Joulukuuta

hyviä uutisia Leevin selästä!
käytiin tosiaan silloin 28.11. röntgenkuvissa Kankaanpäässä Kari Ventelän luona. kuvissa ei näkynyt mitään muutoksia selkärangassa! eli terve selkä siltä osin. lonkissa näkyy hieman muutoksia, iän mukanaan tuomaa kaiketi, muttei mitään huolestuttavaa.
Jesss!

elikkäs kipuilut johtunee vain niistä lihasjumeista. niitä ollaan sitten paranneltu käymällä hierojalla sekä venytelty kotona parisen kertaa päivässä, lisäksi kaurapussi lämmittää lihaksia venyttelyn ajan. ja tuloksia näkyy, viimeiksi käytiin maanantaina Katriinan luona joka kehui että selkeästi ollaan menty parempaan suuntaan. jessss!

vielä käydään jonkin aikaa hierottavana, lisäksi Leevillä on nyt ollut viikon verran kipulääkekuuri, jota jatketaan vielä parisen päivää. Lepakkomies on ollut selkeästi pirteämpi ja iloisempi, lenkillä riehututtaisi ja kotonakin on pari kertaa haastanut Ahtia leikkimään. venyttely on yleensä mukavata, kaveri örisee rapsutusten tahdissa ja antaa tosi nätisti venyttää jalkoja eri suuntiin. yksi ilta yllätti ja vaihtoi itse kylkeä kun sanoin että toisen puolen vuoro.

Tampereelle saatiin vihdoin luntakin, mukavampi lenkkeillä kun ulkona näkee paremmin illallakin. eikä tule sitä kuraa niin paljoa sisälle.

Leevillä selkäongelmia

Kesällä sattunut purematapaus kummittelee edelleen Leevin voinnissa. Karvat ovat kasvaneet takaisin haavojen päälle, ja ruvetkin parantuneet pikkuhiljaa. Kyljessä tuntuu edelleen pari kovaa pattia/muhkuraa, joita olen ajatellut näyttää vielä lääkärille. Viime aikoina sitten vaan toiset oireet ilmaantuivat ja saivat omistajan huolestumaan.

Reilu viikko sitten huomasin kerran illalla että Leevi värisytteli selkäänsä. Ei aristanut silittäessä eikä mitään, mutta selkeästi huomasi että jokin siellä vaivasi. Tästä pari päivää eteenpäin Leevi yllättäen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ontuminen ilmaantui välillä yllättäen, välillä Lepakko käveli ihan normaalisti. Sitten tiistaina illalla koira olikin yhtäkkiä kolmijalkainen. Koko iltalenkin Leevi pomppi laittamatta toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Seuraavana päivänä käytin koirat yksitellen pihalla, Leevin vain lyhyellä pissatuksella. Enää ei pompittu kolmijalkaisena, mutta ei askellus puhdastakaan ollut.

Kävin jalan läpi, tarkistin anturat, varpaiden välit, taivuttelin ja painelin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muita oireita aloin huomaamaan myös, mm. se että Lepakko ei halunnut oikein istua. Namit ollaan saatu niin, että koira ensin istuu alas, mutta nyt tämä oli selkeästi hyvin vastemielistä (tokihan Leevi myös välillä yrittää luistaa hommista ja käskyistä, mutta nyt huomasi selkeästi ettei ollut siitä kyse)

Aloin sitten selvittelemään, että missä vika voisi olla. Pyysin ystäviltä suosituksia eläinlääkäreistä jne, ja Päivi vihjaisi myös käyttämästään koirahierojasta, Katriina Falhista. Koska omistajan rahatilanne on tällä hetkellä olematon ja kriisissä, ajattelin käyttää koiran ensin hierojalla ja siellä sitten miettiä että miten edetään.

Maanantaiaamuna käytiin sitten hierojalla. Leevi oli polleaa poikaa kun pääsi kerrankin mamman kanssa reissuun..
Ensin katsottiin pihalla hieman liikkeitä, ja kyllähän se Lepakko nosti vasenta jalkaansa ravissa ylemmäs, eikä liike muutenkaan ollut kovin puhdas. Sisällä sitten Leevi ensin tutki paikat läpi, ja sitten aloitettiin kertomalla hieman Leevin historiaa, etenkin kerroin tuosta kesäisestä onnettomuudesta. Leevi suostui tulemaan istuskelemaan patjalle, muttei oikein olisi tykännyt maata käsiteltävänä. Yllättäen kipeämmäksi luullulta puolelta antoi paremmin hieroa, kuin vasemmalta.

Leevin selästä löytyi todella monta jumikohtaa, jotka selkeästi olivat kipeitä. Osa niin kipeitä, ettei koira antanut oikein edes hieroa niitä. Hetken hieronnan jälkeen nämä pahimmat jumit tunsi selkeästi selkää silittäessä kovina patteina.
Pahin alue oli lapojen välissä, sekä lonkkien päällä. Katriina suosittelikin, että ennenkuin jatketaan hieromista, niin kävisin kuvauttamassa Leevin selkärangan sekä lonkat, että tietäisi onko siellä piikkejä tms.

Mukaan saatiin hierontaohjeiden ja eläinlääkärisuosituksen lisäksi vinkkejä syöttää magnesiumia, b-vitamiinia ja glukosamiinia. Magnesium löytyi yllättävän halvalla Prismasta, missä S-ketjun oma tuote maksoi jt 4,90€. B-vitamiini haetaan Agrimarketista, hevospuolelta. Glukosamiinia katselen vielä mitä alettaisiin syöttämään.

Eläinlääkäriksi ja selkäkuvauspaikaksi suositeltiin useamman tahon toimesta Kankaanpäässä toimivaa Kari Ventelää, ja tänne sainkin sitten ajan. Tosin vasta parin viikon päähän, mutta 28.pvä mennään sitten kuvauttamaan tuo koira. Rahanmenoa ei voi estää...

Hieronnan jälkeen Leevi oli odotetusti vähän väsynyt, mutta muuten aika normaali itsensä. Ehkä se on lenkeillä liikkunut vähän reippaammin, ja peitsannut vähemmän kuin ennen. Ehdottomasti jatketaan sitten hoitoa, hieronnan kautta ja muutenkin, pitäähän tuo Jätkä saada kuntoon ja kivuttomaksi.

lomailemassa

käytiin koirien kanssa kyläilemässä melkein viikon verran "mummolassa" Lappeenrannassa. pojat menevät mummolaan mielellään, heti kun ollaan sisään päästy juostaan keittiöön herkkukaapin eteen odottamaan makupaloja (joita mummo kyllä jakaakin suht reippaasti..)

Ahdin ainut ongelma on se, että asunto sijaitsee hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, joudutaan siis kulkemaan portaita ylös-alas kolmisen kertaa päivittäin. alkureissusta sujuikin portailut ongelmitta (ylös mennessä otan aina hihnan pois niin saa koiruus mennä omaa tahtiaan, ottaa aina portaiden alapäässä paikallaan steppailen vauhtia ja sitten juoksee nopeasti ylös) mutta loppupuolella lomaa alkoi taas jännittää kun tassut luisti. niimpä viimeiset kerrat keskusteltiin alaovella että mennäänkö vaiko ei mennä portaita ylöspäin. Ahti yritti aina tarjota itseään syliin kannettavaksi, mutta joutui aina lopulta kiipeämään portaat yksin.

koirien syntymäpäivät osuivat myös tuolle viikolle, joten lahjat saatiin mummolassa. tai lähinnä Ahti sai lahjat, Leevi nyt ei niin leluista välitä.. tai olisihan se mielellään suolestanut Leo-pehmoleijonan, mutta ilkeä omistaja tuli väliin. lahjaksi saatiin siis koirien pehmolelu sekä vinkuva tennispallo.





tennispallo lopetti tänään vinkumisen. ihana hiljaisuus :)

agiliitoa

kesän tauon jälkeen kokosimme taas Pirkanmaan agiliitorhontit yhteen, ja varasimme talvikaudeksi hallivuoron. kaksi edellistä talvea ollaan treenattu Meirän hallilla, joten sieltä hankittiin kenttävuoro täksikin talveksi. halli vaan vaihtoi paikkaa, ja kallistui jonkin verran joten edellisten vuosien kahden kentän varauksen sijaan on meillä nyt vain yksi kenttä vuokrattu viikottain, tiistai-iltaisin.

kaksi kertaa ollaan nyt ehditty käydä hyppelemässä, ja kivaa on ollut. horminihirviö on tykännyt kun on päässyt taas vähän tykittelemään, välillä on malttanut jopa kuunnella ja mennä ohjatusti esteitä. pari kertaa ollaan lähinnä vaan muisteltu että miten niitä esteitä taas mentiinkään ja miten ohjaus toimii, jossain välissä voisi sitten alkaa rakennella ratoja ja miettiä ohjauskuvioita. jos jaksaa. turhan tiukkapipoisesti ei noissa harkoissa kukaan treenaa, kivaa pidetään ja joskus ehkä vähän syöpötelläänkin...

erityisesti Ahtiska on tykännyt kun treeneissä käy myös Tyttöjä. varsinkin ihanainen Iita sekä juuri vuoden täyttänyt Serena. onneksi uudella hallilla on myös uudet aidat kenttien välissä, ainakin vielä ollaan omalla vuorolla pysytty siellä aitojen oikealla puolella..

hormonihirviön paluu

lähiseudulla taitaa olla taas juoksuinen narttu, sillä Ahti on seonnut täysin. lenkeillä kosiskellaan Leeviä, sisällä riehutaan ja nuollaan Leevin korvia, suupieliä ja muita paikkoja.
lisäksi virtaa on aivan tuhottomasti. sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa 2h metsässä kävelemässä, ja vielä senkin jälkeen piti sisällä yrittää riehua lelun kanssa. jos Ahdin kanssa ei leiki, se makaa tuijottamassa ja piippaa. jos liikun yhtään sisällä, liikkuu Ahtikin. leluja myös viskellään itsekseen.

ne pallit on lähdössä, heti kunhan taloudellinen tilanne sen sallii. eihän tuota kestä erkkikään.

tänään olisi vielä talven ensimmäiset agitreenit, uudessa hallissa. saa nähdä kehtaako tuon kanssa lähteä minnekään vai olisiko liitelystä apua tuon rauhoittamiseen.

naks

vihdoin olen saanut itseni revitty puuhailemaan koirien kanssa naksuttelemalla. naksuttimen olen omistanut jo pidempään, ja muutaman kerran kokeillut nameja heitellessä naksauttaa samalla, mutta nyt otettiin tuo ihan virallisesti treenin alle.

tarkoitus oli, että naksuttelen alkuun lähinnä Leeville, ja Ahtisen kanssa opetellaan toista juttua, nimittäin JÄTÄ -käskyä. toisin sitten kuitenkin taisi käydä..

ensimmäisellä treenikerralla otettiin Ahdin kanssa jätä-treenin aloitus, ja huvikseni sen jälkeen testasin mitä tykkää naksuttimesta. no, sehän tykkäsi, ja tarjosi tosi nätisti tekemistä. tuntui tajuavan tuon tarjoamisen todella nopeasti.

no, tästä innostuneena otin sitten Leevin treenivuoroon. nami+naksautus oli ihan piisofkeik. sitten kun aloin odottamaan tekemisen tarjoamista, homma tyssäsikin kokonaan. Leevi ei muuta tehnyt, kuin istui paikallaan kuin tatti ja tuijotti minua silmiin. ei auttanut vaikka yritin sitten auttaakin, eli siirtää jakkaraa lähemmäs. tarkoituksena olisi siis opetella temppu Jakkaralle, jossa ainakin alkuun koira nostaisi molemmat etujalat jakkaran päälle. tempun aloituksena oli se, että edes katsoisi jakkaraan päin, sitten lähemmäs, haistelua, kosketus, tassu jne. pikkuhiljaa.
mutta miten palkkaat pienistä vaiheista ja etenemisestä kun toinen ei tee mitään. ei yhtään mitään. istua tapittaa paikallaan.

seuraavana päivänä jatkettiin, Ahti pääsi jo siihen vaiheeseen että läimäisi jakkaraa tassullaan pari kertaa. Leevi jatkoi paikallaan istumista ja tuijottamista.
huokaus.

uusi peti

viime viikolla shoppailukierroksella tarttui mukaan uusi peti koirille, löytyi Ideaparkin Clas Ohlsonilta 22,90e hintaan.

Aamuhepuleita

Ahtiselle on alkanut muodostua aamuisin tavaksi ottaa pupuhepulit ennenkuin lähdetään lenkille. koirat makoilevat rauhassa sen aikaa kun syön aamupalan, mutta kun alan vaihtaa lenkkeilyvaatteita päälle, lähtee Ahti liikkeelle.

hepuliseuraksi valikoituu lähes aina pupu. se vinkuu kivasti, sitä voi heitellä ja sen perään voi syöksyä.
Leevi yleensä pakenee makuuhuoneeseen turvaan Ahdin riehumiselta.

syksyn tullen

koirat ovat selkeästi piristyneet sitä mukaa kun ulkona lämpötila on laskenut. kesällä helteillä oli rentoa lenkkeillä, kun kumpikin koira tallusteli rauhassa omalla sivullaan. nyt kun on ilmät viilentyneet, sinkoilee jätkät milloin minkäkin hajun perässä ja Ahti yrittää välillä haastaa Leeviä leikkimään.

selkeästi siis kaipaavat taas enemmän tekemistä. siispä tänään lenkit suoritettiin hieman eri tapaan. samalla kun söin aamupalaa, keittelin pojille kilon broilerinsydämiä nameiksi. ensin ulos pääsi Leevi, jonka kanssa kierrettiin pikku lenkki ja sen jälkeen tein hajujäljen, eli tallasin pienen pätkän ja tiputtelin matkan varrelle sydämenpaloja. Lepakko oli innoissaan, eikä malttanut ensimmäisellä kierroksella edes syödä nameja vaan touhotti hirveää vauhtia eteenpäin.. no, otettiin sitten uusintakierros, ja nyt nenä kävi tehokkaammin ja namitkin löytyivät ruohon seasta.

Ahti pääsi sitten vaan opettelemaan tapoja lenkillä, eli aina välillä kutsuin sen sivulle, vaihdeltiin suuntia, otettiin kontaktia jne. loppulenkistä sitten käytiin leikkimässä läheisen rakennustyömaan hiekkakasoissa, mikä on Ahtisen mielestä ihan parasta.

olipa sitten ainakin hetken tyytyväisempiä koiria kotona, ja emäntä saattoi keskittyä rauhassa leffan katsomiseen...

Pesulle

Ahti ja Leevi on siitä helppoja, että omaavat turkin mitä tarvitsee huoltaa todella vähän. vaivaa aiheuttaa lähinnä Leevin karvanlähtö, jolloin joutuu harjailemaan/"furminoimaan" useammin, mutta muuten noiden karvat ovat hyvin helppohoitoisia. pesu on joskus ja jouluna. lähinnä olen yrittänyt pestä nuo 1-2 kertaa vuodessa, että edes joskus tulee sekin tehtyä. välillä kesällä käydään uimassa niin ei tarvitse niin paljoa suihkussa puljata. jouluksi olen pessyt koirat joskus, sillä silloin mennään yleensä äidilleni kylään ja on mukavampaa kun koirat ovat puhtaat. ja tekeehän se välillä hyvää pestä turkkia, edes joskus.

Leevillä on karvaa tipahdellut vähän pitkin kesää, ja sitten kun tuli vielä nuo haavat ennen juhannusta, ja ne ovat alkaneet arpeutua, niin ajattelin että pesu voisi tehdä ihan hyvää. ensin pesin kuitenkin Ahdin, joka oli alkanut rapsutellessa vähän tuntua likaiselta (ts sormiin jäi töhnää jos oikein rapsutti pitkään). Ahti ei ollut ihan mielissään pesutuokiosta, kyllähän se sitten nätisti seisoi paikallaan kun sen ensin sai kylpyhuoneeseen asti. Ahti, joka yleensä tunkee mukaan joka vessareissulle jos vaan pääsee, päätti kiirehtiä vilkkaan karkuun kun kerrankin kutsuin sen kylppäriin. ei auttanut pakeneminen, koira joutui silti suihkun alle. shampoona käytän molemmille Bio-Groomin Protein Lanolin conditioning Shampoota.

Ahti oli pesun jälkeen hyvin närkästynyt saamastaan kohtelusta.


Leevi joutui pesulle seuraavana päivänä (kun sain pyyhkeet kuivattua) ja se oli samaa mieltä kuin Ahti pesun tarpeellisuudesta. tuntui kuitenkin tykkäävän lämpimällä vedellä huuhtelusta ja saamastaan huomiosta.

karvaa noista vaan on lähtenyt sitten pesun jälkeen oikein roppakaupalla. tiesihän sen, mutta määrä yllätti taas..