agiliitoa

kesän tauon jälkeen kokosimme taas Pirkanmaan agiliitorhontit yhteen, ja varasimme talvikaudeksi hallivuoron. kaksi edellistä talvea ollaan treenattu Meirän hallilla, joten sieltä hankittiin kenttävuoro täksikin talveksi. halli vaan vaihtoi paikkaa, ja kallistui jonkin verran joten edellisten vuosien kahden kentän varauksen sijaan on meillä nyt vain yksi kenttä vuokrattu viikottain, tiistai-iltaisin.

kaksi kertaa ollaan nyt ehditty käydä hyppelemässä, ja kivaa on ollut. horminihirviö on tykännyt kun on päässyt taas vähän tykittelemään, välillä on malttanut jopa kuunnella ja mennä ohjatusti esteitä. pari kertaa ollaan lähinnä vaan muisteltu että miten niitä esteitä taas mentiinkään ja miten ohjaus toimii, jossain välissä voisi sitten alkaa rakennella ratoja ja miettiä ohjauskuvioita. jos jaksaa. turhan tiukkapipoisesti ei noissa harkoissa kukaan treenaa, kivaa pidetään ja joskus ehkä vähän syöpötelläänkin...

erityisesti Ahtiska on tykännyt kun treeneissä käy myös Tyttöjä. varsinkin ihanainen Iita sekä juuri vuoden täyttänyt Serena. onneksi uudella hallilla on myös uudet aidat kenttien välissä, ainakin vielä ollaan omalla vuorolla pysytty siellä aitojen oikealla puolella..

hormonihirviön paluu

lähiseudulla taitaa olla taas juoksuinen narttu, sillä Ahti on seonnut täysin. lenkeillä kosiskellaan Leeviä, sisällä riehutaan ja nuollaan Leevin korvia, suupieliä ja muita paikkoja.
lisäksi virtaa on aivan tuhottomasti. sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa 2h metsässä kävelemässä, ja vielä senkin jälkeen piti sisällä yrittää riehua lelun kanssa. jos Ahdin kanssa ei leiki, se makaa tuijottamassa ja piippaa. jos liikun yhtään sisällä, liikkuu Ahtikin. leluja myös viskellään itsekseen.

ne pallit on lähdössä, heti kunhan taloudellinen tilanne sen sallii. eihän tuota kestä erkkikään.

tänään olisi vielä talven ensimmäiset agitreenit, uudessa hallissa. saa nähdä kehtaako tuon kanssa lähteä minnekään vai olisiko liitelystä apua tuon rauhoittamiseen.

naks

vihdoin olen saanut itseni revitty puuhailemaan koirien kanssa naksuttelemalla. naksuttimen olen omistanut jo pidempään, ja muutaman kerran kokeillut nameja heitellessä naksauttaa samalla, mutta nyt otettiin tuo ihan virallisesti treenin alle.

tarkoitus oli, että naksuttelen alkuun lähinnä Leeville, ja Ahtisen kanssa opetellaan toista juttua, nimittäin JÄTÄ -käskyä. toisin sitten kuitenkin taisi käydä..

ensimmäisellä treenikerralla otettiin Ahdin kanssa jätä-treenin aloitus, ja huvikseni sen jälkeen testasin mitä tykkää naksuttimesta. no, sehän tykkäsi, ja tarjosi tosi nätisti tekemistä. tuntui tajuavan tuon tarjoamisen todella nopeasti.

no, tästä innostuneena otin sitten Leevin treenivuoroon. nami+naksautus oli ihan piisofkeik. sitten kun aloin odottamaan tekemisen tarjoamista, homma tyssäsikin kokonaan. Leevi ei muuta tehnyt, kuin istui paikallaan kuin tatti ja tuijotti minua silmiin. ei auttanut vaikka yritin sitten auttaakin, eli siirtää jakkaraa lähemmäs. tarkoituksena olisi siis opetella temppu Jakkaralle, jossa ainakin alkuun koira nostaisi molemmat etujalat jakkaran päälle. tempun aloituksena oli se, että edes katsoisi jakkaraan päin, sitten lähemmäs, haistelua, kosketus, tassu jne. pikkuhiljaa.
mutta miten palkkaat pienistä vaiheista ja etenemisestä kun toinen ei tee mitään. ei yhtään mitään. istua tapittaa paikallaan.

seuraavana päivänä jatkettiin, Ahti pääsi jo siihen vaiheeseen että läimäisi jakkaraa tassullaan pari kertaa. Leevi jatkoi paikallaan istumista ja tuijottamista.
huokaus.

uusi peti

viime viikolla shoppailukierroksella tarttui mukaan uusi peti koirille, löytyi Ideaparkin Clas Ohlsonilta 22,90e hintaan.

Aamuhepuleita

Ahtiselle on alkanut muodostua aamuisin tavaksi ottaa pupuhepulit ennenkuin lähdetään lenkille. koirat makoilevat rauhassa sen aikaa kun syön aamupalan, mutta kun alan vaihtaa lenkkeilyvaatteita päälle, lähtee Ahti liikkeelle.

hepuliseuraksi valikoituu lähes aina pupu. se vinkuu kivasti, sitä voi heitellä ja sen perään voi syöksyä.
Leevi yleensä pakenee makuuhuoneeseen turvaan Ahdin riehumiselta.

syksyn tullen

koirat ovat selkeästi piristyneet sitä mukaa kun ulkona lämpötila on laskenut. kesällä helteillä oli rentoa lenkkeillä, kun kumpikin koira tallusteli rauhassa omalla sivullaan. nyt kun on ilmät viilentyneet, sinkoilee jätkät milloin minkäkin hajun perässä ja Ahti yrittää välillä haastaa Leeviä leikkimään.

selkeästi siis kaipaavat taas enemmän tekemistä. siispä tänään lenkit suoritettiin hieman eri tapaan. samalla kun söin aamupalaa, keittelin pojille kilon broilerinsydämiä nameiksi. ensin ulos pääsi Leevi, jonka kanssa kierrettiin pikku lenkki ja sen jälkeen tein hajujäljen, eli tallasin pienen pätkän ja tiputtelin matkan varrelle sydämenpaloja. Lepakko oli innoissaan, eikä malttanut ensimmäisellä kierroksella edes syödä nameja vaan touhotti hirveää vauhtia eteenpäin.. no, otettiin sitten uusintakierros, ja nyt nenä kävi tehokkaammin ja namitkin löytyivät ruohon seasta.

Ahti pääsi sitten vaan opettelemaan tapoja lenkillä, eli aina välillä kutsuin sen sivulle, vaihdeltiin suuntia, otettiin kontaktia jne. loppulenkistä sitten käytiin leikkimässä läheisen rakennustyömaan hiekkakasoissa, mikä on Ahtisen mielestä ihan parasta.

olipa sitten ainakin hetken tyytyväisempiä koiria kotona, ja emäntä saattoi keskittyä rauhassa leffan katsomiseen...

Pesulle

Ahti ja Leevi on siitä helppoja, että omaavat turkin mitä tarvitsee huoltaa todella vähän. vaivaa aiheuttaa lähinnä Leevin karvanlähtö, jolloin joutuu harjailemaan/"furminoimaan" useammin, mutta muuten noiden karvat ovat hyvin helppohoitoisia. pesu on joskus ja jouluna. lähinnä olen yrittänyt pestä nuo 1-2 kertaa vuodessa, että edes joskus tulee sekin tehtyä. välillä kesällä käydään uimassa niin ei tarvitse niin paljoa suihkussa puljata. jouluksi olen pessyt koirat joskus, sillä silloin mennään yleensä äidilleni kylään ja on mukavampaa kun koirat ovat puhtaat. ja tekeehän se välillä hyvää pestä turkkia, edes joskus.

Leevillä on karvaa tipahdellut vähän pitkin kesää, ja sitten kun tuli vielä nuo haavat ennen juhannusta, ja ne ovat alkaneet arpeutua, niin ajattelin että pesu voisi tehdä ihan hyvää. ensin pesin kuitenkin Ahdin, joka oli alkanut rapsutellessa vähän tuntua likaiselta (ts sormiin jäi töhnää jos oikein rapsutti pitkään). Ahti ei ollut ihan mielissään pesutuokiosta, kyllähän se sitten nätisti seisoi paikallaan kun sen ensin sai kylpyhuoneeseen asti. Ahti, joka yleensä tunkee mukaan joka vessareissulle jos vaan pääsee, päätti kiirehtiä vilkkaan karkuun kun kerrankin kutsuin sen kylppäriin. ei auttanut pakeneminen, koira joutui silti suihkun alle. shampoona käytän molemmille Bio-Groomin Protein Lanolin conditioning Shampoota.

Ahti oli pesun jälkeen hyvin närkästynyt saamastaan kohtelusta.


Leevi joutui pesulle seuraavana päivänä (kun sain pyyhkeet kuivattua) ja se oli samaa mieltä kuin Ahti pesun tarpeellisuudesta. tuntui kuitenkin tykkäävän lämpimällä vedellä huuhtelusta ja saamastaan huomiosta.

karvaa noista vaan on lähtenyt sitten pesun jälkeen oikein roppakaupalla. tiesihän sen, mutta määrä yllätti taas..

Agirotu 2011

Oltiin viime viikonloppuna Lappeenrannassa agirodussa, ja olin ihan hermona kun näin jo painajaiskuvia siitä kun Ahti karkaa radalta syömään jonkun pikkukoiran.. No, päivä oli pitkä, oltiin ajoissa paikalla ja pukukulkuekin venyi ja venyi.. Ja lisäksi vielä helle, taisi olla yli +30 lähes koko päivän. Vaikka kuinka yritettiin istuskella varjossa ja Ahdillakin oli kylmä pyyhe päällä, niin tuo oli ihan nuutunut kun vihdoin tuli aika valmistautua rataan. Eli Ahtinen hyytyi ihan täysin radalle, jaksoi juuri ja juuri maaliin asti. Olin käskyttänyt sukulaiset (sisko lähettämässä& maalissa vastaanottamassa + siskojen miehet radan reunalla partioimassa) radan viereen vartioimaan ettei karata radalta, vaan mitä vielä. Kaveri oli niin sippi että hyvä kun juosta jaksoi.
No, ainakin pysyi siis hanskassa. Tuon jälkeen ensin kisapaikalla vesiletkun alle hetkeksi, sitten äidin luona haaleaan suihkuun n.10min ajaksi ja sen jälkeen koira nukkuikin koko loppuillan.

Mutta, pysyi radalla ehkä tästä uskaltautuu ilmoittautumaan taas jonnekin.. ennen agirotua meillä oli tosiaan hieman pidempi tauko, edellisen kerran käytiin kunnolla treenaamassa maaliskuussa, ja sitten agirotua edeltävänä tiistaina varasin Tamskin tallilta kentän ja käytiin vähäsen muistelemassa että mitä ne esteet oikein on. Silloin löytyi kyllä vauhtia, Ahdilla oli hirmu kivaa päästä hyppelemään pitkästä aikaa. Että ehkä tää tästä taas..

Leevillä epäonnea

Ennen juhannusta sattui pahempi turma, kun olimme Nastolassa lomailemassa. Leevi otti jostain syystä yhteen talon saksanpaimenkoiranartun kanssa, sillä seurauksella että koiraparka huusi kivusta. Lähempi tarkastelu ei paljastanut kuin muutaman reiän siellä täällä, mutta koira ei vaikuttanut aivan omalta itseltään. Myöhemmin illalla huomasin sitten Lepakon arastelevan oikeaa kylkeään todella voimakkaasti, koko koira oli myös apaattinen, pyrki piiloon ja uikutti välillä.
Ei auttanut kuin seuraavana aamuna soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että minne päästäisiin. Onneksi löytyi vapaa aika Lahden eläinlääkäriasemalta, minne lähdettiin sitten ajamaan. Siellä Leevi rauhoitettiin, haavojen alueet ajeltiin putsausta varten ja kylki/vatsanseutu röngtenkuvattiin sekä ultrattiin jotta vammojen laatu selviäisi. Kyljessä tuntui selvästi ilmaa nahan alla. Kuvista ei oikein saanut selvää, mikä vamma siellä oikein oli, ja pelättiin että vatsakalvoissa olisi reikä, jota mahdollisesti joutuisi leikkaamaan. Lahdessa ei kuitenkaan ollut lääkäreitä vapaana suorittamaan leikkausta, joten saatiin lähete Hämeenlinnaan Vethausiin tarkkailtavaksi ja mahdollisesti leikkaukseen. Ei muuta kuin rauhoitettu koira tippapullon kanssa takaboksiin ja matka Hämeenlinnaan..



Vethausissa Leevi kannettiin samantien pikatarkastukseen, ja se sai lisää kipulääkettä kun kylki edelleen rauhoituksesta huolimatta reagoi voimakkaasti kosketukseen. Leevi jäi asemalle useamman tunnin ajaksi tarkkailuun ja tutkittavaksi, leikkausta ei kuitenkaan jouduttu tekemään. Illalla kävin hakemassa tokkuraisen potilaan kotiin. Mukaan saatiin reilun 10pvän vahva antibioottikuuri (3 eri antibioottia) sekä kipulaastari kylkeen. Lepakolla oli kiire kotiin, hyvä ettei juossut autolle..
Mitään kummempaa ei tutkimuksissa selvinnyt, selvää reikää ei havaittu mutta sitä ei myöskään saatu suljettua pois. Siitä syystä vahvat antibiootit. Samaten kaulan syvempään reikään laitettiin dreeni, jotta nesteet pääsivät vapaammin valumaan haavasta pois. Dreenin poistin itse n. 3pvän päästä.

Nyt tapahtuneesta on jo muutamia viikkoja, ja haavat on parantuneet hyvin. Leevi aristaa vieläkin oikeaa kylkeään, samaten hieman selän isomman haavan aluetta. Antibioottikuurit loppuivat jo, samaten hakemani kipulääke. Tosin olen aina välillä antanut Rimadyliä Leeville jos on vaikuttanut kovin levottomalta tai kipeältä. Vielä jonkin aikaa ollaan ihan hissukseen ja katsellaan, mutta jos tuo ei ala tuosta selkeästi paranemaan niin mennään tarkastukseen katsomaan kyljen tilannetta vielä.

Leevi on kyllä ottanut kaiken irti potilaana olosta, ja se on vaatinut huomiota ja paijailuja oikein urakalla. Pitäähän sitä tosin toista hoivata, kun on ollut kipeä. Mutta laihdutuskuurilla se silti joutuu olemaan..

kuulumisia

kesä alkoi kunnon helteillä, ja koirat kärsi selvästi. kotona pidin parvekkeen ovea auki heti kun omat allergiat sen salli, ja pojat tykkäsi viettää aikaa katsellen pihan tapahtumia. Leevi ehkä hieman maisteli emännän viljelmiä välillä..

oltiin viikko lomailemassa Lappeenrannassa äitini luona, ja siellä pojat sitten sikaili ihan urakalla. lenkeillä lähinnä, toisille koirille möykättiin kurkku suorana ja pari kertaa kiskottiin omistaja kumoonkin. tuloksena sitten parantelen selän naarmuja ja polven pahempaa haavaa. jippii ja kiitos jätkät. nyt on sitten lenkit menty hyvin tiukassa komennuksessa, lyhyellä hihnalla. jotain aktiviteettia pitäisi varsinkin Ahdille keksiä, mutta tuon Lpr:n lomaviikon jälkeen alkoi sateet ja sen tietää että eihän silloin voi tuon kanssa tehdä ulkona mitään, kun on Märkää ja sataa happoa.

sisätiloissa nuo sitten taas olivat lomareissulla oikein enkeleitä, mitään ei tuhottu eikä edes äitini sängylle hypitty yksin ollessa. jotain edistystä sentään.

Ahdin kanssa pitäisi päästä vähän treenailemaan agiliitoakin, sillä ollaan mukana rhodesiankoirien joukkueessa 10.7. Agirotu-tapahtumassa Lappeenrannassa. viimeiksi ollaan esteitä pompittu maaliskuussa, joten ehkä olisi paikallaan käydä vähän treenailemassa ennen koitosta.