Vuosi vaihtui

joulu tuli ja meni ja samoin vuoden vaihde.

jouluksi lähdettiin Kaakkois-Suomeen mummolaan. koirat matkustaa mukavasti aina yhtä tilavassa perheautossani, harmaassa variksessa eli Toyota Yariksessa. nyt kun perhe on vaan kasvanut yhdellä kaksijalkaisella lisää (siis tuo avomies pyörii kuvioissa) niin on huomannut, ettei se auto sittenkään ihan riitä.. haaveissa on kunnon farkku, mutta jos nyt vielä jonkin aikaa pärjättäisiin tuollakin.
onneksi matkattiin kuitenkin kahdella eri autolla, olisi ollut himppasen ahdasta kaikkien lahjojen ja tavaroiden kanssa matkata lähes 300km suuntaansa.

koiruudet matkustavat hienosti, Leevi katselee maisemia tai nukkuu (yleensä käy pötköttämään heti kun alkaa tasainen ja suora tie), Ahti haahuilee vähän enemmän ja tykkää katsella tietä ajajan olkapään yli.

perillä jätkät tiesivät suunnistaa heti keittiöön herkkukaapin luo. samaten kuolavanoja aiheutti uunista tullut kinkku, minkä suojafolioiden rapinan pojat oppivat nopeasti tunnistamaan ja aina kun kinkku tuli jääkaapista oli koirat salamana keittiössä. no, pitihän niitäkin nyt vähäsen hemmotella, joulun kunniaksi...
muuten herkuteltiin mm. possun korvilla ja "patukoilla", joita tosin Leevi ei malttanut syödä vaan jemmaili pitkin kämppää.


varsinaiseen joulunviettoon koirat eivät päässeet mukaan, sillä perheeseeni kuuluu sen verran allergisia että karvakorvat joutuivat tyytymään vain mummolassa oleiluun. onneksi olivat kiltisti, vaikka lenkit jäivät todella lyhyiksi kovien pakkasten takia. parhaimmillaan (tai siis pahimmillaan) mittari näytti -28 astetta. Ahtia joutui toppaamaan oikein kunnolla, ja Leevikin sai parille lenkille takin niskaansa kun oli niin kylmä. en ole vaan vielä saanut hankittua jätkille tossuja, joten valitettavasti varpaita paleli. Leevillä myös alkoi jonkin verran kutisemaan varpaiden välit, joita se sitten nuoli ja jyysti verille asti. ei muuta kuin tassurasvan ostoon... ajattelin kokeilla tuota samaa tököttiä myös Ahtisen korvanlehtiin, toinen kun on taas todella pahasti auki ja verta löytyy kattoa myöten.

mummolassa vierailtiin torstaista tiistaihin, jonka jälkeen työt kutsuivat taas kotikonnuille. onneksi pahimmat pakkasetkin hellitti niin saattoi taas käydä pidemmillä lenkeillä koirien kanssa.

vuodenvaihde oltiin kotosalla, kun itse olin illat töissä. koirat joutuivat olemaan yksin kotona illan, kun avokkikin suuntasi muualle juhlimaan, mutta hyvin nuo taisivat pärjätä. ennen lähtöäni keikalle käytin jätkät pihalla, ja eivät korvaansa lotkauttaneet paukkeelle, ei vaikka yksi raketti räjähti aivan vieressä. saatoin siis hyvällä omatunnolla jättää koirat yksin kotiin. mitään ei oltu tuhottu eikä naapureilta kuulunut valituksia haukkumisesta. ilmeisesti siis ovat nukkuneet koko illan.

asiaan kuuluisi varmaan listailla tavotteita tulevalle vuodelle, mutta saas nähdä. ainakin voisi vihdoin ottaa naksuttimen käyttöön ja alkaa opettelemaan vaikka pieniä, hassuja temppuja. katsellaan.

talven harmeja

pakkaset ovat tuoneet jokatalvisen ongelman Ahdille, nimittäin aukeavat korvalehdet. tämä on luppakorvilla suht yleinen vaiva, varsinkin jos korvalehdet on ohuempaa sorttia.

toinen korva on vielä hyvässä kuosissa, mutta toinen on kärjestä ihan auki. ja aukeaa aina uudestaan kun Ahti ravistelee päätään. siispä asunnon seinäpinnat kattoa myöten on täynnä veripisaroita.
jotkut teippaavat korvanlehdet talveksi, kunnes vaiva helpottaa. jotkut puhuvat, että A-vitamiini voisi auttaa. meillä ei kestä teipit korvissa, joten ainoaksi avuksi olen kokenut korvien kärkien rasvailemisen Bepanthenillä. mietinnässä on myös myssy Ahtiselle kovimpien pakkasten aikaan..

pakkasta ja hierontaa

niin se vain talvi tuli. nyt onkin tilauksessa koirille tossut jalkaan sekä Ahdille oma lämpökerrasto, jotta selvittäisiin pakkasista. -15 asteessa alkaa Leevikin hieman nostelemaan tassuja, että ei ole mukavaa kun varpaat jäätyy. jospa saataisiin siis molemmille jätkille tossut ettei tarvitsisi tassujen palella.

muuten lenkillä kyllä mennään eikä meinata. kun heinät peittyivät lumen alle on pitänyt keksiä jotain muuta puuhaa. siispä jätkät syö risuja, oksia jne puutavaraa. toki niillä kepeillä leikitäänkin, Ahtinen varsinkin syöksähtelee risujen perään. yritä siinä sitten pitää kuria yllä ja hihnat järjestyksessä..

Ahti "joutui" myös hierottavaksi. olen jonkin aikaa epäillyt jumeja selässä sillä A peitsaa lenkeillä. siispä puhelua koirakaverille että pääsiskö hieromaan joku kerta. Laura tulikin viime viikolla torstai-iltana hieromaan Ahtista. hieman etukäteen hermoilin että malttaako tuo pysyä ollenkaan paikoillaan että saisi edes vähäsen hierottua, rentoutumisesta puhumattakaan.. onneksi Ahti malttoi rentoutua aina hetkittäin makoilemaan kyljellään. tosin sitten piti myös kääntyillä selälleen että jos massua rapsutettaisi välillä. tai sitten kävi hakemassa luun että jos sitä jyrsisi hieman samalla.
Leevi piti hieronnan ajaksi sulkea toiseen huoneeseen, se kun tuli mustasukkaiseksi siitä että toista paijataan ja häntä ei yhtään.

nyt sitten on tosiaan hankintalistalla Ahdille oma "lämpökerrasto", eli juoksumanttelin näköinen pukine jonka pitäisi lämmittää tuota selkää sekä massua. kun varsinkin agilityssä tuppaa selkä hieman rasittumaan ja sitä myöten myös jumiutumaan. pitäisi myös aktivoitua ja opiskella hieman itsekin tuota koiran hieromista sekä venyttämistä niin voisi itsekin autella jumien poistossa.

pitkästä aikaa päivitystä

noniin aikaa onkin vierähtänyt taas melkoisesti siitä kun viimeiksi oon kirjoittanut. pitääkin taas vähän aktivoitua.. vaikka sitä tulee päivittäin istuttua koneella ihan liikaa niin jostain syystä ei vaan ole saanut kirjoitettua mitään ylös.

Ahti ehti täyttää huimat 4-vuotta reilu viikko Leevin synttäreiden jälkeen. ei juhlittu mitenkään erityisesti sitäkään tapahtumaa, pojat sai luut syödäkseen. lisäksi käytiin Ahdin kanssa hakemassa taas yksi hylly agikisoista, muuten meni oikein loistavasti mutta yhden "kunniakierroksen" aikana Ahtinen juoksi sitten pussin kankaan yli joten se siitä sitten.. jäi hirmuisesti harmittamaan etten töitten takia ehtinyt menemään toista rataa, tuntui siltä että Ahti olisi malttanut toisella radalla kuunnella paljon paremmin. mutta heti tammikuussa taisi olla lisää kisoja treen seudulla joten sitten ehkä taas!

agitreeneissä ollaan käyty nyt se 2 x viikossa, tiistaisin rhodesiankoirien omissa höntsyilireeneissä ja perjantaisin ohjatuissa harjoituksissa Lempäälässä Best-in areenalla. aina välillä tuntuu jotain pientä edistystäkin tapahtuvan, nyt alkaa enää olla ongelmana se että koira pysyisi hanskassa eikä tekisi omia seikkailujaan radan väliin. muutamissa ohjatuissa reeneissä on ongelmana ollut yllättäen myös vauhdin puute, johon olen miettinyt ratkaisua. onko sitten kylmä halli vaiko innottomuus kun ei saa tehdä mitään kivaa, en tiedä. mutta onneksi suurimman osan aikaa agi on todella kivaa ja koira painelee onnessaan esteitä.

talvikin tuli, ja Ahdilla on ollut koko syksyn oikeastaan takki niskassa. ensin Hurtan ohkaisempi "sadetakki", ja kun pakkaset alkoi niin minun isosiskon tekemä takki missä on mahakappalekin, ja nyt kun alkoi kunnon pakkaset niin fleecehaalari. sitten kun vielä pakastuu niin tuon fleecen päälle tulee vielä takki. nyt ajattelin tilata vielä molemmille koirille tossut, kun näyttäisi lenkeillä varpaat palelevan. Ahdilla alkoi myös jokatalvinen vaiva, nimittäin korvalehdet halkesi taas auki. tuolla vaan ei mikään huppu tunnu kestävän päässä, joten ei auta oikein muu kuin rasvailla korvalehtiä ja toivoa ettei kovin pahasti aukeaisi enempää. sitten onkin taas kiva kotona pestä seiniä kun tuo ravistelee päätä ja veripisaroita löytyy sen johdosta kattoa myöten..

koirat on viime aikoina saaneet aina välillä tuollaiset nahkarullat syötäväkseen. huomasin että osaavat syödä suht nätisti omat luunsa, eikä enää mene mahakaan moisista sekaisin, joten on kivaa hetkellistä ajanvietettä. oikeita luita on vähän hankala syöttää kun ovat niin sotkuisia, ja niistä melkein aina tulee sota kun Leevi syö omansa paljon nopeammin kuin Ahti. alkuun Leevi noita nahkaluitakin piilotteli pitkin kämppää, mutta nyt on tottunut syömään omansakin samantien kuin sellaisen eteensä saa.

Leevi 8v

Leevi Lepakkokorva täyttää tänään kokonaista 8 vuotta.

kahdeksan vuotta sitten päätin, että haluan koiran. opiskelijana ei ikävä kyllä ollut hirveästi varaa rotukoiriin, eikä sillä koiran rodulla muutenkaan tuntunut olevan niin hirveästi väliä. kunhan saisin Koiran.
selailin eri paikoista pentueilmoituksia, muutamaa kävin katsomassakin mutta mikään ei vain kolahtanut ihan täysillä. kunnes huomasin ilmoituksen vähän erikoisemmasta sekoituksesta. pieni tiedustelusoitto ja autolla matka Nilsiän tienoille.
siellä odotti kahdeksan söpöä, pullukkaa pentua. ensisilmäyksellä olin myyty, ja oli vaikeaa valita juuri se yksi pentu muiden joukosta. isoja korvia ja tassuja ja pulleita pentumassuja.. pienen tutustumisen jälkeen yksi uros nousi hieman esiin muista, ei ihan se rohkein ja rämäpäisin pentu muttei myöskään pahnanpohjimmainen. Leevi oli löytynyt.

kotimatka Lappeenrantaan sujui suht ongelmitta. hieman vikisytti kun pysähdyttiin huoltoaseman pihalla pissille, olihan kylmää ja märkää ja pimeää eikä sisaruksia ollut tukena. hienosti kuitenkin matka sujui mamman jaloissa.

pentuna Leevi oli aika riiviö. se maisteli ja söi lähes kaikkea, aina parista pullapellillisestä lähtien seinän nakertamiseen. sisäsiistiksi penneli oppi suht sujuvasti. lenkeillä alkoi jo heti alkuun tulla viitteitä Lepakon itsenäisyydestä, kaikista hauskinta oli vain mennä viipottaa hajujen perässä, viis siitä oliko emäntä matkassa vai ei..

kahdeksaan vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. Leevi on käynyt läpi aikamoisen tautien kirjon, aina tulehtuneesta eturauhasesta, poistetusta sylkirauhasesta sekä erinäisistä haavoista katkenneeseen valtimoon asti. onneksi kaikesta on selvitty, ja nyt Leevi on pirteä koiruus, jota ei ikä paina ollenkaan.

hyvää syntymäpäivää rakas Lepakko.

normipäivä

ihanainen bedlington Halla kertoi blogissaan tavallisesta päivästään. siispä ajattelin minäkin kertoa noiden jätkien päivistä.

koska teen osa-aikaisesti vuorotyötä, niin päivät vaihtelevat pitkälti sen mukaan missä vuorossa olen töissä.
jos olen vapaalla, herään yleensä 11-12 aikoihin. mikäli nukun koirien mielestä liian pitkään, tulevat ne pikkuhiljaa herättelemään. Ahti käy antamassa nopean pusun, kun taas Leevi tykkää tulla köllöttelemään sängylle viekkuun. koska koirat ei saa tulla varsinaisesti sängylle, luistetaan säännöstä sen verran että takatassut pysyy lattiassa. siinä Leeviä sitten pitää paijailla hetki.

syön vähäsen aamupalaa jonka jälkeen lähdetään koirien kanssa pitkälle, noin tunnin mittaiselle lenkille. meillä on pari vakiolenkkiä, mitä kierrellään vähän vaihdellen. yleensä valitsen lenkit sen mukaan miten vähän tiedän siellä liikkuvan muita koiria.. lenkit mennään hihnassa, sillä täällä asuu joka puolella niin paljon koiria etten uskalla ottaa riskiä. lenkillä Leevi painaa eteenpäin nenä maassa kiinni ja Ahti puuhailee, syö risuja, heinää, heittelee keppejä itselleen ja välillä kiusaa Leeviä mikäli tulee tylsää. aina välillä Ahti käy tökkäsemässä mammaa nenällään käteen.

ulkoilun jälkeen odotellaan jonkin aikaa ennenkuin koirat saa aamuruoan. ruokana on neuta ja lihaa (yleisimmin Lempimuonasta saatavaa sika-nauta lihaseosta) sekä vaihtelevasti öljyä (ihan perus rypsiöljy), kananmunaa ja ruoantähteitä. Leevi syö nopeammin kuin Ahti, joten jottei Leevi ryöstäisi Ahdin loppuja ruokia, saa Lepakko ohuita purutikkuja muutaman sinä aikana kun odotellaan Ahdin lopettelua. isäntä antaa vain yhden - kaksi, omistaja ehkä useamman.. joskus pyydän Leeviä tekemään eri temppuja saadakseen namin.
syömisen jälkeen Ahtia leikityttää, ja se tuo joko riepua (skinnies-lelu joka on jo useammassa osassa..) tai vinkulelua, tai köydenpätkää tai.. Ahtinen osaa myös leikkiä itsekseen mikäli omistaja on liian kiireinen.

mikäli olen menossa iltavuoroon, lähden tässä välissä töihin ja koirat jäävät keskenään siksi aikaa että isäntä tulee koulusta. jos olen töissä niin isäntä käyttää jossain välissä iltaa koirat pienellä lenkillä. jos olen itse kotona niin minä käytän ne.
illalla käydään sitten vielä ennen nukkumaanmenoa ulkona, pituus riippuu vähän siitä mitä päivän aikana on tehty ja kuinka väsynyt omistaja on.. lenkin jälkeen koirat saa vielä iltaruoan, samat pöperöt kuin aamulla ja tietenkin tikut. siinä vaiheessa kun menen iltapesulle koirat tietää että kohta käydään nukkumaan ja Leevi siirtyy makuuhuoneeseen. Ahti tulee mukaan kylppäriin, sitä pitää rapsutella samalla kun pesen hampaita. yön koirat nukkuvat makuuhuoneessa, muuten päivällä ne makoilevat olohuoneessa (koirien omalla sohvalla) tai sitten työhuoneessa missä omistajakin on.

mikäli menen aamuvuoroon, niin aamulla aikaisin käydään vain lyhyt pissalenkki, ja pidempi lenkki siirtyy iltapäivään kun tulen kotiin.

tiistaisin illalla on ohjelmassa vielä Ahdin agility, omassa rhodesiankoiraporukassa vapaamuotoiset treenit. joskus Leevikin pääsee sinne mukaan. perjantaisin käyn Ahdin kanssa ohjatuissa treeneissä. muuten me lähinnä vain oleskellaan. aina välillä annan pojille tekemistä aktivointipallojen tms muodossa, ja tietysti Ahti kantaa lelujaan vähän väliä riepotettavaksi tai heitettäväksi. Ahti on myös se jonka pitää päästä osallistumaan kaikkeen, ja se seuraa tiiviimmin huoneesta toiseen sitä mukaa missä omistaja menee. Leevi osallistuisi mieluiten ruoanlaittoon, mutta koirilta on pääsy kielletty keittiöön joten pojat tyytyvät norkoilemaan eteisessä silloin kun omistaja tai isäntä tekee ruokaa.

villahousut

ilmojen viilentyessä totesin taas, miten välineurheilua koiran omistaminen on. ilman hyviä ulkoiluvaatteita ei lenkillä viihdy, ei omistaja eikä koira.

jonkin aikaa sitten sain uudet, hienot ulkoiluhousut. softshell-kankaiset, hieman paksummat, mustat, juuri sopivat hieman kylmempään säähän (ja vielä viilempään kun pukee kerroksia alle). kaivoin housut taas ilmojen kylmettyä esiin ja tyytyväisenä vetäisin jalkaan.
huomasin sitten, että housuihin on ilmestynyt ylimääräinen "villa"vuori. nimittäin housujen sisäpuoli on aivan täynnä karvaa. sitä pistelevää, ihon alle tunkeutuvaa tikkukarvaa.
eikä auttanut teippiharja. yhden vedon jälkeen oli koko teippi täynnä karvaa ja housuista irtoavaa nukkaa. viisi teippiä rullattuani päätin luovuttaa. onpahan ainakin lämpimät housut kun on kunnolla vuoratut.

Suuri koiranhoito-opas

tuli ehkä taas ostettua yksi koirakirja. Info-kirjakaupasta tarttui 10eurolla mukaan Matthew Hoffmanin toimittama Suuri koiranhoito-opas (kääntänyt Leena Lahtinen, Tapio Harjanne, kustantaja Ullman 2007)



nopeasti selailtuna kirja vaikuttaa yllättävän hyvältä perusteokselta koirista. suomennoksessa on mukana myös suomalaiset kennelpiirit, rotuyhdistyksiä sekä tietoja löytöeläinten talteenottajista. erilaisia sairauksia ja koirien vaivoja on esitelty kattavasti. kirjaa voisi hyvinkin suositella uudelle koirien ystävälle, jolla ei vielä ole niin kattavia perustietoja. tietysti Tuire Kaimion mahtavien opuksien lisäksi.

vanha koira

Leevi täyttää ensi kuussa 8 vuotta. joillakin suuremmilla roduilla se on odotettu elinikä. missä vaiheessa koira on vanha?

usein puhutaan, että sekarotuiset olisi terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin puhdasrotuiset kaverinsa. en sitten tiedä, tuskin pitää paikkaansa. rotukoiria vaan tutkitaan enemmän. tietysti joillakin roduilla on omat sairautensa, mutta yhtä hyvin ne voi vaivata sitä rotusekoitustakin.
lisääkö tieto tuskaa?
Leeviltä en ole edes kuvauttanut lonkkia, vaikka se oli vakaa aikomus vuosia sitten. hyvin tuo näyttää kävelevän ja juoksevan ilman sen kummempia vaivoja. jonkin verran portaissa kävely on hidastunut, mutta onneksi asutaan hissitalossa muutenkin.

hieman odotan kauhulla että missä vaiheessa Leevi alkaa sitten näkyvästi ikääntyä. alkaako se sairastella enemmän? muuttuuko liikkuminen jäykäksi?
tapahtuuko tämä kaikki jo kohta? vai parin vuoden päästä? neljän? viiden? elääkö Leevi vielä toiset 8 vuotta?

onneksi koira on edelleen pirteä, itsepäinen itsensä. ehkä se on alkanut vaatia paijausta enemmän. nimenomaan vaatia, tänäkin aamuna minut herätettiin kovaäänisesti (mmmyyöööövvvufhhuoooouuuu) sängystä, vain jotta rapsuttaisen herran mahaa.
lihomisen olen laittanut ennemmin kastroinnin piikkiin. selkään on ilmestynyt yksi rasvapatti, josta en ole huolissani mutta mikä olisi tarkoitus tutkituttaa mikäli eksytään kohta taas eläinlääkäriin. muuten herra voi hyvin eikä vanhuus näy mitenkään päällepäin. kuono Leevillä alkoi harmaantua jo kahden vanhana, joten sekään ei kerro iästä.

toivottavasti meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. pakosti joutunut vain miettimään, että toivottavasti osaan sitten ajoissa tehdä ystävälle sen suurimman palveluksen ja päästää sateenkaarisillalle ennenkuin olo käy liian vaikeaksi.

syksy

syksy tuli, vähän melkein yllättäen. kesän olisi ehkä toivonut vielä jatkuvan, kun rämpii koirien kanssa vaakasuoraan vihmovassa sateessa.

onneksi kuitenkin sain Ahdillekin uuden takin, olkootkin vähän turhan iso, mutta ainakin suojaa reidet kunnolla (jopa turhankin kunnolla, hankaluuksia hieman tuottaa se että Ahti tykkää käydä puskassa kakalla, ja nuo helmat tuppaa jäämään sitten sinne alle...)

emäntäkin sai vihdoin hankittua kunnon vettäpitävät vermeet. huomattavasti mukavampi lenkkeillä kun ei ihan heti ole uitetun koiran näköinen. tosin Leevi puskee eteenpäin säässä kuin säässä, sitä ei pienet vesisateet hetkauta. eikä Leeville ole myöskään mitään takkia tullut hommattua, kun sen turkki on sen verran säänkestävä. meillä siis haisee märkä koira lähes päivittäin.