Terveyskuulumisia

Ahdilla todetiin muutama viikko sitten perineaalityrä (myös perianaalityrä).
lyhyesti selitettynä, peräsuolen loppupäästä on lihakset surkastuneet, jolloin on syntynyt "kolo", jonka seurauksena peräsuoli on mennyt mutkalle/"ryttyyn" loppupäästä. tämä sitten voi aiheuttaa ulostamisvaikeuksia jne.

huomattiin jouluna äitini kanssa, että Ahdilla turvotti takapäätä hännän alta. ei kuitenkaan anaalirauhaset (tsekkasin varmuuden vuoksi, oli ok, plus tämä selkeämmin peräaukon alapuolella). ei kuitenkaan vaivannut koiraa mitenkään.
yritin sitten netistä kaivella että mikä olisi, kunnes yksi rhodeihminen tunnisti oireet sillä hänen koirallaan oli joskus ollut samaa.
ei kuitenkaan saatu sitten lekuriaikaa heti pyhien jälkeen (ja kun halusin eläinlääkärille jolla on kokemusta tuosta ja joka tarvittaessa sitten osaa myös leikata tyrän, tai ainakin tietää kenelle laittaa leikattavaksi, kaverit suositteli Eläinystäväsi Lääkäreiden Juha Kalliota, jolle sitten jonotettiinkin aikaa 3 viikkoa..) joten odoteltiin ja seurailin tiiviisti että jos alkaa enemmän vaivaamaan niin sitten nopeammin lekuriin.
ainut oire tuli n. viikkoa ennen lekuriaikaa, ja Ahti alkoi enemmän nuoleskelemaan peräpäätään. takamus alkoi myös "vuotaa", eli pieniä määriä kakkaa saattoi "tipahtaa" kun koira nukkui tms (mikä sinällään ymmärrettävää, kakkaa jää tuon tyrän takia suolen mutkiin ihan lähelle peräaukkoa)

lekurissa sitten vahvistui tuo diagnoosi. saatiin antibiootit, kipulääkettä ja hormonipiiikki sekä kehoitus kastroida mahd pian. kastraation toivotaan auttavan sillä, että kun eturauhanen pienenee, se ei enää vaivaa "hinkkaamalla" suolta ja pienentyessään antaa lihaksille enemmän tilaa korjata tuo tyrän aiheuttama kolo.
viikko tästä eteenpäin Ahti kastroitiin (eli viime viikon ma). leikkaus meni hyvin, ainut että ensimmäiset yöt meni lähes ilman unta kun Ahti ei oikein osannut olla pönttönsä kanssa... nyt viikko leikkauksesta saatiin pönttö ottaa pois, leikkaushaava on suht siistin näköinen (nyt punoittaa hitusen kun Ahti päässyt nuolemaan kun viikon kaulurin pakkopitoaika meni umpeen), kasseissa on pientä turvotusta mutta ei näytä liikoja häiritsevän koiran menoa. Ahti ollut pirteä ja leikkisä koko ajan.

koska kauluri esti myös sen peräpään nuolemisen, tuli viime viikon alkupuolella aika paljon sitten kakkaa pitkin kämppää.. siihen päälle vielä oma sairastaminen, ja voitte vaan kuvitella minkä näköistä täällä on.. no, nyt kun alkaa oma olo olla taas voiton puolella, niin käyn hakemassa jotain kunnon desinfioivaa superpuhdistusainetta ja kuuraan koko kämpän.
mutta ainakin koiran olo tuntuu vähän helpottaneen, ihan kuin takapää ei turvottaisi ihan niin paljon eikä koira halua jatkuvasti maanisesti nuolla itseään. että ehkä tämä tästä.

toivotaan todellakin että tuo pelkkä kastraatioleikkaus auttaisi, sillä itse perineaalityrän leikkaaminen on todella kivuliasta sekä siinä on todella huono paranemisennuste. ell suositteli avuksi myös fysioterapiaa, että saataisiin takaosan lihaksia vahvistumaan. eli kunhan tästä nyt toivutaan pallien menetyksestä, niin alkaa koira kuntoon -projekti toden teolla.

niin ja yleensähän tuo tyrä on vanhojen, leikkaamattomien urosten vaiva. ell ihmetteli että kuinka Ahdilla voi tuo olla, sillä A ei ole aikaisemmin oireillut esim eturauhasvaivoja mitenkään, ja yleensä tyrä tuleekin vasta n. 10v uroksilla (Ahtihan on nyt 6v).
niin että leikkauttakaa ihmeessä ne uroskoirat! tältäkin oltaisiin mitä suuremmalla todennäköisyydellä vältytty jos Ahti olisi leikattu nuorena.

Kevät tekee tuloaan

Koirien kanssa ollaan elelty aika perusarkea. Leevi on käynyt kerran kuussa hierottavana, ja viime viikolla Ahtinenkin pääsi käsittelyyn. Hieman oli omituista Ahdin mielestä, eikä alkuun osannut oikein rentoutua eikä uskaltanut käydä makuulle, kun eihän sitä tiennyt mitä hänelle tehdään. Pikkuhiljaa osasi kuitenkin vähäsen hellittää, ja välillä silmät jopa luppasi siinä maatessa. Tarkkaan tosin kerrottiin hierojalle että jalkoihin on sitten turha koskea.

Muutama pieni jumi löytyi, toinen lantiosta mikä aukesikin aika mukavasti, ja toinen ihmetys sitten lapojen kohdalta. Tuo edessä oleva olikin sitten enemmän arvoitus, ei ollut niinkään jumiutunut lihas vaan jotain muuta, mutta mitä ei ratkennut. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa, joten saatiin lupa jatkaa harrastamista entiseen malliin ja röntgenkuviin mennään sitten kun omistajalla on varaa (toivottavasti joskus tässä kevään/kesän aikana, tarkoitus olisi kuvauttaa virallisesti lonkat sekä lisäksi koko selkä).

Tiistaisin ollaan käyty Ahdin kanssa rhonttien omissa agitreeneissä, ja viime viikolla meillä oli kouluttajakin. Olin kyllä niiiiin tyytyväinen tuohon koiruuteen, ihankuin sillä alkaisi pikkuhiljaa kehittyä jonkin verran järkeä päähän! Meni niin hyvin treenit, että sain taas uutta intoa harrastamiseen. Ahti suoritti radan hienosti (taisi mennä omiaan vain pari kertaa, ja nekin melkein laskettaviksi kyllä ohjaajan virheiksi..) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Jess! Nyt kun saataisiin vielä se rotuyhdistyksen liittyminen Agilityliittoon, niin saisi taas lisenssin voimaan niin päästäisiin kisoihin (karkailemaan lisää radalta :P )

pillereitä

Saatiin Leevin hierontahoidon alussa ohjeeksi syöttää lisänä koiralle glukosamiinia, b-vitamiinia ja magnesiumia. Kaikki nämä auttavat nivelvaivoihin sekä lihaksiston kuntouttamisessa. Magnesium löytyi halvalla, lähikaupasta 100tabl hintaan 4,90€. B-vitamiini ja glukosamiini olikin sitten hankalampi tapaus, niitä piti hieman metsästää. Vinkkinä oli saatu Agrimarketista saatava, hevospuolen B-vitamiini, mutta paikallinen Agrimarket teki muutostöitä ja sieltä ei ko tuotetta sitten saanutkaan. Samaten joulun alla oli vähän joka puolella varastot loppu, joten jäimme odottelemaan että mistä saataisiin lisäpillerit.

Aikaisemmin olen jo tutustunut Jakke Lehtosen loistavaan sivustoon, Katiskaan. Kyseessä on pitkän linjan koiraharrastaja, kasvattaja jne, joka todella tietää mistä puhuu kun kyseessä on koirien hyvinvointi. Jonkin aikaa sitten Katiskaan ilmestyi myös verkkokauppa, mitä kautta saa tilattua lisäravinteita niin koirille kuin ihmisillekin. Tai samat tuotteethan käy molemmille, vitamiini on vitamiini oli purkissa sitten koiran, ihmisen tai hevosen kuva.

Nyt saatiin vihdoin sitten tilattua Leeville lisäravinteet, ja tänään hain postista paketin joka sisälsi glukosamiinia, B-vitamiinia sekä omega 3:sta (linkit Katiska-outletin sivuille). Kaikki tukevat nivelten ja lihaksiston hyvinvointia, ja lisäksi omega 3:sta suositellaan erityisesti ikääntyville. Toki varmaan annan Ahdillekin välillä, en usko pahaa tekevän sillekään mikään noista. Magnesiumin syöttämistä jatketaan.

Nyt sitten seuraillaan, miten nuo alkavat vaikuttaa. Kirjoittelen tuloksia sitten ajan kuluessa :)

Joulukuuta

hyviä uutisia Leevin selästä!
käytiin tosiaan silloin 28.11. röntgenkuvissa Kankaanpäässä Kari Ventelän luona. kuvissa ei näkynyt mitään muutoksia selkärangassa! eli terve selkä siltä osin. lonkissa näkyy hieman muutoksia, iän mukanaan tuomaa kaiketi, muttei mitään huolestuttavaa.
Jesss!

elikkäs kipuilut johtunee vain niistä lihasjumeista. niitä ollaan sitten paranneltu käymällä hierojalla sekä venytelty kotona parisen kertaa päivässä, lisäksi kaurapussi lämmittää lihaksia venyttelyn ajan. ja tuloksia näkyy, viimeiksi käytiin maanantaina Katriinan luona joka kehui että selkeästi ollaan menty parempaan suuntaan. jessss!

vielä käydään jonkin aikaa hierottavana, lisäksi Leevillä on nyt ollut viikon verran kipulääkekuuri, jota jatketaan vielä parisen päivää. Lepakkomies on ollut selkeästi pirteämpi ja iloisempi, lenkillä riehututtaisi ja kotonakin on pari kertaa haastanut Ahtia leikkimään. venyttely on yleensä mukavata, kaveri örisee rapsutusten tahdissa ja antaa tosi nätisti venyttää jalkoja eri suuntiin. yksi ilta yllätti ja vaihtoi itse kylkeä kun sanoin että toisen puolen vuoro.

Tampereelle saatiin vihdoin luntakin, mukavampi lenkkeillä kun ulkona näkee paremmin illallakin. eikä tule sitä kuraa niin paljoa sisälle.

Leevillä selkäongelmia

Kesällä sattunut purematapaus kummittelee edelleen Leevin voinnissa. Karvat ovat kasvaneet takaisin haavojen päälle, ja ruvetkin parantuneet pikkuhiljaa. Kyljessä tuntuu edelleen pari kovaa pattia/muhkuraa, joita olen ajatellut näyttää vielä lääkärille. Viime aikoina sitten vaan toiset oireet ilmaantuivat ja saivat omistajan huolestumaan.

Reilu viikko sitten huomasin kerran illalla että Leevi värisytteli selkäänsä. Ei aristanut silittäessä eikä mitään, mutta selkeästi huomasi että jokin siellä vaivasi. Tästä pari päivää eteenpäin Leevi yllättäen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ontuminen ilmaantui välillä yllättäen, välillä Lepakko käveli ihan normaalisti. Sitten tiistaina illalla koira olikin yhtäkkiä kolmijalkainen. Koko iltalenkin Leevi pomppi laittamatta toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Seuraavana päivänä käytin koirat yksitellen pihalla, Leevin vain lyhyellä pissatuksella. Enää ei pompittu kolmijalkaisena, mutta ei askellus puhdastakaan ollut.

Kävin jalan läpi, tarkistin anturat, varpaiden välit, taivuttelin ja painelin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muita oireita aloin huomaamaan myös, mm. se että Lepakko ei halunnut oikein istua. Namit ollaan saatu niin, että koira ensin istuu alas, mutta nyt tämä oli selkeästi hyvin vastemielistä (tokihan Leevi myös välillä yrittää luistaa hommista ja käskyistä, mutta nyt huomasi selkeästi ettei ollut siitä kyse)

Aloin sitten selvittelemään, että missä vika voisi olla. Pyysin ystäviltä suosituksia eläinlääkäreistä jne, ja Päivi vihjaisi myös käyttämästään koirahierojasta, Katriina Falhista. Koska omistajan rahatilanne on tällä hetkellä olematon ja kriisissä, ajattelin käyttää koiran ensin hierojalla ja siellä sitten miettiä että miten edetään.

Maanantaiaamuna käytiin sitten hierojalla. Leevi oli polleaa poikaa kun pääsi kerrankin mamman kanssa reissuun..
Ensin katsottiin pihalla hieman liikkeitä, ja kyllähän se Lepakko nosti vasenta jalkaansa ravissa ylemmäs, eikä liike muutenkaan ollut kovin puhdas. Sisällä sitten Leevi ensin tutki paikat läpi, ja sitten aloitettiin kertomalla hieman Leevin historiaa, etenkin kerroin tuosta kesäisestä onnettomuudesta. Leevi suostui tulemaan istuskelemaan patjalle, muttei oikein olisi tykännyt maata käsiteltävänä. Yllättäen kipeämmäksi luullulta puolelta antoi paremmin hieroa, kuin vasemmalta.

Leevin selästä löytyi todella monta jumikohtaa, jotka selkeästi olivat kipeitä. Osa niin kipeitä, ettei koira antanut oikein edes hieroa niitä. Hetken hieronnan jälkeen nämä pahimmat jumit tunsi selkeästi selkää silittäessä kovina patteina.
Pahin alue oli lapojen välissä, sekä lonkkien päällä. Katriina suosittelikin, että ennenkuin jatketaan hieromista, niin kävisin kuvauttamassa Leevin selkärangan sekä lonkat, että tietäisi onko siellä piikkejä tms.

Mukaan saatiin hierontaohjeiden ja eläinlääkärisuosituksen lisäksi vinkkejä syöttää magnesiumia, b-vitamiinia ja glukosamiinia. Magnesium löytyi yllättävän halvalla Prismasta, missä S-ketjun oma tuote maksoi jt 4,90€. B-vitamiini haetaan Agrimarketista, hevospuolelta. Glukosamiinia katselen vielä mitä alettaisiin syöttämään.

Eläinlääkäriksi ja selkäkuvauspaikaksi suositeltiin useamman tahon toimesta Kankaanpäässä toimivaa Kari Ventelää, ja tänne sainkin sitten ajan. Tosin vasta parin viikon päähän, mutta 28.pvä mennään sitten kuvauttamaan tuo koira. Rahanmenoa ei voi estää...

Hieronnan jälkeen Leevi oli odotetusti vähän väsynyt, mutta muuten aika normaali itsensä. Ehkä se on lenkeillä liikkunut vähän reippaammin, ja peitsannut vähemmän kuin ennen. Ehdottomasti jatketaan sitten hoitoa, hieronnan kautta ja muutenkin, pitäähän tuo Jätkä saada kuntoon ja kivuttomaksi.

Leevillä epäonnea

Ennen juhannusta sattui pahempi turma, kun olimme Nastolassa lomailemassa. Leevi otti jostain syystä yhteen talon saksanpaimenkoiranartun kanssa, sillä seurauksella että koiraparka huusi kivusta. Lähempi tarkastelu ei paljastanut kuin muutaman reiän siellä täällä, mutta koira ei vaikuttanut aivan omalta itseltään. Myöhemmin illalla huomasin sitten Lepakon arastelevan oikeaa kylkeään todella voimakkaasti, koko koira oli myös apaattinen, pyrki piiloon ja uikutti välillä.
Ei auttanut kuin seuraavana aamuna soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että minne päästäisiin. Onneksi löytyi vapaa aika Lahden eläinlääkäriasemalta, minne lähdettiin sitten ajamaan. Siellä Leevi rauhoitettiin, haavojen alueet ajeltiin putsausta varten ja kylki/vatsanseutu röngtenkuvattiin sekä ultrattiin jotta vammojen laatu selviäisi. Kyljessä tuntui selvästi ilmaa nahan alla. Kuvista ei oikein saanut selvää, mikä vamma siellä oikein oli, ja pelättiin että vatsakalvoissa olisi reikä, jota mahdollisesti joutuisi leikkaamaan. Lahdessa ei kuitenkaan ollut lääkäreitä vapaana suorittamaan leikkausta, joten saatiin lähete Hämeenlinnaan Vethausiin tarkkailtavaksi ja mahdollisesti leikkaukseen. Ei muuta kuin rauhoitettu koira tippapullon kanssa takaboksiin ja matka Hämeenlinnaan..



Vethausissa Leevi kannettiin samantien pikatarkastukseen, ja se sai lisää kipulääkettä kun kylki edelleen rauhoituksesta huolimatta reagoi voimakkaasti kosketukseen. Leevi jäi asemalle useamman tunnin ajaksi tarkkailuun ja tutkittavaksi, leikkausta ei kuitenkaan jouduttu tekemään. Illalla kävin hakemassa tokkuraisen potilaan kotiin. Mukaan saatiin reilun 10pvän vahva antibioottikuuri (3 eri antibioottia) sekä kipulaastari kylkeen. Lepakolla oli kiire kotiin, hyvä ettei juossut autolle..
Mitään kummempaa ei tutkimuksissa selvinnyt, selvää reikää ei havaittu mutta sitä ei myöskään saatu suljettua pois. Siitä syystä vahvat antibiootit. Samaten kaulan syvempään reikään laitettiin dreeni, jotta nesteet pääsivät vapaammin valumaan haavasta pois. Dreenin poistin itse n. 3pvän päästä.

Nyt tapahtuneesta on jo muutamia viikkoja, ja haavat on parantuneet hyvin. Leevi aristaa vieläkin oikeaa kylkeään, samaten hieman selän isomman haavan aluetta. Antibioottikuurit loppuivat jo, samaten hakemani kipulääke. Tosin olen aina välillä antanut Rimadyliä Leeville jos on vaikuttanut kovin levottomalta tai kipeältä. Vielä jonkin aikaa ollaan ihan hissukseen ja katsellaan, mutta jos tuo ei ala tuosta selkeästi paranemaan niin mennään tarkastukseen katsomaan kyljen tilannetta vielä.

Leevi on kyllä ottanut kaiken irti potilaana olosta, ja se on vaatinut huomiota ja paijailuja oikein urakalla. Pitäähän sitä tosin toista hoivata, kun on ollut kipeä. Mutta laihdutuskuurilla se silti joutuu olemaan..

kesää kohti

kevät etenee kesää kohti ja koirat on päässeet nauttimaan pitkistä lenkistä. valitettavasti vain hihnan päässä, sillä en edelleenkään ole löytänyt mieleistäni metsää missä uskaltaisin noita pitää vapaana. tutuilta sain vinkkiä jo pohtimaani asiaan, josko Ahdille hankkisi kuonokopan noita metsä-(ja miksei muitakin)lenkkejä varten, niin ei pääsisi vahinkoja syntymään. Ahdilla on siis tapana näykkiä, jopa purra vieraita koiria. tuttujen kanssa leikkii nätisti, mutta jos vastaantulijalla on yhtään pidemmät karvat, pitää niistä napata kiinni. jotenka lenkkeilemme varmuuden vuoksi hihnassa, ja reiteillä missä tulee harvemmin toisia koiria vastaan. hankalaa, kun asutaan hyvinkin koirarikkaalla alueella..

"onneksi" olen nyt ollut sitten viikot työttömänä, tehden töitä ainoastaan viikonloppuisin, joten arkipäivinä ollut päivisin aikaa tehdä pitkiä lenkkejä silloin kun muut on töissä. suunnitelmissa on ollut myös aloittaa temppujen opettelua ja mm. Leevin kanssa tokoilun muistelu, mutta ne on jääneet vielä suunnitelmien asteelle.. kyllä tässä joku päivä ryhdyn hommiin :P

Leevin korvat tuntuivat paranevan tuolla tehokuurilla. pysyivät parisen viikkoa tosi hyvinä, eikä jätkä ravistellut päätään. nyt sitten viime päivinä on vähäsen tuntunut taas korvat vaivaavan, ei siellä näkynyt töhnää lähes ollenkaan mutta otin taas puhdistuksen viikko-ohjelmaan. muutamat ovat kyselleet, johtuisiko nuo Leevin korvavaivat ruoasta, mutta olen hieman epäilevä. koirat syö tällä hetkellä n. 70-80% päiväannoksestaan lihaa, minkä ei uskoisi aiheuttavan töhnää korviin. tietysti se loppu on sitten riisiä, ohraa jne mitä NEU sisältää. mutta loppujen lopuksi tuo on aika vähäinen määrä ruoasta. voipi tietysti olla, että Leevin kanssa voisi kokeilla neu:n tilalla perinteistä kaurapuuroa, mitä koirat onkin välillä syöneet, jos se olisikin sitten tuo pieni ohran määrä mikä Leevin korvia vaivaisi.
mutta ei tuo Lepakko kyllä ole koskaan oikein ruokaa oireillut. nuorempana on syönyt nappulaa pääsääntöisesti, junnuna ihan jopa Pedigreetä, eikä ole sen enempää allergiaa näyttänyt tms.

mutta mene ja tiedä. onneksi pääsääntöisesti koirat voi hyvin, Leevi vähän turhankin pulskasti. olen miettinyt, uskaltaisiko Leeviä viedä juoksulenkeille pyörän kanssa, mitä harrastettiin paljonkin koiran ollessa nuori. vähän vaan pelkään Leevin toisen etusen takia, siitähän jänteet katkesi kolmisen vuotta sitten, mikä voi aiheuttaa sitten ongelmia kovassa rasituksessa. mutta katsellaan.

Leevin vaivat

Leevillä alkoi jo viime syksynä vaivata korvat enemmän, välillä ne töhnäsi hirveästi ja välillä vähän vähemmän. syksyllä käytiin lekurilla ja saatiin hoidoksi Canofite vet -korvatipat. niitä tiputtelin ensin sen yhden kuurin, sitten seuraavan, vähän ajan päästä taas lisää jne.

nyt sitten meni hermot ja sain itseäni niskasta kiinni ja mentiin sitten iho&korvaspesialistille näytille. samalla tutkittiin Leevin yhdestä tassusta varpaiden välistä löytynyt patti.
saatiin hoidoksi korvien puhdistukseen DermaPet MalAcetic Otic ja lisäksi CanAural korvatipat. tassun pattiin desinfioiva DermaPet Conditioner suihke + Vetramil voide.

kaksi viikkoa mentiin niillä, ja sitten oli kontrollikäynti. korvat näytti (ja haisi..) jo paljon paremmalta, eivät enää olleet kirkuvan punaiset vaan normaalin näköiset ja töhnääkin oli paljon vähemmän, kuitenkin vielä jonkin verran. tassukin näytti paremmalta, tosin sitten furunkkeleleita löytyi muistakin tassuista + jokaisesta tassunpohjasta tulehdus. samalla käytiin koko koira muutenkin läpi ja otettiin neulanäytteet selän ja toisen takajalan pienistä pateista. toinen oli ihan puhdas rasvapatti ja toinen sitten tulehtunut ihorauhanen. lisäksi ihosta löytyi hyvin pieniä määriä hiivaa sieltä täältä.
hoito-ohjeina oli jatkaa korvien puhdistamista joka toinen päivä + korvatipat kuuri loppuun, tippoihin lisättiin vielä Dexa-kel tappamaan tulehdus kunnolla. lisäksi saatiin suun kautta otettava antibiootti, Clindabuc. tätä syödään aamuin illoin parisen viikkoa.
tassuja pitäisi pestä pari kertaa viikossa Malaseb-shampoolla, lisäksi päivittäin tuo DermaPet Contditioner-suihke. lisäksi koko koira pitäisi pestä parin viikon välein samalla shampoolla + lisäksi vielä tuo hoitoaine. koiraa ei saa kuivata hiustenkuivaajalla, ettei iho kuivu lisää.

näillä nyt mennään sitten jonkin aikaa. rahaa palaa kivasti mutta pääasia että Lepakko tulee täysin kuntoon eikä enää kutittaisi korvia tai muutenkaan. kohta pitäisi varailla sitten taas kontrolliaikaa, niin näkisi miten on lähtenyt tropit tehoamaan. tosin tunnustan, ettei nyt ihan joka päivä ole tassuja pesty tai korvatippoja laitettu... hyi minua, onneksi koiran vointi paranee silti päivittäin.

talven harmeja

pakkaset ovat tuoneet jokatalvisen ongelman Ahdille, nimittäin aukeavat korvalehdet. tämä on luppakorvilla suht yleinen vaiva, varsinkin jos korvalehdet on ohuempaa sorttia.

toinen korva on vielä hyvässä kuosissa, mutta toinen on kärjestä ihan auki. ja aukeaa aina uudestaan kun Ahti ravistelee päätään. siispä asunnon seinäpinnat kattoa myöten on täynnä veripisaroita.
jotkut teippaavat korvanlehdet talveksi, kunnes vaiva helpottaa. jotkut puhuvat, että A-vitamiini voisi auttaa. meillä ei kestä teipit korvissa, joten ainoaksi avuksi olen kokenut korvien kärkien rasvailemisen Bepanthenillä. mietinnässä on myös myssy Ahtiselle kovimpien pakkasten aikaan..

vanha koira

Leevi täyttää ensi kuussa 8 vuotta. joillakin suuremmilla roduilla se on odotettu elinikä. missä vaiheessa koira on vanha?

usein puhutaan, että sekarotuiset olisi terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin puhdasrotuiset kaverinsa. en sitten tiedä, tuskin pitää paikkaansa. rotukoiria vaan tutkitaan enemmän. tietysti joillakin roduilla on omat sairautensa, mutta yhtä hyvin ne voi vaivata sitä rotusekoitustakin.
lisääkö tieto tuskaa?
Leeviltä en ole edes kuvauttanut lonkkia, vaikka se oli vakaa aikomus vuosia sitten. hyvin tuo näyttää kävelevän ja juoksevan ilman sen kummempia vaivoja. jonkin verran portaissa kävely on hidastunut, mutta onneksi asutaan hissitalossa muutenkin.

hieman odotan kauhulla että missä vaiheessa Leevi alkaa sitten näkyvästi ikääntyä. alkaako se sairastella enemmän? muuttuuko liikkuminen jäykäksi?
tapahtuuko tämä kaikki jo kohta? vai parin vuoden päästä? neljän? viiden? elääkö Leevi vielä toiset 8 vuotta?

onneksi koira on edelleen pirteä, itsepäinen itsensä. ehkä se on alkanut vaatia paijausta enemmän. nimenomaan vaatia, tänäkin aamuna minut herätettiin kovaäänisesti (mmmyyöööövvvufhhuoooouuuu) sängystä, vain jotta rapsuttaisen herran mahaa.
lihomisen olen laittanut ennemmin kastroinnin piikkiin. selkään on ilmestynyt yksi rasvapatti, josta en ole huolissani mutta mikä olisi tarkoitus tutkituttaa mikäli eksytään kohta taas eläinlääkäriin. muuten herra voi hyvin eikä vanhuus näy mitenkään päällepäin. kuono Leevillä alkoi harmaantua jo kahden vanhana, joten sekään ei kerro iästä.

toivottavasti meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. pakosti joutunut vain miettimään, että toivottavasti osaan sitten ajoissa tehdä ystävälle sen suurimman palveluksen ja päästää sateenkaarisillalle ennenkuin olo käy liian vaikeaksi.

sairastelua

meillä ollaan oltu hieman vaivaisia taas viime aikoina. viime viikon keskiviikkona Ahdilla oli vatsa todella sekaisin, parit ripulit ehti tulla sisällekin ennenkuin päästiin pihalle asti aamulla. lisäksi lenkillä Ahtinen oksensi pari kertaa + pysähteli vähän väliä ripuloimaan. vatsa taisi mennä ihan tyhjäksi asti. annoin sitten kuurin Canicuria (lisätietoa täältä) joka tuntui rauhoittavan vatsan. tietysti ruokaa sai vain aivan vähäsen, sen verran että sain sekoitettua tabletit joukkoon.

pahin meni ohi siinä päivän sisällä, mutta vieläkin tuntuu että kummankin maha ei ole ihan täysin kunnossa, lenkillä tehdään hieman normaalia löysenpiä tuotoksia ja mokomat myös piereskelevät kovasti. mitään muutoksia ruokavaliossa ei ole ollut, mikä selittäisi moisen. olen myös yrittänyt silmä kovana vahtia etteivät vain lenkillä saa syötyä mitään maasta, vaikka ainahan sieltä pari jäniksen papanaa eksyy suuhun.. sydämentykytyksiä aiheutti viime viikolla Treen Hervannassa uutisoitu koirien myrkyttäjä (josta ei onneksi ole mitään havaintoja tehty enää).

Leevi myös sai ikävän vaivan (onneksi juominen on taas hieman helpottanut..). sillä nimittäin alkoi toinen korva kutista enemmän ja puskemaan ruskeaa mönjää. Lepakko myös rapsuttelee korvaa enemmän ja ravistelee päätänsä vähän väliä. aina välillä näyttää helpottavan, mutta sitten varsinkin iltaisin tuntuvat oireet pahenevan.
putsailin korvaa varovasti kostutetulla pumpulitupolla, ja tänään sain sitten haettua Epi-Oticia korvan putsaukseen. katsellaan nyt, toivottavasti helpottaisi ilman että tarvitsee lähteä lekuriin.