Koirien kanssa ollaan elelty aika perusarkea. Leevi on käynyt kerran kuussa hierottavana, ja viime viikolla Ahtinenkin pääsi käsittelyyn. Hieman oli omituista Ahdin mielestä, eikä alkuun osannut oikein rentoutua eikä uskaltanut käydä makuulle, kun eihän sitä tiennyt mitä hänelle tehdään. Pikkuhiljaa osasi kuitenkin vähäsen hellittää, ja välillä silmät jopa luppasi siinä maatessa. Tarkkaan tosin kerrottiin hierojalle että jalkoihin on sitten turha koskea.
Muutama pieni jumi löytyi, toinen lantiosta mikä aukesikin aika mukavasti, ja toinen ihmetys sitten lapojen kohdalta. Tuo edessä oleva olikin sitten enemmän arvoitus, ei ollut niinkään jumiutunut lihas vaan jotain muuta, mutta mitä ei ratkennut. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa, joten saatiin lupa jatkaa harrastamista entiseen malliin ja röntgenkuviin mennään sitten kun omistajalla on varaa (toivottavasti joskus tässä kevään/kesän aikana, tarkoitus olisi kuvauttaa virallisesti lonkat sekä lisäksi koko selkä).
Tiistaisin ollaan käyty Ahdin kanssa rhonttien omissa agitreeneissä, ja viime viikolla meillä oli kouluttajakin. Olin kyllä niiiiin tyytyväinen tuohon koiruuteen, ihankuin sillä alkaisi pikkuhiljaa kehittyä jonkin verran järkeä päähän! Meni niin hyvin treenit, että sain taas uutta intoa harrastamiseen. Ahti suoritti radan hienosti (taisi mennä omiaan vain pari kertaa, ja nekin melkein laskettaviksi kyllä ohjaajan virheiksi..) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Jess! Nyt kun saataisiin vielä se rotuyhdistyksen liittyminen Agilityliittoon, niin saisi taas lisenssin voimaan niin päästäisiin kisoihin (karkailemaan lisää radalta :P )
Näytetään tekstit, joissa on tunniste agility. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste agility. Näytä kaikki tekstit
maanantai 19. maaliskuuta 2012
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
agiliitoa
kesän tauon jälkeen kokosimme taas Pirkanmaan agiliitorhontit yhteen, ja varasimme talvikaudeksi hallivuoron. kaksi edellistä talvea ollaan treenattu Meirän hallilla, joten sieltä hankittiin kenttävuoro täksikin talveksi. halli vaan vaihtoi paikkaa, ja kallistui jonkin verran joten edellisten vuosien kahden kentän varauksen sijaan on meillä nyt vain yksi kenttä vuokrattu viikottain, tiistai-iltaisin.
kaksi kertaa ollaan nyt ehditty käydä hyppelemässä, ja kivaa on ollut. horminihirviö on tykännyt kun on päässyt taas vähän tykittelemään, välillä on malttanut jopa kuunnella ja mennä ohjatusti esteitä. pari kertaa ollaan lähinnä vaan muisteltu että miten niitä esteitä taas mentiinkään ja miten ohjaus toimii, jossain välissä voisi sitten alkaa rakennella ratoja ja miettiä ohjauskuvioita. jos jaksaa. turhan tiukkapipoisesti ei noissa harkoissa kukaan treenaa, kivaa pidetään ja joskus ehkä vähän syöpötelläänkin...
erityisesti Ahtiska on tykännyt kun treeneissä käy myös Tyttöjä. varsinkin ihanainen Iita sekä juuri vuoden täyttänyt Serena. onneksi uudella hallilla on myös uudet aidat kenttien välissä, ainakin vielä ollaan omalla vuorolla pysytty siellä aitojen oikealla puolella..
kaksi kertaa ollaan nyt ehditty käydä hyppelemässä, ja kivaa on ollut. horminihirviö on tykännyt kun on päässyt taas vähän tykittelemään, välillä on malttanut jopa kuunnella ja mennä ohjatusti esteitä. pari kertaa ollaan lähinnä vaan muisteltu että miten niitä esteitä taas mentiinkään ja miten ohjaus toimii, jossain välissä voisi sitten alkaa rakennella ratoja ja miettiä ohjauskuvioita. jos jaksaa. turhan tiukkapipoisesti ei noissa harkoissa kukaan treenaa, kivaa pidetään ja joskus ehkä vähän syöpötelläänkin...
erityisesti Ahtiska on tykännyt kun treeneissä käy myös Tyttöjä. varsinkin ihanainen Iita sekä juuri vuoden täyttänyt Serena. onneksi uudella hallilla on myös uudet aidat kenttien välissä, ainakin vielä ollaan omalla vuorolla pysytty siellä aitojen oikealla puolella..
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Agirotu 2011
Oltiin viime viikonloppuna Lappeenrannassa agirodussa, ja olin ihan hermona kun näin jo painajaiskuvia siitä kun Ahti karkaa radalta syömään jonkun pikkukoiran.. No, päivä oli pitkä, oltiin ajoissa paikalla ja pukukulkuekin venyi ja venyi.. Ja lisäksi vielä helle, taisi olla yli +30 lähes koko päivän. Vaikka kuinka yritettiin istuskella varjossa ja Ahdillakin oli kylmä pyyhe päällä, niin tuo oli ihan nuutunut kun vihdoin tuli aika valmistautua rataan. Eli Ahtinen hyytyi ihan täysin radalle, jaksoi juuri ja juuri maaliin asti. Olin käskyttänyt sukulaiset (sisko lähettämässä& maalissa vastaanottamassa + siskojen miehet radan reunalla partioimassa) radan viereen vartioimaan ettei karata radalta, vaan mitä vielä. Kaveri oli niin sippi että hyvä kun juosta jaksoi.
No, ainakin pysyi siis hanskassa. Tuon jälkeen ensin kisapaikalla vesiletkun alle hetkeksi, sitten äidin luona haaleaan suihkuun n.10min ajaksi ja sen jälkeen koira nukkuikin koko loppuillan.
Mutta, pysyi radalla ehkä tästä uskaltautuu ilmoittautumaan taas jonnekin.. ennen agirotua meillä oli tosiaan hieman pidempi tauko, edellisen kerran käytiin kunnolla treenaamassa maaliskuussa, ja sitten agirotua edeltävänä tiistaina varasin Tamskin tallilta kentän ja käytiin vähäsen muistelemassa että mitä ne esteet oikein on. Silloin löytyi kyllä vauhtia, Ahdilla oli hirmu kivaa päästä hyppelemään pitkästä aikaa. Että ehkä tää tästä taas..
No, ainakin pysyi siis hanskassa. Tuon jälkeen ensin kisapaikalla vesiletkun alle hetkeksi, sitten äidin luona haaleaan suihkuun n.10min ajaksi ja sen jälkeen koira nukkuikin koko loppuillan.
Mutta, pysyi radalla ehkä tästä uskaltautuu ilmoittautumaan taas jonnekin.. ennen agirotua meillä oli tosiaan hieman pidempi tauko, edellisen kerran käytiin kunnolla treenaamassa maaliskuussa, ja sitten agirotua edeltävänä tiistaina varasin Tamskin tallilta kentän ja käytiin vähäsen muistelemassa että mitä ne esteet oikein on. Silloin löytyi kyllä vauhtia, Ahdilla oli hirmu kivaa päästä hyppelemään pitkästä aikaa. Että ehkä tää tästä taas..
maanantai 7. helmikuuta 2011
Taas agikisoissa
lauantaina oltiin Tampereen ja Lempäälän rajoilla agikisoissa, ja hirmu tyytyväinen olen tuohon Mahtiseen.
käytiin ennen kisoja läheisessä koirapuistossa hieman juoksemassa pahimpia höyryjä pois, Ahdilla kun on ollut tapana hieman villiintyä aina kun pääsee ekaa kertaa irti kisoissa. nyt sitten pääsi vapaaksi muualla kuin siellä kisakentällä, niin kontaktin haku oli helpompaa ekassakin luokassa.
ensin mentiin hyppyrata, tosi mukava rata ja tykkäsin todella paljon mennä sitä koiran kanssa. Ahti varasti taas lähdössä, mutta tällä kertaa en itse jäänyt hölmönä ihmettelemään sitä vaan päästiin hyvin etenemään. 5vp tuli kepeiltä, kun oli meille hieman hankalammasta kulmasta (eli suoraan takaa..) ja Ahti haki väärälle puolelle ja sitten meni sähläykseksi. luulin että saatiin toinen 5vp jälkimmäiseltä putkelta kun tuli informaatiokatkos ja Ahti ei ollut ihan varma pitikö sinne putkeen mennä vai ei, mutta lopulta tuloksena olikin sitten vain tuo 5vp ja pari sek yliaikaa. olin tosi, tosi iloinen radan jälkeen! Ahti kuunteli, eteni välillä todella hyvin ja tuntuu että se alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mistä tuossa oikein on kysymys. ennen kisoissa se yhdisti sen enemmän siihen treenitilanteeseen ja höntsyilyyn, nyt se ottaa vähän enemmän tosissaan tuon homman. ja meillä on hauskaa yhdessä.
toisella radalla sitten kosahdettiin ansaan, toisena olleen pituusesteen jälkeen olisi pitänyt kääntyä oikealla olevaan putkeen, mutta Ahti jatkoi vauhdilla suoraan seuraavalle esteelle (kuten tosi moni muukin koira tuossa luokassa, en sitten tiedä oliko ykkösluokkaan hieman liian vaikeakin?) joten hylky siitä. karjaisin Ahdille tuossa välissä vähän turhan kovaa, mikä sitten latistikin intoa molemmilta, ja kun mentiin loppurata niin siinä ei ollut sitä samaa tekemisen riemua mitä oli ekalla radalla. mutta tyytyväinen olen, Ahti oli kuulolla ja meillä oli kivaa. kaikenkaikkiaan taas mukava kisakokemus, sain vinkkejä omaan ohjaukseen ja koira tykkäsi (myös siitä että Ahdin tyttöystävä Eden oli taas samoissa kisoissa niin koirat pääsi aina välillä leikkimään keskenään)
käytiin ennen kisoja läheisessä koirapuistossa hieman juoksemassa pahimpia höyryjä pois, Ahdilla kun on ollut tapana hieman villiintyä aina kun pääsee ekaa kertaa irti kisoissa. nyt sitten pääsi vapaaksi muualla kuin siellä kisakentällä, niin kontaktin haku oli helpompaa ekassakin luokassa.
ensin mentiin hyppyrata, tosi mukava rata ja tykkäsin todella paljon mennä sitä koiran kanssa. Ahti varasti taas lähdössä, mutta tällä kertaa en itse jäänyt hölmönä ihmettelemään sitä vaan päästiin hyvin etenemään. 5vp tuli kepeiltä, kun oli meille hieman hankalammasta kulmasta (eli suoraan takaa..) ja Ahti haki väärälle puolelle ja sitten meni sähläykseksi. luulin että saatiin toinen 5vp jälkimmäiseltä putkelta kun tuli informaatiokatkos ja Ahti ei ollut ihan varma pitikö sinne putkeen mennä vai ei, mutta lopulta tuloksena olikin sitten vain tuo 5vp ja pari sek yliaikaa. olin tosi, tosi iloinen radan jälkeen! Ahti kuunteli, eteni välillä todella hyvin ja tuntuu että se alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mistä tuossa oikein on kysymys. ennen kisoissa se yhdisti sen enemmän siihen treenitilanteeseen ja höntsyilyyn, nyt se ottaa vähän enemmän tosissaan tuon homman. ja meillä on hauskaa yhdessä.
toisella radalla sitten kosahdettiin ansaan, toisena olleen pituusesteen jälkeen olisi pitänyt kääntyä oikealla olevaan putkeen, mutta Ahti jatkoi vauhdilla suoraan seuraavalle esteelle (kuten tosi moni muukin koira tuossa luokassa, en sitten tiedä oliko ykkösluokkaan hieman liian vaikeakin?) joten hylky siitä. karjaisin Ahdille tuossa välissä vähän turhan kovaa, mikä sitten latistikin intoa molemmilta, ja kun mentiin loppurata niin siinä ei ollut sitä samaa tekemisen riemua mitä oli ekalla radalla. mutta tyytyväinen olen, Ahti oli kuulolla ja meillä oli kivaa. kaikenkaikkiaan taas mukava kisakokemus, sain vinkkejä omaan ohjaukseen ja koira tykkäsi (myös siitä että Ahdin tyttöystävä Eden oli taas samoissa kisoissa niin koirat pääsi aina välillä leikkimään keskenään)
maanantai 17. tammikuuta 2011
Agikisoista puhdas rata!!
eilen sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa taas kokeilemassa onnea agilitykisoissa. itselle viikonloppu oli todella rankka, iltakeikkojen ja päivätöiden lisäksi oltiin lauantaina aamusta 9-11 agitreeneissä Mouhijärvellä ja sitten vielä nuo kisat, paikalla oltiin puoli 9 aikoihin ja kotiin päästiin 12 maissa. mutta kyllä kannatti, vaikka nukkua ei oikein ehtinytkään.
lauantain treenit oli todella haastavat, mutta hyvät. käytiin todella tiukkoja ohjauskuvioita läpi, lähtien ihan omista asennoista aina varpaiden suunnasta käden asentoon. kouluttajana toimi Marko Mäkelä. tykkäsin treeneistä tosi paljon, vaikka Ahti olikin sitä mieltä että Pro Canis hallin hajut olisi olleet mielenkiintoisempia kuin itse esteiden suorittaminen.. joutui taas miettimään ohjausta ihan eri tavalla, aluksi suunnittelin miten saan hidastettua koiraa mutta joutuikin sitten innostamaan ja tsemppaamaan. saatiin onneksi hyviäkin pätkiä aikaiseksi.
Ahti tosin taisi tykätä enemmän siitä että välissä pääsi ihanaista Edeniä moikkaamaan ja pussailemaan..
sunnuntaina sitten tosiaan oli aamulla aikainen herätys TAMSkin kisoihin. kisat pidettiin Lempäälässä SportDogParkilla, eli meille hyvinkin tutussa hallissa. Ahti tunnisti taas mihin oltiin menossa, ja vinkunaa kuului takaa..
ensimmäinen rata menikin sitten ihan penkin alle. rata itsessään oli tosi helppo ja olisi ollut mukava "läpijuoksu", ellei Ahdilla olisi ollut liikaa vauhtia ja virtaa.. kaikki alkoi siitä, kun se ei istunutkaan niinkuin suunnitelmissa oli, vaan varasti vauhdilla jo rataa eteenpäin kun itse jäin hieman hölmistyneenä lähtöön katsomaan että tuonne se sit meni.. eikun vauhdilla perään ja pari estettä saatiin ihan kunnialla läpi, kunnes Ahtiska otti taas spurtin ja hyppäsi yhden esteen väärin päin ja väärässä välissä.. yritin jatkaa vielä rataa loppuun mutta seuraavalla suoralla koira juoksi sitten suoraan radalta pihalle. onneksi oli kotijoukot ottamassa koiran samantien kiinni, niin ei päässyt sattumaan mitään.
sitten jouduttiinkin odottelemaan pieni hetki että päästiin toiselle radalle tutustumaan. B rata olikin vähän mutkikkaampi kuin A rata, mutta oli sinnekin saatu yksi pitkä suora aikaiseksi, ja rataan tutustumisessa manailinkin että mitähän siitäkin tulee jos koiralla on yhtä paljon vauhtia kuin ensimmäisellä radalla.. huoli oli onneksi turhaa, Ahti alkoi olla varmaan jo väsynyt aamuherätyksestä ja ensimmäisen radan riehumisesta (ja tietysti ihanaisen Edenin liehittelystä..) että jouduin taas muuttamaan ohjaustaja ja tsemppaamaan koiraa eteenpäin. Ahti malttoi kuunnella ja seurata ohjausta, vaikka pari kertaa meinasi huomio vähän herpaantua ja katse hakeutua yleisöön. kepit oli aika tuskaa mennä eteenpäin, mutta päästiin kuin päästiinkin puhtaasti maaliin asti! jee ja hirmuiset tuuletukset päälle! Ahti tosin oli vähän ihmeissään kun Laura hyökkäsi Edenin kanssa ottamaan koppia maaliviivan jälkeen, mutta pysähtyipähän ainakin koira.. yliaikaa radalta tulikin sitten 10 sekunnin verran, josta siis 10vp, mutta muuten olen todella, todella tyytyväinen.
tässä vielä video tuolta toiselta radalta, ensimmäinen ei ole oikein julkaisukelpoinen kun alkaa kesken kaiken (kuvaaja ei ehtinyt oikein mukaan kun Ahti oli jo lähtenyt) ja loppuu äkisti kun kuvaaja riensi ottamaan karkaavaa koiraa kiinni.
lauantain treenit oli todella haastavat, mutta hyvät. käytiin todella tiukkoja ohjauskuvioita läpi, lähtien ihan omista asennoista aina varpaiden suunnasta käden asentoon. kouluttajana toimi Marko Mäkelä. tykkäsin treeneistä tosi paljon, vaikka Ahti olikin sitä mieltä että Pro Canis hallin hajut olisi olleet mielenkiintoisempia kuin itse esteiden suorittaminen.. joutui taas miettimään ohjausta ihan eri tavalla, aluksi suunnittelin miten saan hidastettua koiraa mutta joutuikin sitten innostamaan ja tsemppaamaan. saatiin onneksi hyviäkin pätkiä aikaiseksi.
Ahti tosin taisi tykätä enemmän siitä että välissä pääsi ihanaista Edeniä moikkaamaan ja pussailemaan..
sunnuntaina sitten tosiaan oli aamulla aikainen herätys TAMSkin kisoihin. kisat pidettiin Lempäälässä SportDogParkilla, eli meille hyvinkin tutussa hallissa. Ahti tunnisti taas mihin oltiin menossa, ja vinkunaa kuului takaa..
ensimmäinen rata menikin sitten ihan penkin alle. rata itsessään oli tosi helppo ja olisi ollut mukava "läpijuoksu", ellei Ahdilla olisi ollut liikaa vauhtia ja virtaa.. kaikki alkoi siitä, kun se ei istunutkaan niinkuin suunnitelmissa oli, vaan varasti vauhdilla jo rataa eteenpäin kun itse jäin hieman hölmistyneenä lähtöön katsomaan että tuonne se sit meni.. eikun vauhdilla perään ja pari estettä saatiin ihan kunnialla läpi, kunnes Ahtiska otti taas spurtin ja hyppäsi yhden esteen väärin päin ja väärässä välissä.. yritin jatkaa vielä rataa loppuun mutta seuraavalla suoralla koira juoksi sitten suoraan radalta pihalle. onneksi oli kotijoukot ottamassa koiran samantien kiinni, niin ei päässyt sattumaan mitään.
sitten jouduttiinkin odottelemaan pieni hetki että päästiin toiselle radalle tutustumaan. B rata olikin vähän mutkikkaampi kuin A rata, mutta oli sinnekin saatu yksi pitkä suora aikaiseksi, ja rataan tutustumisessa manailinkin että mitähän siitäkin tulee jos koiralla on yhtä paljon vauhtia kuin ensimmäisellä radalla.. huoli oli onneksi turhaa, Ahti alkoi olla varmaan jo väsynyt aamuherätyksestä ja ensimmäisen radan riehumisesta (ja tietysti ihanaisen Edenin liehittelystä..) että jouduin taas muuttamaan ohjaustaja ja tsemppaamaan koiraa eteenpäin. Ahti malttoi kuunnella ja seurata ohjausta, vaikka pari kertaa meinasi huomio vähän herpaantua ja katse hakeutua yleisöön. kepit oli aika tuskaa mennä eteenpäin, mutta päästiin kuin päästiinkin puhtaasti maaliin asti! jee ja hirmuiset tuuletukset päälle! Ahti tosin oli vähän ihmeissään kun Laura hyökkäsi Edenin kanssa ottamaan koppia maaliviivan jälkeen, mutta pysähtyipähän ainakin koira.. yliaikaa radalta tulikin sitten 10 sekunnin verran, josta siis 10vp, mutta muuten olen todella, todella tyytyväinen.
tässä vielä video tuolta toiselta radalta, ensimmäinen ei ole oikein julkaisukelpoinen kun alkaa kesken kaiken (kuvaaja ei ehtinyt oikein mukaan kun Ahti oli jo lähtenyt) ja loppuu äkisti kun kuvaaja riensi ottamaan karkaavaa koiraa kiinni.
tiistai 10. elokuuta 2010
Ensimmäiset viralliset agilitykisat
käytiin tänään Ahdin kanssa ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Lempäälässä Tamskin tallilla. ei mennyt nyt ihan niin hirveän hyvin, hylkäys tuli, mutta olen kyllä suht tyytyväinen.
Ahti nimittäin pysyi radalla, ja alun haahuilujen jälkeen kuunteli ohjausta ja mentiin loppurata todella hyvin. puomi oli todella vetovoimainen vaikka ollaan treeneissä yritetty vältellä ja opetella kiertelemään puomin edustalla. lisäksi keinussa tuli joku ihmeellinen vauhti Ahdille, se nimittäin harjoituksissa menee keinun rauhassa mutta nyt tuolla kisatilanteessa meni niin vauhdilla että tuli melkein lentokeinu. Ahti ihmetteli itsekin että mites nyt noin meni.
mutta videota sieltä siis:
ennen kisaa käytiin nopeasti omissa treeneissä toisella hallilla, lähinnä ajatuksena oli se että Ahti malttaisi sitten kisoissa jo keskittyä enemmän siihen ohjaajaan eikä vain menemään kovaa eteenpäin. hieman pidemmätkin treenit olisi näköjään voinut ottaa, vielä näkyy liikaa intoa alussa. mutta se pysyi radalla!
Ahti nimittäin pysyi radalla, ja alun haahuilujen jälkeen kuunteli ohjausta ja mentiin loppurata todella hyvin. puomi oli todella vetovoimainen vaikka ollaan treeneissä yritetty vältellä ja opetella kiertelemään puomin edustalla. lisäksi keinussa tuli joku ihmeellinen vauhti Ahdille, se nimittäin harjoituksissa menee keinun rauhassa mutta nyt tuolla kisatilanteessa meni niin vauhdilla että tuli melkein lentokeinu. Ahti ihmetteli itsekin että mites nyt noin meni.
mutta videota sieltä siis:
ennen kisaa käytiin nopeasti omissa treeneissä toisella hallilla, lähinnä ajatuksena oli se että Ahti malttaisi sitten kisoissa jo keskittyä enemmän siihen ohjaajaan eikä vain menemään kovaa eteenpäin. hieman pidemmätkin treenit olisi näköjään voinut ottaa, vielä näkyy liikaa intoa alussa. mutta se pysyi radalla!
torstai 20. toukokuuta 2010
päivän treenit
tänään oltiin Ahtisen kanssa taas SportDogParkissa agilitytreeneissä. Päivi Männistö oli taas suunnitellut radan, missä pyöriteltiin hyppyjen ympärillä. lisäksi radalla oli puomi, mitä hieman jännitin etukäteen, arvelin ettei Ahti sitä ilman suostuttelua mene vielä.
oltiin ensimmäisenä treenivuorossa, ja edelliskerrasta viisastuneena hyppyytin Ahdilla pari hyppyä ennenkuin aloitettiin rata. oltiin käyty myös ennen treenejä juoksentelemassa läheisellä niityllä hetki, ja Ahti kävi samalla uimassa ojassa.
olin kyllä melkein kuin puulla päähän lyöty, kun rataa juostessa ajattelin kokeilla piruuttani josko Ahti sen puomin kuitenkin menisi. ja sehän meni! loppuratakin sujui oikein vauhdikkaasti, kunhan ohjaaja muisti minne suuntaan oltiin menossa. osasin jo etukäteen hieman suunnitella missä kohtaa pitää tehdä valssausta jne. otettiin radan jälkeen vielä muutamaa kohtaa tarkemmin, lähinnä hyppyjen pyörittämistä. päästiin kokeilemaan myös keinua, ja siinäkin Ahti yllätti! ensimmäisellä kerralla juoksi suoraan läpi, säikähti hieman tosin alaskolausta, joten Päivi avitti pari seuraavaa kertaa. otettiin vielä puomi pari kertaa ettei jää kammoa sille.
hirmu hyvä mieli jäi treeneistä! ollaan selkeästi edistytty nyt huimasti, sekä koira että ohjaaja. kun vielä saadaan nuo puomi ja keinu varmaksi niin varokaa, me tullaan ja kovaa! :D
oltiin ensimmäisenä treenivuorossa, ja edelliskerrasta viisastuneena hyppyytin Ahdilla pari hyppyä ennenkuin aloitettiin rata. oltiin käyty myös ennen treenejä juoksentelemassa läheisellä niityllä hetki, ja Ahti kävi samalla uimassa ojassa.
olin kyllä melkein kuin puulla päähän lyöty, kun rataa juostessa ajattelin kokeilla piruuttani josko Ahti sen puomin kuitenkin menisi. ja sehän meni! loppuratakin sujui oikein vauhdikkaasti, kunhan ohjaaja muisti minne suuntaan oltiin menossa. osasin jo etukäteen hieman suunnitella missä kohtaa pitää tehdä valssausta jne. otettiin radan jälkeen vielä muutamaa kohtaa tarkemmin, lähinnä hyppyjen pyörittämistä. päästiin kokeilemaan myös keinua, ja siinäkin Ahti yllätti! ensimmäisellä kerralla juoksi suoraan läpi, säikähti hieman tosin alaskolausta, joten Päivi avitti pari seuraavaa kertaa. otettiin vielä puomi pari kertaa ettei jää kammoa sille.
hirmu hyvä mieli jäi treeneistä! ollaan selkeästi edistytty nyt huimasti, sekä koira että ohjaaja. kun vielä saadaan nuo puomi ja keinu varmaksi niin varokaa, me tullaan ja kovaa! :D
tiistai 11. toukokuuta 2010
agiliitoa ja riehumista
viime viikon torstaina oltiin tosiaan Ahtisen kanssa ohjatuissa agilitytreeneissä. alkusählinkien jälkeen sain kyllä olla taas ylpeä tuosta piskistä, niin hienosti se meni :) ainut ongelma tuntuu olevan omistaja, joka ei vielä oikein osaa ohjata koiraa. Ahti kyllä tekee ja menee kunhan vain osaan sille kertoa että mitä, mistä ja miten.
treenien jälkeen päästin Ahdin hetkeksi vapaaksi läheisellä pläntillä, ja sehän äkkäsi vieressä menevän joen/ojan. tietysti siellä piti sitten käydä pulikoimassakin. ihanaa, märkä koira autossa.
Ahti pääsi myös leikkimään ihanaisen Gadi-tytön kanssa. voi sitä riemua kun oli kaveri kenen kanssa juosta ja riehua. kävivät yhdessä hieman riehumassa mutakuopassa ja sitten tietysti myös ojassa. jes.
pojat päättivät vetästä perjantai-illan kunniaksi n.100kpl ohkasia rouhetikkuja, jotka huomaavainen omistaja oli unohtanut keittiön tiskialtaan kulmalle. avaamaton pussi ei ollut ehtinyt vielä kaappiin turvaan joten pojat herkuttelivat sitten urakalla.
ja oli mahat hieman sekaisin tempauksen jäljiltä. sekä omistaja suunnitteli jälleen kerran kaasunaamarin hankintaa.
muuten on ollut yllättävän rauhallista. lenkillä käyttäydytään välillä oikein mallikkaasti, ja välillä sitten apinoidaan urakalla. yksi päivä tuli mukava naisihminen vastaan joka tunnisti rodun ja kertoi omistavansa itsekin rhodesialaisen. harmi kun en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa turisemaan, pojat päätti nimittäin siinä sopivasti pysähdyksen aikana pistää ärinäpainit päälle. Ahti toki ehti näyttää taas pidättyväisen rhodesialaisen luonteensa ja kävi hyppäämässä pusut naisen poskelle. ah ihanat, hyvinkäyttäytyvät hurttani.
treenien jälkeen päästin Ahdin hetkeksi vapaaksi läheisellä pläntillä, ja sehän äkkäsi vieressä menevän joen/ojan. tietysti siellä piti sitten käydä pulikoimassakin. ihanaa, märkä koira autossa.
Ahti pääsi myös leikkimään ihanaisen Gadi-tytön kanssa. voi sitä riemua kun oli kaveri kenen kanssa juosta ja riehua. kävivät yhdessä hieman riehumassa mutakuopassa ja sitten tietysti myös ojassa. jes.
pojat päättivät vetästä perjantai-illan kunniaksi n.100kpl ohkasia rouhetikkuja, jotka huomaavainen omistaja oli unohtanut keittiön tiskialtaan kulmalle. avaamaton pussi ei ollut ehtinyt vielä kaappiin turvaan joten pojat herkuttelivat sitten urakalla.
ja oli mahat hieman sekaisin tempauksen jäljiltä. sekä omistaja suunnitteli jälleen kerran kaasunaamarin hankintaa.
muuten on ollut yllättävän rauhallista. lenkillä käyttäydytään välillä oikein mallikkaasti, ja välillä sitten apinoidaan urakalla. yksi päivä tuli mukava naisihminen vastaan joka tunnisti rodun ja kertoi omistavansa itsekin rhodesialaisen. harmi kun en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa turisemaan, pojat päätti nimittäin siinä sopivasti pysähdyksen aikana pistää ärinäpainit päälle. Ahti toki ehti näyttää taas pidättyväisen rhodesialaisen luonteensa ja kävi hyppäämässä pusut naisen poskelle. ah ihanat, hyvinkäyttäytyvät hurttani.
lauantai 10. huhtikuuta 2010
agiliitelemässä
oltiin Ahdin kanssa tänään Ridgeback yhdistyksen järjestämässä agilitykoulutuksessa. paikkana toimi Lempäälän SportDogPark ja kouluttajana Päivi Männistö. päivän aikana treenasi useampi ryhmä, ihan aloittelevista pennuista lähtien (pentuja ohjasi Kaisa Kosonen). me oltiin nimikkeellä "aloitteleva aikuinen", ja päästiin vissiin yllättämään ainakin ohjaaja positiivisesti :)
treenattiin hyppyrataa, jossa oli tiukkoja kurveja. lähinnä siis ohjaustreeniä, ja siinä kyllä huomaa että ohjaaja on melkein aina jäljessä. koira kyllä menee eteenpäin jos ohjaaja osaa kertoa että minne. hyviä vinkkejä kyllä tuli, pitänee alkaa treenaamaan takaaleikkausta ja lähettämistä. tyytyväinen olen kyllä koiraan ja siihen miten se on edistynyt nyt talven aikana, ihan aloittelijasta mahtavaksi menijäksi :)
sellaisen huomion tein myös, että jos meinataan treenata enemmänkin niin tarvitsee alkaa kohottaa kuntoa niin koiralla kuin ohjaajalla. Ahti meni ensimmäisen radan hirmuista vauhtia ja jaksoi sitten vielä ottaa tarkennuksia jonkin verran, mutta loppua kohti alkoi jo hidastumaan.
seuraavan kerran tiistaina sitten taas liitelemään, ohjelmassa olisi ohjaustreeniä ja puomin harjoittelemista, taas ihan alusta asti sen kanssa. eli lankku maahan ja sitä pitkin sitten eessuntaassun ja kontaktit kuntoon heti alussa taas.
mutta hyvä mieli, tästä on kiva jatkaa ja ihana nähdä että koirakin nauttii siitä tekemisestä. jeij :)
treenattiin hyppyrataa, jossa oli tiukkoja kurveja. lähinnä siis ohjaustreeniä, ja siinä kyllä huomaa että ohjaaja on melkein aina jäljessä. koira kyllä menee eteenpäin jos ohjaaja osaa kertoa että minne. hyviä vinkkejä kyllä tuli, pitänee alkaa treenaamaan takaaleikkausta ja lähettämistä. tyytyväinen olen kyllä koiraan ja siihen miten se on edistynyt nyt talven aikana, ihan aloittelijasta mahtavaksi menijäksi :)
sellaisen huomion tein myös, että jos meinataan treenata enemmänkin niin tarvitsee alkaa kohottaa kuntoa niin koiralla kuin ohjaajalla. Ahti meni ensimmäisen radan hirmuista vauhtia ja jaksoi sitten vielä ottaa tarkennuksia jonkin verran, mutta loppua kohti alkoi jo hidastumaan.
seuraavan kerran tiistaina sitten taas liitelemään, ohjelmassa olisi ohjaustreeniä ja puomin harjoittelemista, taas ihan alusta asti sen kanssa. eli lankku maahan ja sitä pitkin sitten eessuntaassun ja kontaktit kuntoon heti alussa taas.
mutta hyvä mieli, tästä on kiva jatkaa ja ihana nähdä että koirakin nauttii siitä tekemisestä. jeij :)
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
kevättä kohden
johan sitä aikaa taas vierähti. omistaja poti menneellä viikolla lisäksi vatsatautia, joten koirat joutuivat tyytymään talouden isännän lenkitykseen ja "aktivointiin" (eli kyllähän se vähän lelua heitteli :)
tiistain onneksi ehdin käydä Ahtisen kanssa agiliitelemässä ennenkuin tauti iski päälle.
agilityssä ollaan Ahdin kanssa edistytty hitaasti mutta varmasti. on niin kiva huomata että voi aina ottaa pieniä radantynkiä tai juoksennella ympäri kenttää mielivaltaisessa järjestyksessä esteitä suorittaen, ja koira kyllä tulee perässä. hieman pitää alkaa enemmän keskittymään hyppyihin ohjaukseen, että Ahti ymmärtää kummalta puolelta pitää hypätä mutta ymmärtää hienosti "kierrä" komennolla mennä toiselta puolelta. putki on hirmu kiva ja A ylitetään edelleen vähän turhankin vauhdikkaasti.
en osannut pitää lupaustani jättää puomi rauhaan, joten kokeiltiin viime kerralla parisen kertaa. kyllähän se taas jalat täristen ja alkuun tassut lankulle nostaen meni. nyt jos malttaisi taas hetkeksi jättää kokonaan rauhaan.
Leevi on vihdoin osoittanut merkkejä laihtumisesta. jätkä on ollut hieman liian tuhdissa kunnossa jo jonkin aikaa, mutta ei ole halunnut laihtua vaikka on mitä tehnyt. ruokinta noilla on muutenkin nyt hieman tarkastelun alla, en nimittäin ole ihan varma haluanko lähteä neu+liha -linjalle, vaiko nappula+liha, vaiko pelkkä neu, vaiko.. huoh. ei ole helppoa.
Ahdin mahalle tuo neu on sopinut varmaan parhaiten kaikista tavoista mitä olen kokeillut. se kun tuppaa olemaan läpipaskoja kaikilla nappuloilla ja vähän muillakin ruoilla, ja siksi turhan hoikassa kunnossa. aikaisemminhan lihotin sitä näyttelyitä varten, jolloin koira söi kilon neuta ja yli 6dl J&V extra energiaa päivässä. vasta silloin tuntui että jotain muutosta tapahtui. tuollainen määrä ruokaa vaan tuli myös suht hyvin ulos, enkä halua niin paljoa joutua syöttämään koiraa joka pärjää vähemmälläkin.
mutta katsellaan. kevättä on rinnassa meillä kaikilla. omistaja sai hankittua myös ompelukoneen itselleen joten suunnitelmissa olisi tehdä itse takkejakin koirille. tai lähinnä koiralle, Leevi kun ei takkia tarvitse.
tiistain onneksi ehdin käydä Ahtisen kanssa agiliitelemässä ennenkuin tauti iski päälle.
agilityssä ollaan Ahdin kanssa edistytty hitaasti mutta varmasti. on niin kiva huomata että voi aina ottaa pieniä radantynkiä tai juoksennella ympäri kenttää mielivaltaisessa järjestyksessä esteitä suorittaen, ja koira kyllä tulee perässä. hieman pitää alkaa enemmän keskittymään hyppyihin ohjaukseen, että Ahti ymmärtää kummalta puolelta pitää hypätä mutta ymmärtää hienosti "kierrä" komennolla mennä toiselta puolelta. putki on hirmu kiva ja A ylitetään edelleen vähän turhankin vauhdikkaasti.
en osannut pitää lupaustani jättää puomi rauhaan, joten kokeiltiin viime kerralla parisen kertaa. kyllähän se taas jalat täristen ja alkuun tassut lankulle nostaen meni. nyt jos malttaisi taas hetkeksi jättää kokonaan rauhaan.
Leevi on vihdoin osoittanut merkkejä laihtumisesta. jätkä on ollut hieman liian tuhdissa kunnossa jo jonkin aikaa, mutta ei ole halunnut laihtua vaikka on mitä tehnyt. ruokinta noilla on muutenkin nyt hieman tarkastelun alla, en nimittäin ole ihan varma haluanko lähteä neu+liha -linjalle, vaiko nappula+liha, vaiko pelkkä neu, vaiko.. huoh. ei ole helppoa.
Ahdin mahalle tuo neu on sopinut varmaan parhaiten kaikista tavoista mitä olen kokeillut. se kun tuppaa olemaan läpipaskoja kaikilla nappuloilla ja vähän muillakin ruoilla, ja siksi turhan hoikassa kunnossa. aikaisemminhan lihotin sitä näyttelyitä varten, jolloin koira söi kilon neuta ja yli 6dl J&V extra energiaa päivässä. vasta silloin tuntui että jotain muutosta tapahtui. tuollainen määrä ruokaa vaan tuli myös suht hyvin ulos, enkä halua niin paljoa joutua syöttämään koiraa joka pärjää vähemmälläkin.
mutta katsellaan. kevättä on rinnassa meillä kaikilla. omistaja sai hankittua myös ompelukoneen itselleen joten suunnitelmissa olisi tehdä itse takkejakin koirille. tai lähinnä koiralle, Leevi kun ei takkia tarvitse.
lauantai 20. helmikuuta 2010
höpsöt hauvat
olen tainnut aikaisemminkin mainita että minulla on ihan pöhköjä koiria.
lenkeillä keppien kanssa riehumisesta on tullut näköjään enemmän sääntö kuin poikkeus. lisäksi Leevi on keksinyt hihnan kanssa riekkumisen. vähän vauhtia, hampailla hihnasta kiinni ja sitten riehutaan. olen yrittänyt jättää tämän huomioimatta kokonaan, mutta yksi ilta sitten Ahti päätti liittyä leikkiin. otti sitten Leevin hihnasta myös kiinni. kivahan siinä oli sitten yrittää kävellä eteenpäin kun kaksi koiraa kiskoo yhtä hihnaa eri suuntiin..
tänään piti vaan yrittää hillitä lenkillä riehumista, sillä ulkona ei todellakaan tarjennut olla yhtään pakollista pidempään. muuten oikein nätti ja mukava keli, mutta aivan todella jäätävä tuuli! pakkasta joku -16 astetta mutta siihen oikein pureva ja kova itätuuli niin tuntui vähintään -30 asteelta. hyrr!
koirien tassujakin palelsi, hölmöillä piti silti vaikka samaan aikaan yhtä tassua pidettiin ilmassa.
tiistaina käytiin agiliitelemässä, tällä kertaa oli molemmat mukana. olisi kyllä pitänyt jättää Lepakko kotiin että olisi saanut keskittyä vain Ahtiseen. Ahti nimittäin keksi että tällä kertaa kentän suuaukolla ei ollut mitään estettä, ja yritti jatkuvasti karata muiden luo. jopa niin että kun oli hihnassa odottamassa vuoroaan sillä aikaa kun treenasin Leevin kanssa, niin taiteili itsensä pannasta pois. (normaalisti meillä on käytössä puolikuristava, mistä tuo ei todellakaan saa päätänsä läpi, mutta agitreeneissä käytän mieluummin paksua solkipantaa, josta tuo sitten saa kiskaistua itsensä läpi)
Leevi oli ihan mahdoton myöskin, sillä aikaa kun joutui odottamaan vuoroaan komensi jatkuvasti haukkumalla ja kun oma vuoro tuli oli niin täpinöissään paikasta että vaan juoksenteli ympäriinsä hajujen perässä. omistaja oli myöskin pitkän työpäivän jälkeen sen verran poikki, ettei jaksanut kovin paljoa panostaa joten treenit jäi aika vähille. Ahdin kanssa kepit alkavat kuitenkin sujua aina vain paremmin. ensi kerralla voisi kokeilla ottaa vähän pidempää hyppysarjaa ja pieniä radanpätkiä muutenkin.
lenkeillä keppien kanssa riehumisesta on tullut näköjään enemmän sääntö kuin poikkeus. lisäksi Leevi on keksinyt hihnan kanssa riekkumisen. vähän vauhtia, hampailla hihnasta kiinni ja sitten riehutaan. olen yrittänyt jättää tämän huomioimatta kokonaan, mutta yksi ilta sitten Ahti päätti liittyä leikkiin. otti sitten Leevin hihnasta myös kiinni. kivahan siinä oli sitten yrittää kävellä eteenpäin kun kaksi koiraa kiskoo yhtä hihnaa eri suuntiin..
tänään piti vaan yrittää hillitä lenkillä riehumista, sillä ulkona ei todellakaan tarjennut olla yhtään pakollista pidempään. muuten oikein nätti ja mukava keli, mutta aivan todella jäätävä tuuli! pakkasta joku -16 astetta mutta siihen oikein pureva ja kova itätuuli niin tuntui vähintään -30 asteelta. hyrr!
koirien tassujakin palelsi, hölmöillä piti silti vaikka samaan aikaan yhtä tassua pidettiin ilmassa.
tiistaina käytiin agiliitelemässä, tällä kertaa oli molemmat mukana. olisi kyllä pitänyt jättää Lepakko kotiin että olisi saanut keskittyä vain Ahtiseen. Ahti nimittäin keksi että tällä kertaa kentän suuaukolla ei ollut mitään estettä, ja yritti jatkuvasti karata muiden luo. jopa niin että kun oli hihnassa odottamassa vuoroaan sillä aikaa kun treenasin Leevin kanssa, niin taiteili itsensä pannasta pois. (normaalisti meillä on käytössä puolikuristava, mistä tuo ei todellakaan saa päätänsä läpi, mutta agitreeneissä käytän mieluummin paksua solkipantaa, josta tuo sitten saa kiskaistua itsensä läpi)
Leevi oli ihan mahdoton myöskin, sillä aikaa kun joutui odottamaan vuoroaan komensi jatkuvasti haukkumalla ja kun oma vuoro tuli oli niin täpinöissään paikasta että vaan juoksenteli ympäriinsä hajujen perässä. omistaja oli myöskin pitkän työpäivän jälkeen sen verran poikki, ettei jaksanut kovin paljoa panostaa joten treenit jäi aika vähille. Ahdin kanssa kepit alkavat kuitenkin sujua aina vain paremmin. ensi kerralla voisi kokeilla ottaa vähän pidempää hyppysarjaa ja pieniä radanpätkiä muutenkin.
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
lenkkiä, hepulia ja agiliitoa
ilma on tänään ollut todella kaunis. pakkastakin noin -10 astetta, joten suunnittelin sitten vähän pidemmän lenkin.
koiruuksilla tuntui olevan hauskaa kun mentiin taas vähän uuteen suuntaan missä oli paljon uusia hajuja. vähäsen loppulenkistä alkoi poikien tassut palelemaan mutta siitäkin selvittiin sitten hetken riehumisella.
riehumisesta puheenollen, Leevi sai eilen illalla kunnon hepulikohtauksen. on se välillä yllyttänyt Ahtia leikkimään mutta nyt tuntui hepuloivan ihan muuten vaan. homma alkoi kun tultiin Leevin kanssa "privaattilenkiltä" (eli käytiin siis kahdestaan Leevin kanssa kun Ahti oli tällä kertaa yksin agiliitelemässä). Lepakko meni sohvalle missä se päätti alkaa möyrimään selällään. välillä tietysti piti hypähtää puoliksi pystyyn ja sitten taas jatkaa möyrimistä. tämän jälkeen jätkä päätti vetää hieman rallia olohuoneessa, hyppäsi välillä sohvalle vauhtia ottamaan ja sitten taas mentiin. Ahtia piti myös vähän yllyttää mukaan painimatsiin jne.
ihan hupsu otus. en muista milloin viimeiksi olisi noin hassusti käyttäytynyt, saatika noin villisti. eihän sitä nauramatta voinut katsoa, tosin piti sitten hieman toppuutella vauhtia kun alkoi jalustojen varassa olevat kaiuttimet heilua uhkaavasti..
Ahtisen kanssa oltiin tosiaan taas agilitytreeneissä. olin suunnitellut että oltaisiin opeteltu puomia niin että puomin osa makaa maassa ja sitä sitten tepsuteltaisiin edes takaisin.
no, Ahtihan huijasi minkä kerkesi ja käveli niin että vain etujalat oli lankun päällä. vaikeutin niin että nostin lankun toisen pään pöydälle, mutta sitten tuli taas stoppi. etujalat kiipeäisi kyllä mutta takajalkoja ei saa millään mukaan. pitänee tosissaan jättää tuo nyt hetkeksi pois treeneistä kokonaan, ja aloittaa sitten joskus taas ihan alusta. huoh. omistaja on vaan niin malttamaton, kaikkimullehetinyt!
muuten treenit meni oikein mallikkaasti, juoksenneltiin ja hypittiin ja mentiin putkea ja A:ta vauhdikkaasti. kepit sujui yhtä hyvin kuin viimekin viikolla, kohta varmaan pystyn alkamaan ottaa vähäsen välimatkaa ja vähentämään käsiohjausta. toivottavasti :)
koiruuksilla tuntui olevan hauskaa kun mentiin taas vähän uuteen suuntaan missä oli paljon uusia hajuja. vähäsen loppulenkistä alkoi poikien tassut palelemaan mutta siitäkin selvittiin sitten hetken riehumisella.
riehumisesta puheenollen, Leevi sai eilen illalla kunnon hepulikohtauksen. on se välillä yllyttänyt Ahtia leikkimään mutta nyt tuntui hepuloivan ihan muuten vaan. homma alkoi kun tultiin Leevin kanssa "privaattilenkiltä" (eli käytiin siis kahdestaan Leevin kanssa kun Ahti oli tällä kertaa yksin agiliitelemässä). Lepakko meni sohvalle missä se päätti alkaa möyrimään selällään. välillä tietysti piti hypähtää puoliksi pystyyn ja sitten taas jatkaa möyrimistä. tämän jälkeen jätkä päätti vetää hieman rallia olohuoneessa, hyppäsi välillä sohvalle vauhtia ottamaan ja sitten taas mentiin. Ahtia piti myös vähän yllyttää mukaan painimatsiin jne.
ihan hupsu otus. en muista milloin viimeiksi olisi noin hassusti käyttäytynyt, saatika noin villisti. eihän sitä nauramatta voinut katsoa, tosin piti sitten hieman toppuutella vauhtia kun alkoi jalustojen varassa olevat kaiuttimet heilua uhkaavasti..
Ahtisen kanssa oltiin tosiaan taas agilitytreeneissä. olin suunnitellut että oltaisiin opeteltu puomia niin että puomin osa makaa maassa ja sitä sitten tepsuteltaisiin edes takaisin.
no, Ahtihan huijasi minkä kerkesi ja käveli niin että vain etujalat oli lankun päällä. vaikeutin niin että nostin lankun toisen pään pöydälle, mutta sitten tuli taas stoppi. etujalat kiipeäisi kyllä mutta takajalkoja ei saa millään mukaan. pitänee tosissaan jättää tuo nyt hetkeksi pois treeneistä kokonaan, ja aloittaa sitten joskus taas ihan alusta. huoh. omistaja on vaan niin malttamaton, kaikkimullehetinyt!
muuten treenit meni oikein mallikkaasti, juoksenneltiin ja hypittiin ja mentiin putkea ja A:ta vauhdikkaasti. kepit sujui yhtä hyvin kuin viimekin viikolla, kohta varmaan pystyn alkamaan ottaa vähäsen välimatkaa ja vähentämään käsiohjausta. toivottavasti :)
perjantai 5. helmikuuta 2010
tämän viikon agiliitelyt
unohtui tosiaan että käytiin tälläkin viikolla tiistaina agiliitelemässä Nokialla. orja oli taas iltavuorossa joten hieman tuli kiire, hallivuoro alkaa klo21 ja pääsin töistä 20:30, siitä ensin 15min kotimatka ja 20min matka hallille.. mitä sitä turhaan edes syömään välissä. kotoa vaan koirat kyytiin ja menoks.
otin tosiaan Leevinkin tällä kertaa mukaan, kun kennelyskä on harventanut treenaajien rivejä niin oli tilaakin paremmin. Leevi nyt on innoissaan kun pääsee tekemään jotain mistä saa nameja. tällä kertaa makupaloina oli nakkeja, kun en ole päässyt tekemään uutta tilausta Lempimuonalle (josta hankin siis koirien sapuskat, NEUta ja nyt viime aikoina kanan sydämiä makupaloiksi).
otin ensin Ahdin kanssa Leevin huutaessa vastalauseita sivummalla. Ahtinen oli ihan tosi innoissaan päästessään taas loikkimaan. aloitin kepeillä, ja meinasin tiputtaa silmät päästäni miten hyvin meni! käsiohjauksessa vieläkin, mutta tuntuu että Ahti on vihdoin alkanut hiffaamaan homman jujun ja päästiin lisäämään hieman vauhtiakin suoritukseen. jeij.
kentällä oli myös jonkin verran esteitä, putkia, rengas, A ja keinu. keinu jätetään ihan suosiolla pois vielä. muita tuli sitten mentyä eri variaatioina, ja riemastuttaapi sekin että rengas tuntuu Ahtiselle olevan suht helppo. putkeen menee todella helposti ja mielellään ja hypyt sujuu jos koira vaan muistaa hypätä. en sitten tiedä pitäisi alkaa opettelemaan jonkinlaista hyppytekniikkaa, mutta toistaiseksi tyydytään vain hauskanpidon takia loikkimaan.
A on myös sujunut hieman paremmin, suurimman osan aikaa osutaan jo kontakteillekin.
otin välillä Leevin hetkeksi sekoilemaan, putkea piti vähän muistella, kepit meni niin vauhdikkaasti etten ehtinyt kättä oikein siirrellä alta pois (pitäisi keksiä joku keino millä Leeville saisi nuo opetettua, se kun menee niin hirveää vauhtia etten ehdi edes ajattelemaan välissä), hypyt meni miten meni ja A:kin ylitettiin muutama kerta vauhdikkaasti. rengas on Leevin mielestä ihan turha, miksi suotta hyppäämään kun voi mennä alta tai sivulta.
mutta hirmuisen kiva Leevinkin kanssa on treenata. se on todella erilainen koira kuin Ahti, tai sitten johtuu vain siitä että Ahdin kanssa on tehty enemmän. tosin Leevi on kentällä myös enemmän hajujen perään, eikä niin vahdi sitä että mitä minä teen.
tein kummankin koiran kanssa 2 vetoa, Ahdilla hieman pidemmät kuin Leevillä. Leevin suhteen olen hirmu varovainen ja en hyppyytä sitä kovin paljoa sillä pelkään etujalan puolesta. Leevillähän on kesällä 2008 katkennut rikkinäisen pullon takia jänteet vasemmasta etujalasta "nilkan" kohdalta. ell silloin varoitteli ettei välttämättä tule enää kovin paljoa juoksemista jne kestämään tuo jalka. olen vähän kahden vaiheilla nyt, että annanko mennä ja luotan siihen että koira kyllä tietää milloin ei enää ole kivaa vai enkö sitten tee mitään. kinkkinen juttu, ei toisaalta haluaisi koiraa kiusata tai pahentaa enää sen jalan tilannetta. tosin tuo ei ole nyt ontunut jalkaa oikeastaan ollenkaan. seurailen ja otan vielä jatkossakin agilityssä rauhallisemmin hypyt.
Ahdin kanssa ajattelin pitää puomista nyt jonkin verran taukoa, ja aloittaa sitten ihan perusteista eli puomin osa maahan ja sitten sitä pitkin käppäillään. sitten toinen pää matalalle pöydälle jne.
saas nähdä missä vaiheessa vaihdetaan ulkokentälle. vielä ainakin ollaan hyvin tyytyväisiä treeneihin lämmitetyssä hallissa.
otin tosiaan Leevinkin tällä kertaa mukaan, kun kennelyskä on harventanut treenaajien rivejä niin oli tilaakin paremmin. Leevi nyt on innoissaan kun pääsee tekemään jotain mistä saa nameja. tällä kertaa makupaloina oli nakkeja, kun en ole päässyt tekemään uutta tilausta Lempimuonalle (josta hankin siis koirien sapuskat, NEUta ja nyt viime aikoina kanan sydämiä makupaloiksi).
otin ensin Ahdin kanssa Leevin huutaessa vastalauseita sivummalla. Ahtinen oli ihan tosi innoissaan päästessään taas loikkimaan. aloitin kepeillä, ja meinasin tiputtaa silmät päästäni miten hyvin meni! käsiohjauksessa vieläkin, mutta tuntuu että Ahti on vihdoin alkanut hiffaamaan homman jujun ja päästiin lisäämään hieman vauhtiakin suoritukseen. jeij.
kentällä oli myös jonkin verran esteitä, putkia, rengas, A ja keinu. keinu jätetään ihan suosiolla pois vielä. muita tuli sitten mentyä eri variaatioina, ja riemastuttaapi sekin että rengas tuntuu Ahtiselle olevan suht helppo. putkeen menee todella helposti ja mielellään ja hypyt sujuu jos koira vaan muistaa hypätä. en sitten tiedä pitäisi alkaa opettelemaan jonkinlaista hyppytekniikkaa, mutta toistaiseksi tyydytään vain hauskanpidon takia loikkimaan.
A on myös sujunut hieman paremmin, suurimman osan aikaa osutaan jo kontakteillekin.
otin välillä Leevin hetkeksi sekoilemaan, putkea piti vähän muistella, kepit meni niin vauhdikkaasti etten ehtinyt kättä oikein siirrellä alta pois (pitäisi keksiä joku keino millä Leeville saisi nuo opetettua, se kun menee niin hirveää vauhtia etten ehdi edes ajattelemaan välissä), hypyt meni miten meni ja A:kin ylitettiin muutama kerta vauhdikkaasti. rengas on Leevin mielestä ihan turha, miksi suotta hyppäämään kun voi mennä alta tai sivulta.
mutta hirmuisen kiva Leevinkin kanssa on treenata. se on todella erilainen koira kuin Ahti, tai sitten johtuu vain siitä että Ahdin kanssa on tehty enemmän. tosin Leevi on kentällä myös enemmän hajujen perään, eikä niin vahdi sitä että mitä minä teen.
tein kummankin koiran kanssa 2 vetoa, Ahdilla hieman pidemmät kuin Leevillä. Leevin suhteen olen hirmu varovainen ja en hyppyytä sitä kovin paljoa sillä pelkään etujalan puolesta. Leevillähän on kesällä 2008 katkennut rikkinäisen pullon takia jänteet vasemmasta etujalasta "nilkan" kohdalta. ell silloin varoitteli ettei välttämättä tule enää kovin paljoa juoksemista jne kestämään tuo jalka. olen vähän kahden vaiheilla nyt, että annanko mennä ja luotan siihen että koira kyllä tietää milloin ei enää ole kivaa vai enkö sitten tee mitään. kinkkinen juttu, ei toisaalta haluaisi koiraa kiusata tai pahentaa enää sen jalan tilannetta. tosin tuo ei ole nyt ontunut jalkaa oikeastaan ollenkaan. seurailen ja otan vielä jatkossakin agilityssä rauhallisemmin hypyt.
Ahdin kanssa ajattelin pitää puomista nyt jonkin verran taukoa, ja aloittaa sitten ihan perusteista eli puomin osa maahan ja sitten sitä pitkin käppäillään. sitten toinen pää matalalle pöydälle jne.
saas nähdä missä vaiheessa vaihdetaan ulkokentälle. vielä ainakin ollaan hyvin tyytyväisiä treeneihin lämmitetyssä hallissa.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
agiliitoa
eilen käytiin siis myös agilitytreeneissä, vaikka osa ajasta menikin tuohon näyttelyhömpötykseen.
käydään kerran viikossa treenaamassa rhodesiankoiraporukalla Meirän hallilla Nokialla. hirrrmuisen kiva käydä "omalla" porukalla, mitään ohjattua toiminta ei ole, vaan jokainen tekee omaan tahtiin ja neuvoja saa kysyä halutessaan muilta. rento meininki on tärkein :) osa treeneistä saattaa tosiaan mennä näytelmiin harjoitellessa, tai sitten vaan sohvalla istuskellessa.. koirajuttuja tietenkin höpistään.
mutta tulee siellä ihan harjoiteltuakin. Ahti on kehittynyt hirmuisesti siitä mistä lähdettiin kun viime kesänä käytiin kokeilemassa alkeita rhonttiporukalla.
suurimmat ongelmat on puomilla, mistä syystä keinua en uskalla edes kokeilla. hypyt sujuu helposti, putki on ahdin lemppari ja pussiinkin menee ilman mitään ongelmia. ahtinen yllätti minut viikko sitten, kun meni haistelemaan pussin suulle ja minä sitten kokeilumielessäni yllytin että "putkeeeen". ja sehän meni pussista läpi! eikä mitään ongelmia ole ollut sen jälkeen toistaa tuo. en tiedä onko huono käyttää samaa komentoa putkessa ja pussissa, mutta ainakin meidän kanssa tuo toimii.
A:ta pitää hieman hioa vielä, ahti kun tuppaa menemään yli sellaisella vauhdilla ettei kontaktille edes hipaise. mutta tosiaan kun harrastetaan leikkimielellä niin eipä sen niin väliäkään, pääasia että koiralla on kivaa.
puomin treenaus vaan junnaa vähän paikallaan. hirmuinen jalkojen tärinä alkaa heti kun etutassut osuu lankulle. pitäisi varmaan palata ihan alkuasetelmiin ja nostaa lankku maahan ja tahkota sitä. mutta se on ahdin mielestä niiin eri juttu mennä maata pitkin kuin kiivetä ylöspäin. noh, hiljaa hyvä tulee.
palkkauksena meillä käytetään nykyisin broilerin sydämiä pieneksi pilkottuna. ennen käytin frolicia, joka oli aivan loistavaa. Ahti teki melkein mitä tahansa noiden ylivärjättyjen, punaisten rinkuloiden takia. mutta, ylivärjäyksessä huonot puolet joten ahtiska sai hirveän ihottuman sisäreisille ilmeisesti juurikin frolicista. jotenka yritämme pysyä luonnollisemmissa makupaloissa, olkootkin haju suht kuvottava kun niitä keittelee..
käydään kerran viikossa treenaamassa rhodesiankoiraporukalla Meirän hallilla Nokialla. hirrrmuisen kiva käydä "omalla" porukalla, mitään ohjattua toiminta ei ole, vaan jokainen tekee omaan tahtiin ja neuvoja saa kysyä halutessaan muilta. rento meininki on tärkein :) osa treeneistä saattaa tosiaan mennä näytelmiin harjoitellessa, tai sitten vaan sohvalla istuskellessa.. koirajuttuja tietenkin höpistään.
mutta tulee siellä ihan harjoiteltuakin. Ahti on kehittynyt hirmuisesti siitä mistä lähdettiin kun viime kesänä käytiin kokeilemassa alkeita rhonttiporukalla.
suurimmat ongelmat on puomilla, mistä syystä keinua en uskalla edes kokeilla. hypyt sujuu helposti, putki on ahdin lemppari ja pussiinkin menee ilman mitään ongelmia. ahtinen yllätti minut viikko sitten, kun meni haistelemaan pussin suulle ja minä sitten kokeilumielessäni yllytin että "putkeeeen". ja sehän meni pussista läpi! eikä mitään ongelmia ole ollut sen jälkeen toistaa tuo. en tiedä onko huono käyttää samaa komentoa putkessa ja pussissa, mutta ainakin meidän kanssa tuo toimii.
A:ta pitää hieman hioa vielä, ahti kun tuppaa menemään yli sellaisella vauhdilla ettei kontaktille edes hipaise. mutta tosiaan kun harrastetaan leikkimielellä niin eipä sen niin väliäkään, pääasia että koiralla on kivaa.
puomin treenaus vaan junnaa vähän paikallaan. hirmuinen jalkojen tärinä alkaa heti kun etutassut osuu lankulle. pitäisi varmaan palata ihan alkuasetelmiin ja nostaa lankku maahan ja tahkota sitä. mutta se on ahdin mielestä niiin eri juttu mennä maata pitkin kuin kiivetä ylöspäin. noh, hiljaa hyvä tulee.
palkkauksena meillä käytetään nykyisin broilerin sydämiä pieneksi pilkottuna. ennen käytin frolicia, joka oli aivan loistavaa. Ahti teki melkein mitä tahansa noiden ylivärjättyjen, punaisten rinkuloiden takia. mutta, ylivärjäyksessä huonot puolet joten ahtiska sai hirveän ihottuman sisäreisille ilmeisesti juurikin frolicista. jotenka yritämme pysyä luonnollisemmissa makupaloissa, olkootkin haju suht kuvottava kun niitä keittelee..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)