän paikallaan. hirmuinen jalkojen tärinä alkaa heti kun etutassut osuu lankulle. pitäisi varmaan palata ihan alkuasetelmiin ja nostaa lankku maahan ja tahkota sitä. mutta se on ahdin mielestä niiin eri juttu mennä maata pitkin kuin kiivetä ylöspäin. noh, hiljaa hyvä tulee.

palkkauksena meillä käytetään nykyisin broilerin sydämiä pieneksi pilkottuna. ennen käytin frolicia, joka oli aivan loistavaa. Ahti teki melkein mitä tahansa noiden ylivärjättyjen, punaisten rinkuloiden takia. mutta, ylivärjäyksessä huonot puolet joten ahtiska sai hirveän ihottuman sisäreisille ilmeisesti juurikin frolicista. jotenka yritämme pysyä luonnollisemmissa makupaloissa, olkootkin haju suht kuvottava kun niitä keittelee..

treeniä

viimeisiä näyttelytreenejä ennen sunnuntaita. pikkuhiljaa alkaa sujua jo vähän paremmin, vielä kun saisi noita varpaita osoittamaan eteenpäin..

käytiin poikien kanssa lenkkeilemässä lähimetikössä pitkästä aikaa. talvella tuppaavat tekemään ladut yleisille kuntopoluille (ja siis ainoille teille missä pystyy liikkumaan) joten sinne ei viitsi lumien tultua oikein lähteä seikkailemaan. lisäksi tuntuu että aina kun sinnepäin eksyy, vastassa on puolet lähiseudun koirista.
noh, ajattelin ajankohdan olevan hieman rauhallisempi vastaantulijoita ajatellen, ja uskaltauduttiin metikköön. mukavasti siellä pääsi kulkemaan ei-latuja pitkin. käytiin myös läheisellä uimarannalla katsomassa josko oltaisiin päästy jäälle riehumaan (noita kun en uskalla päästää irti tuolla metsässä jos joku tuleekin kulman/puskan takaa vastaan..), mutta siellä sitten nähtiin joku pieni ja valkoinen poukkoilemassa joten haaveeksi sekin jäi. onneksi oli muuten mukava lenkki ja pojat pääsi vähäsen purkamaan tarmoaan mm. syömällä keppejä. niitä on sitten kiva oksennella seuraavat päivät..

Uusi kirjaostos

Viime viikolla tuli pyörähdettyä Suomalaisen kirjakaupan alessa, ja mukaan tarttui taas yksi koirakirja lisää.
Kyseessä tällä kertaa on Gerilyn J. Bielakiewiczin kirjoittama "Pieni koiratemppukirja" (Art House, 2005).

Vielä en ole kovin paljoa ehtinyt tuohon tutustua. Vähän paha tapa että hankin hyllyyn hirmuisen kasan kirjoja mitä ei sitten välttämättä tule edes luettua.. mutta josko tuolta muutama temppu tulisi kokeiltua. Kirja ainakin lupaa "Hämmästytä ystäväsi, perheesi - ja muut koirat". Jaa-a..

täältä
löytyy vähän vanhempi kuva Ahdista. Kuva on otettu viime keväänä.

näytelmiin valmistautumista

Ahtisen olisi tarkoitus osallistua viikonloppuna Turussa järjestettävään Winter Dog Showhun. Näyttely on ensimmäinen virallinen meille kummallekin, minä sentään olen käynyt varmaan kerran katsomassa millaista tuo touhu on joskus parisen vuotta sitten.. ei hirveästi siis ole kokemusta.
Ollaan siis ahkerasti agility- ja tokotreenien aikana harjoiteltu seisomista ja nätisti ravaamista. Paljon on vielä hiottavaa, Ahti kun tuppaa seisomaan takajalat harottaen, varpaat siis ulospäin ja kintereet yhdessä. Ei mitenkään kovin lupaavaa. Yleensä se "vapaana" seistessään on jalat ihan suorassa, joten en usko että jalat olisi vinotkaan. Mutta onhan tässä vielä ainakin 5 tehokasta päivää aikaa harjoitella...

Näyttelyihin valmistumiseen kuului myös suihkussa käynti. Koiran siis, emäntä käy muutenkin.
Yllättävän hyvin Ahtinen suostui suihkussa seisomaan. Nosteli välillä jalkojaan kun pesin kainalosta tai nivusista. Ainut ikävä juttu Ahdin mielestä on kynsien leikkuu, mitä se protestoi vinkumalla/ulvomalla/murisemalla. Joskus kaikkia yhtä aikaa.

aloitus

laitetaan nyt jonkinlainen teksti tänne alkuunkin. tarkoituksena kirjoitella koiramaisia kuulumisia. toivottavasti mukaan saadaan paljon kuvia :)