Agirotu 2011

Oltiin viime viikonloppuna Lappeenrannassa agirodussa, ja olin ihan hermona kun näin jo painajaiskuvia siitä kun Ahti karkaa radalta syömään jonkun pikkukoiran.. No, päivä oli pitkä, oltiin ajoissa paikalla ja pukukulkuekin venyi ja venyi.. Ja lisäksi vielä helle, taisi olla yli +30 lähes koko päivän. Vaikka kuinka yritettiin istuskella varjossa ja Ahdillakin oli kylmä pyyhe päällä, niin tuo oli ihan nuutunut kun vihdoin tuli aika valmistautua rataan. Eli Ahtinen hyytyi ihan täysin radalle, jaksoi juuri ja juuri maaliin asti. Olin käskyttänyt sukulaiset (sisko lähettämässä& maalissa vastaanottamassa + siskojen miehet radan reunalla partioimassa) radan viereen vartioimaan ettei karata radalta, vaan mitä vielä. Kaveri oli niin sippi että hyvä kun juosta jaksoi.
No, ainakin pysyi siis hanskassa. Tuon jälkeen ensin kisapaikalla vesiletkun alle hetkeksi, sitten äidin luona haaleaan suihkuun n.10min ajaksi ja sen jälkeen koira nukkuikin koko loppuillan.

Mutta, pysyi radalla ehkä tästä uskaltautuu ilmoittautumaan taas jonnekin.. ennen agirotua meillä oli tosiaan hieman pidempi tauko, edellisen kerran käytiin kunnolla treenaamassa maaliskuussa, ja sitten agirotua edeltävänä tiistaina varasin Tamskin tallilta kentän ja käytiin vähäsen muistelemassa että mitä ne esteet oikein on. Silloin löytyi kyllä vauhtia, Ahdilla oli hirmu kivaa päästä hyppelemään pitkästä aikaa. Että ehkä tää tästä taas..

Leevillä epäonnea

Ennen juhannusta sattui pahempi turma, kun olimme Nastolassa lomailemassa. Leevi otti jostain syystä yhteen talon saksanpaimenkoiranartun kanssa, sillä seurauksella että koiraparka huusi kivusta. Lähempi tarkastelu ei paljastanut kuin muutaman reiän siellä täällä, mutta koira ei vaikuttanut aivan omalta itseltään. Myöhemmin illalla huomasin sitten Lepakon arastelevan oikeaa kylkeään todella voimakkaasti, koko koira oli myös apaattinen, pyrki piiloon ja uikutti välillä.
Ei auttanut kuin seuraavana aamuna soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että minne päästäisiin. Onneksi löytyi vapaa aika Lahden eläinlääkäriasemalta, minne lähdettiin sitten ajamaan. Siellä Leevi rauhoitettiin, haavojen alueet ajeltiin putsausta varten ja kylki/vatsanseutu röngtenkuvattiin sekä ultrattiin jotta vammojen laatu selviäisi. Kyljessä tuntui selvästi ilmaa nahan alla. Kuvista ei oikein saanut selvää, mikä vamma siellä oikein oli, ja pelättiin että vatsakalvoissa olisi reikä, jota mahdollisesti joutuisi leikkaamaan. Lahdessa ei kuitenkaan ollut lääkäreitä vapaana suorittamaan leikkausta, joten saatiin lähete Hämeenlinnaan Vethausiin tarkkailtavaksi ja mahdollisesti leikkaukseen. Ei muuta kuin rauhoitettu koira tippapullon kanssa takaboksiin ja matka Hämeenlinnaan..



Vethausissa Leevi kannettiin samantien pikatarkastukseen, ja se sai lisää kipulääkettä kun kylki edelleen rauhoituksesta huolimatta reagoi voimakkaasti kosketukseen. Leevi jäi asemalle useamman tunnin ajaksi tarkkailuun ja tutkittavaksi, leikkausta ei kuitenkaan jouduttu tekemään. Illalla kävin hakemassa tokkuraisen potilaan kotiin. Mukaan saatiin reilun 10pvän vahva antibioottikuuri (3 eri antibioottia) sekä kipulaastari kylkeen. Lepakolla oli kiire kotiin, hyvä ettei juossut autolle..
Mitään kummempaa ei tutkimuksissa selvinnyt, selvää reikää ei havaittu mutta sitä ei myöskään saatu suljettua pois. Siitä syystä vahvat antibiootit. Samaten kaulan syvempään reikään laitettiin dreeni, jotta nesteet pääsivät vapaammin valumaan haavasta pois. Dreenin poistin itse n. 3pvän päästä.

Nyt tapahtuneesta on jo muutamia viikkoja, ja haavat on parantuneet hyvin. Leevi aristaa vieläkin oikeaa kylkeään, samaten hieman selän isomman haavan aluetta. Antibioottikuurit loppuivat jo, samaten hakemani kipulääke. Tosin olen aina välillä antanut Rimadyliä Leeville jos on vaikuttanut kovin levottomalta tai kipeältä. Vielä jonkin aikaa ollaan ihan hissukseen ja katsellaan, mutta jos tuo ei ala tuosta selkeästi paranemaan niin mennään tarkastukseen katsomaan kyljen tilannetta vielä.

Leevi on kyllä ottanut kaiken irti potilaana olosta, ja se on vaatinut huomiota ja paijailuja oikein urakalla. Pitäähän sitä tosin toista hoivata, kun on ollut kipeä. Mutta laihdutuskuurilla se silti joutuu olemaan..

kuulumisia

kesä alkoi kunnon helteillä, ja koirat kärsi selvästi. kotona pidin parvekkeen ovea auki heti kun omat allergiat sen salli, ja pojat tykkäsi viettää aikaa katsellen pihan tapahtumia. Leevi ehkä hieman maisteli emännän viljelmiä välillä..

oltiin viikko lomailemassa Lappeenrannassa äitini luona, ja siellä pojat sitten sikaili ihan urakalla. lenkeillä lähinnä, toisille koirille möykättiin kurkku suorana ja pari kertaa kiskottiin omistaja kumoonkin. tuloksena sitten parantelen selän naarmuja ja polven pahempaa haavaa. jippii ja kiitos jätkät. nyt on sitten lenkit menty hyvin tiukassa komennuksessa, lyhyellä hihnalla. jotain aktiviteettia pitäisi varsinkin Ahdille keksiä, mutta tuon Lpr:n lomaviikon jälkeen alkoi sateet ja sen tietää että eihän silloin voi tuon kanssa tehdä ulkona mitään, kun on Märkää ja sataa happoa.

sisätiloissa nuo sitten taas olivat lomareissulla oikein enkeleitä, mitään ei tuhottu eikä edes äitini sängylle hypitty yksin ollessa. jotain edistystä sentään.

Ahdin kanssa pitäisi päästä vähän treenailemaan agiliitoakin, sillä ollaan mukana rhodesiankoirien joukkueessa 10.7. Agirotu-tapahtumassa Lappeenrannassa. viimeiksi ollaan esteitä pompittu maaliskuussa, joten ehkä olisi paikallaan käydä vähän treenailemassa ennen koitosta.

Ahtinen ja vaaleanpunainen pupu

kesää kohti

kevät etenee kesää kohti ja koirat on päässeet nauttimaan pitkistä lenkistä. valitettavasti vain hihnan päässä, sillä en edelleenkään ole löytänyt mieleistäni metsää missä uskaltaisin noita pitää vapaana. tutuilta sain vinkkiä jo pohtimaani asiaan, josko Ahdille hankkisi kuonokopan noita metsä-(ja miksei muitakin)lenkkejä varten, niin ei pääsisi vahinkoja syntymään. Ahdilla on siis tapana näykkiä, jopa purra vieraita koiria. tuttujen kanssa leikkii nätisti, mutta jos vastaantulijalla on yhtään pidemmät karvat, pitää niistä napata kiinni. jotenka lenkkeilemme varmuuden vuoksi hihnassa, ja reiteillä missä tulee harvemmin toisia koiria vastaan. hankalaa, kun asutaan hyvinkin koirarikkaalla alueella..

"onneksi" olen nyt ollut sitten viikot työttömänä, tehden töitä ainoastaan viikonloppuisin, joten arkipäivinä ollut päivisin aikaa tehdä pitkiä lenkkejä silloin kun muut on töissä. suunnitelmissa on ollut myös aloittaa temppujen opettelua ja mm. Leevin kanssa tokoilun muistelu, mutta ne on jääneet vielä suunnitelmien asteelle.. kyllä tässä joku päivä ryhdyn hommiin :P

Leevin korvat tuntuivat paranevan tuolla tehokuurilla. pysyivät parisen viikkoa tosi hyvinä, eikä jätkä ravistellut päätään. nyt sitten viime päivinä on vähäsen tuntunut taas korvat vaivaavan, ei siellä näkynyt töhnää lähes ollenkaan mutta otin taas puhdistuksen viikko-ohjelmaan. muutamat ovat kyselleet, johtuisiko nuo Leevin korvavaivat ruoasta, mutta olen hieman epäilevä. koirat syö tällä hetkellä n. 70-80% päiväannoksestaan lihaa, minkä ei uskoisi aiheuttavan töhnää korviin. tietysti se loppu on sitten riisiä, ohraa jne mitä NEU sisältää. mutta loppujen lopuksi tuo on aika vähäinen määrä ruoasta. voipi tietysti olla, että Leevin kanssa voisi kokeilla neu:n tilalla perinteistä kaurapuuroa, mitä koirat onkin välillä syöneet, jos se olisikin sitten tuo pieni ohran määrä mikä Leevin korvia vaivaisi.
mutta ei tuo Lepakko kyllä ole koskaan oikein ruokaa oireillut. nuorempana on syönyt nappulaa pääsääntöisesti, junnuna ihan jopa Pedigreetä, eikä ole sen enempää allergiaa näyttänyt tms.

mutta mene ja tiedä. onneksi pääsääntöisesti koirat voi hyvin, Leevi vähän turhankin pulskasti. olen miettinyt, uskaltaisiko Leeviä viedä juoksulenkeille pyörän kanssa, mitä harrastettiin paljonkin koiran ollessa nuori. vähän vaan pelkään Leevin toisen etusen takia, siitähän jänteet katkesi kolmisen vuotta sitten, mikä voi aiheuttaa sitten ongelmia kovassa rasituksessa. mutta katsellaan.

kevät

niin se vaan kevät puskee päälle, eilen ja tänään on tuntunut jo ihan kesältä kun lämpötila on lähennellyt +20 astetta. koirat tykkää kun pääsevät parvekkeelle makoilemaan ja ihmettelemään pihan menoa. lenkillä löytyy kaikkia ihania hajuja lumikasojen alta, Ahti on riemuissaan kun on hiekkakasoja mitä kaivaa ja kumpikin vetää onnessaan kevään ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia.

Leevi tietenkin aloitti taas karvanlähdön. siitä olen onnellinen, että toinen koirista edes on sen verran lyhytturkkinen malli, josta sitä karvaa ei oikeastaan lähde yhtään. Leevi sitten tiputtaa noiden molempien puolesta..

tänään "furminoin" Lepakkoa reilu 10min parvekkeella.

Leevin vaivat

Leevillä alkoi jo viime syksynä vaivata korvat enemmän, välillä ne töhnäsi hirveästi ja välillä vähän vähemmän. syksyllä käytiin lekurilla ja saatiin hoidoksi Canofite vet -korvatipat. niitä tiputtelin ensin sen yhden kuurin, sitten seuraavan, vähän ajan päästä taas lisää jne.

nyt sitten meni hermot ja sain itseäni niskasta kiinni ja mentiin sitten iho&korvaspesialistille näytille. samalla tutkittiin Leevin yhdestä tassusta varpaiden välistä löytynyt patti.
saatiin hoidoksi korvien puhdistukseen DermaPet MalAcetic Otic ja lisäksi CanAural korvatipat. tassun pattiin desinfioiva DermaPet Conditioner suihke + Vetramil voide.

kaksi viikkoa mentiin niillä, ja sitten oli kontrollikäynti. korvat näytti (ja haisi..) jo paljon paremmalta, eivät enää olleet kirkuvan punaiset vaan normaalin näköiset ja töhnääkin oli paljon vähemmän, kuitenkin vielä jonkin verran. tassukin näytti paremmalta, tosin sitten furunkkeleleita löytyi muistakin tassuista + jokaisesta tassunpohjasta tulehdus. samalla käytiin koko koira muutenkin läpi ja otettiin neulanäytteet selän ja toisen takajalan pienistä pateista. toinen oli ihan puhdas rasvapatti ja toinen sitten tulehtunut ihorauhanen. lisäksi ihosta löytyi hyvin pieniä määriä hiivaa sieltä täältä.
hoito-ohjeina oli jatkaa korvien puhdistamista joka toinen päivä + korvatipat kuuri loppuun, tippoihin lisättiin vielä Dexa-kel tappamaan tulehdus kunnolla. lisäksi saatiin suun kautta otettava antibiootti, Clindabuc. tätä syödään aamuin illoin parisen viikkoa.
tassuja pitäisi pestä pari kertaa viikossa Malaseb-shampoolla, lisäksi päivittäin tuo DermaPet Contditioner-suihke. lisäksi koko koira pitäisi pestä parin viikon välein samalla shampoolla + lisäksi vielä tuo hoitoaine. koiraa ei saa kuivata hiustenkuivaajalla, ettei iho kuivu lisää.

näillä nyt mennään sitten jonkin aikaa. rahaa palaa kivasti mutta pääasia että Lepakko tulee täysin kuntoon eikä enää kutittaisi korvia tai muutenkaan. kohta pitäisi varailla sitten taas kontrolliaikaa, niin näkisi miten on lähtenyt tropit tehoamaan. tosin tunnustan, ettei nyt ihan joka päivä ole tassuja pesty tai korvatippoja laitettu... hyi minua, onneksi koiran vointi paranee silti päivittäin.

Uusia tuulia

blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, johtuen omistajan väsymyksestä. mutta ihan positiivisessa mielessä tuo väsymys, nimittäin olen vaihtanut alaa kertaheitolla. "isona" minusta pitäisi tulla klinikkaeläintenhoitaja, oppisopimuksella opiskelen ja valmistua pitäisi vajaan 2v kuluttua.
tästä syystä olen välillä Helsingissä koulussa, jolloin olen ilman koiria kokonaan. lisäksi uusi työ on tuonut uuden aikataulutuksen elämään, joten illat on mennyt lähinnä koomaillessa sohvalla tms ja kaikenlainen järkevä toiminta (kuten blogiin kirjoittaminen) on jäänyt sitten sivuun. mutta kunhan tästä pikkuhiljaa sopeudun uusiin tuuliin niin eiköhän sitten kirjoittaminenkin muutu aktiivisemmaksi.

koirat ovat voineet pääpiirteittän hyvin, mitä nyt Leevillä on toisessa etutassussa varpaiden välissä pahannäköinen patti (suutarin lapsilla ei ole kenkiä vai miten se meni..) ja Ahdista tuli viime viikonlopun aikana kunnon hormonihirviö.
Leevin vaivaan on suht helppo hoito, suihkuttelen pari kertaa päivässä Cothivetiä (jonka paha haju/maku ei Leeviä näyttäisi estävän, pattia nuollaan jokatapauksessa) ja huolehdin jalan kuivaksi. Ahti taasen tulee menettämään kulkusensa tässä ihan lähiaikoina. luultavasti jollain lähiseudun nartulla on alkanut juoksut, ja poikaparan pää on ihan sekaisin. lähin kohde Ahtisen himoille on valitettavasti sitten Leevi, joten meillä on hieman levotonta kotona nykyisin. onneksi Lepakkokorva saa välillä sentään olla rauhassa, mutta kovasti Ahdin tekisi mieli jatkuvasti nuoleskella Leevin tassua ja korvia.

agitreeneissä oltiin taas tänään, ja Ahtisella oli oikein lystiä. hirmu kivasti meni, kepit sujui vauhdilla ja otti herkästi ohjausta, paitsi putkeen jonne piti näyttää selkeämmin. sitä vaan tuudittautuu siihen vauhdin hurmaan ja unohtaa välillä näyttää tarkasti minne ollaan menossa. mutta hauskaa oli, se on pääasia.

Taas agikisoissa

lauantaina oltiin Tampereen ja Lempäälän rajoilla agikisoissa, ja hirmu tyytyväinen olen tuohon Mahtiseen.
käytiin ennen kisoja läheisessä koirapuistossa hieman juoksemassa pahimpia höyryjä pois, Ahdilla kun on ollut tapana hieman villiintyä aina kun pääsee ekaa kertaa irti kisoissa. nyt sitten pääsi vapaaksi muualla kuin siellä kisakentällä, niin kontaktin haku oli helpompaa ekassakin luokassa.

ensin mentiin hyppyrata, tosi mukava rata ja tykkäsin todella paljon mennä sitä koiran kanssa. Ahti varasti taas lähdössä, mutta tällä kertaa en itse jäänyt hölmönä ihmettelemään sitä vaan päästiin hyvin etenemään. 5vp tuli kepeiltä, kun oli meille hieman hankalammasta kulmasta (eli suoraan takaa..) ja Ahti haki väärälle puolelle ja sitten meni sähläykseksi. luulin että saatiin toinen 5vp jälkimmäiseltä putkelta kun tuli informaatiokatkos ja Ahti ei ollut ihan varma pitikö sinne putkeen mennä vai ei, mutta lopulta tuloksena olikin sitten vain tuo 5vp ja pari sek yliaikaa. olin tosi, tosi iloinen radan jälkeen! Ahti kuunteli, eteni välillä todella hyvin ja tuntuu että se alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mistä tuossa oikein on kysymys. ennen kisoissa se yhdisti sen enemmän siihen treenitilanteeseen ja höntsyilyyn, nyt se ottaa vähän enemmän tosissaan tuon homman. ja meillä on hauskaa yhdessä.

toisella radalla sitten kosahdettiin ansaan, toisena olleen pituusesteen jälkeen olisi pitänyt kääntyä oikealla olevaan putkeen, mutta Ahti jatkoi vauhdilla suoraan seuraavalle esteelle (kuten tosi moni muukin koira tuossa luokassa, en sitten tiedä oliko ykkösluokkaan hieman liian vaikeakin?) joten hylky siitä. karjaisin Ahdille tuossa välissä vähän turhan kovaa, mikä sitten latistikin intoa molemmilta, ja kun mentiin loppurata niin siinä ei ollut sitä samaa tekemisen riemua mitä oli ekalla radalla. mutta tyytyväinen olen, Ahti oli kuulolla ja meillä oli kivaa. kaikenkaikkiaan taas mukava kisakokemus, sain vinkkejä omaan ohjaukseen ja koira tykkäsi (myös siitä että Ahdin tyttöystävä Eden oli taas samoissa kisoissa niin koirat pääsi aina välillä leikkimään keskenään)

Agikisoista puhdas rata!!

eilen sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa taas kokeilemassa onnea agilitykisoissa. itselle viikonloppu oli todella rankka, iltakeikkojen ja päivätöiden lisäksi oltiin lauantaina aamusta 9-11 agitreeneissä Mouhijärvellä ja sitten vielä nuo kisat, paikalla oltiin puoli 9 aikoihin ja kotiin päästiin 12 maissa. mutta kyllä kannatti, vaikka nukkua ei oikein ehtinytkään.

lauantain treenit oli todella haastavat, mutta hyvät. käytiin todella tiukkoja ohjauskuvioita läpi, lähtien ihan omista asennoista aina varpaiden suunnasta käden asentoon. kouluttajana toimi Marko Mäkelä. tykkäsin treeneistä tosi paljon, vaikka Ahti olikin sitä mieltä että Pro Canis hallin hajut olisi olleet mielenkiintoisempia kuin itse esteiden suorittaminen.. joutui taas miettimään ohjausta ihan eri tavalla, aluksi suunnittelin miten saan hidastettua koiraa mutta joutuikin sitten innostamaan ja tsemppaamaan. saatiin onneksi hyviäkin pätkiä aikaiseksi.
Ahti tosin taisi tykätä enemmän siitä että välissä pääsi ihanaista Edeniä moikkaamaan ja pussailemaan..

sunnuntaina sitten tosiaan oli aamulla aikainen herätys TAMSkin kisoihin. kisat pidettiin Lempäälässä SportDogParkilla, eli meille hyvinkin tutussa hallissa. Ahti tunnisti taas mihin oltiin menossa, ja vinkunaa kuului takaa..

ensimmäinen rata menikin sitten ihan penkin alle. rata itsessään oli tosi helppo ja olisi ollut mukava "läpijuoksu", ellei Ahdilla olisi ollut liikaa vauhtia ja virtaa.. kaikki alkoi siitä, kun se ei istunutkaan niinkuin suunnitelmissa oli, vaan varasti vauhdilla jo rataa eteenpäin kun itse jäin hieman hölmistyneenä lähtöön katsomaan että tuonne se sit meni.. eikun vauhdilla perään ja pari estettä saatiin ihan kunnialla läpi, kunnes Ahtiska otti taas spurtin ja hyppäsi yhden esteen väärin päin ja väärässä välissä.. yritin jatkaa vielä rataa loppuun mutta seuraavalla suoralla koira juoksi sitten suoraan radalta pihalle. onneksi oli kotijoukot ottamassa koiran samantien kiinni, niin ei päässyt sattumaan mitään.

sitten jouduttiinkin odottelemaan pieni hetki että päästiin toiselle radalle tutustumaan. B rata olikin vähän mutkikkaampi kuin A rata, mutta oli sinnekin saatu yksi pitkä suora aikaiseksi, ja rataan tutustumisessa manailinkin että mitähän siitäkin tulee jos koiralla on yhtä paljon vauhtia kuin ensimmäisellä radalla.. huoli oli onneksi turhaa, Ahti alkoi olla varmaan jo väsynyt aamuherätyksestä ja ensimmäisen radan riehumisesta (ja tietysti ihanaisen Edenin liehittelystä..) että jouduin taas muuttamaan ohjaustaja ja tsemppaamaan koiraa eteenpäin. Ahti malttoi kuunnella ja seurata ohjausta, vaikka pari kertaa meinasi huomio vähän herpaantua ja katse hakeutua yleisöön. kepit oli aika tuskaa mennä eteenpäin, mutta päästiin kuin päästiinkin puhtaasti maaliin asti! jee ja hirmuiset tuuletukset päälle! Ahti tosin oli vähän ihmeissään kun Laura hyökkäsi Edenin kanssa ottamaan koppia maaliviivan jälkeen, mutta pysähtyipähän ainakin koira.. yliaikaa radalta tulikin sitten 10 sekunnin verran, josta siis 10vp, mutta muuten olen todella, todella tyytyväinen.

tässä vielä video tuolta toiselta radalta, ensimmäinen ei ole oikein julkaisukelpoinen kun alkaa kesken kaiken (kuvaaja ei ehtinyt oikein mukaan kun Ahti oli jo lähtenyt) ja loppuu äkisti kun kuvaaja riensi ottamaan karkaavaa koiraa kiinni.