Leevi 8v

Leevi Lepakkokorva täyttää tänään kokonaista 8 vuotta.

kahdeksan vuotta sitten päätin, että haluan koiran. opiskelijana ei ikävä kyllä ollut hirveästi varaa rotukoiriin, eikä sillä koiran rodulla muutenkaan tuntunut olevan niin hirveästi väliä. kunhan saisin Koiran.
selailin eri paikoista pentueilmoituksia, muutamaa kävin katsomassakin mutta mikään ei vain kolahtanut ihan täysillä. kunnes huomasin ilmoituksen vähän erikoisemmasta sekoituksesta. pieni tiedustelusoitto ja autolla matka Nilsiän tienoille.
siellä odotti kahdeksan söpöä, pullukkaa pentua. ensisilmäyksellä olin myyty, ja oli vaikeaa valita juuri se yksi pentu muiden joukosta. isoja korvia ja tassuja ja pulleita pentumassuja.. pienen tutustumisen jälkeen yksi uros nousi hieman esiin muista, ei ihan se rohkein ja rämäpäisin pentu muttei myöskään pahnanpohjimmainen. Leevi oli löytynyt.

kotimatka Lappeenrantaan sujui suht ongelmitta. hieman vikisytti kun pysähdyttiin huoltoaseman pihalla pissille, olihan kylmää ja märkää ja pimeää eikä sisaruksia ollut tukena. hienosti kuitenkin matka sujui mamman jaloissa.

pentuna Leevi oli aika riiviö. se maisteli ja söi lähes kaikkea, aina parista pullapellillisestä lähtien seinän nakertamiseen. sisäsiistiksi penneli oppi suht sujuvasti. lenkeillä alkoi jo heti alkuun tulla viitteitä Lepakon itsenäisyydestä, kaikista hauskinta oli vain mennä viipottaa hajujen perässä, viis siitä oliko emäntä matkassa vai ei..

kahdeksaan vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. Leevi on käynyt läpi aikamoisen tautien kirjon, aina tulehtuneesta eturauhasesta, poistetusta sylkirauhasesta sekä erinäisistä haavoista katkenneeseen valtimoon asti. onneksi kaikesta on selvitty, ja nyt Leevi on pirteä koiruus, jota ei ikä paina ollenkaan.

hyvää syntymäpäivää rakas Lepakko.

normipäivä

ihanainen bedlington Halla kertoi blogissaan tavallisesta päivästään. siispä ajattelin minäkin kertoa noiden jätkien päivistä.

koska teen osa-aikaisesti vuorotyötä, niin päivät vaihtelevat pitkälti sen mukaan missä vuorossa olen töissä.
jos olen vapaalla, herään yleensä 11-12 aikoihin. mikäli nukun koirien mielestä liian pitkään, tulevat ne pikkuhiljaa herättelemään. Ahti käy antamassa nopean pusun, kun taas Leevi tykkää tulla köllöttelemään sängylle viekkuun. koska koirat ei saa tulla varsinaisesti sängylle, luistetaan säännöstä sen verran että takatassut pysyy lattiassa. siinä Leeviä sitten pitää paijailla hetki.

syön vähäsen aamupalaa jonka jälkeen lähdetään koirien kanssa pitkälle, noin tunnin mittaiselle lenkille. meillä on pari vakiolenkkiä, mitä kierrellään vähän vaihdellen. yleensä valitsen lenkit sen mukaan miten vähän tiedän siellä liikkuvan muita koiria.. lenkit mennään hihnassa, sillä täällä asuu joka puolella niin paljon koiria etten uskalla ottaa riskiä. lenkillä Leevi painaa eteenpäin nenä maassa kiinni ja Ahti puuhailee, syö risuja, heinää, heittelee keppejä itselleen ja välillä kiusaa Leeviä mikäli tulee tylsää. aina välillä Ahti käy tökkäsemässä mammaa nenällään käteen.

ulkoilun jälkeen odotellaan jonkin aikaa ennenkuin koirat saa aamuruoan. ruokana on neuta ja lihaa (yleisimmin Lempimuonasta saatavaa sika-nauta lihaseosta) sekä vaihtelevasti öljyä (ihan perus rypsiöljy), kananmunaa ja ruoantähteitä. Leevi syö nopeammin kuin Ahti, joten jottei Leevi ryöstäisi Ahdin loppuja ruokia, saa Lepakko ohuita purutikkuja muutaman sinä aikana kun odotellaan Ahdin lopettelua. isäntä antaa vain yhden - kaksi, omistaja ehkä useamman.. joskus pyydän Leeviä tekemään eri temppuja saadakseen namin.
syömisen jälkeen Ahtia leikityttää, ja se tuo joko riepua (skinnies-lelu joka on jo useammassa osassa..) tai vinkulelua, tai köydenpätkää tai.. Ahtinen osaa myös leikkiä itsekseen mikäli omistaja on liian kiireinen.

mikäli olen menossa iltavuoroon, lähden tässä välissä töihin ja koirat jäävät keskenään siksi aikaa että isäntä tulee koulusta. jos olen töissä niin isäntä käyttää jossain välissä iltaa koirat pienellä lenkillä. jos olen itse kotona niin minä käytän ne.
illalla käydään sitten vielä ennen nukkumaanmenoa ulkona, pituus riippuu vähän siitä mitä päivän aikana on tehty ja kuinka väsynyt omistaja on.. lenkin jälkeen koirat saa vielä iltaruoan, samat pöperöt kuin aamulla ja tietenkin tikut. siinä vaiheessa kun menen iltapesulle koirat tietää että kohta käydään nukkumaan ja Leevi siirtyy makuuhuoneeseen. Ahti tulee mukaan kylppäriin, sitä pitää rapsutella samalla kun pesen hampaita. yön koirat nukkuvat makuuhuoneessa, muuten päivällä ne makoilevat olohuoneessa (koirien omalla sohvalla) tai sitten työhuoneessa missä omistajakin on.

mikäli menen aamuvuoroon, niin aamulla aikaisin käydään vain lyhyt pissalenkki, ja pidempi lenkki siirtyy iltapäivään kun tulen kotiin.

tiistaisin illalla on ohjelmassa vielä Ahdin agility, omassa rhodesiankoiraporukassa vapaamuotoiset treenit. joskus Leevikin pääsee sinne mukaan. perjantaisin käyn Ahdin kanssa ohjatuissa treeneissä. muuten me lähinnä vain oleskellaan. aina välillä annan pojille tekemistä aktivointipallojen tms muodossa, ja tietysti Ahti kantaa lelujaan vähän väliä riepotettavaksi tai heitettäväksi. Ahti on myös se jonka pitää päästä osallistumaan kaikkeen, ja se seuraa tiiviimmin huoneesta toiseen sitä mukaa missä omistaja menee. Leevi osallistuisi mieluiten ruoanlaittoon, mutta koirilta on pääsy kielletty keittiöön joten pojat tyytyvät norkoilemaan eteisessä silloin kun omistaja tai isäntä tekee ruokaa.

villahousut

ilmojen viilentyessä totesin taas, miten välineurheilua koiran omistaminen on. ilman hyviä ulkoiluvaatteita ei lenkillä viihdy, ei omistaja eikä koira.

jonkin aikaa sitten sain uudet, hienot ulkoiluhousut. softshell-kankaiset, hieman paksummat, mustat, juuri sopivat hieman kylmempään säähän (ja vielä viilempään kun pukee kerroksia alle). kaivoin housut taas ilmojen kylmettyä esiin ja tyytyväisenä vetäisin jalkaan.
huomasin sitten, että housuihin on ilmestynyt ylimääräinen "villa"vuori. nimittäin housujen sisäpuoli on aivan täynnä karvaa. sitä pistelevää, ihon alle tunkeutuvaa tikkukarvaa.
eikä auttanut teippiharja. yhden vedon jälkeen oli koko teippi täynnä karvaa ja housuista irtoavaa nukkaa. viisi teippiä rullattuani päätin luovuttaa. onpahan ainakin lämpimät housut kun on kunnolla vuoratut.

Suuri koiranhoito-opas

tuli ehkä taas ostettua yksi koirakirja. Info-kirjakaupasta tarttui 10eurolla mukaan Matthew Hoffmanin toimittama Suuri koiranhoito-opas (kääntänyt Leena Lahtinen, Tapio Harjanne, kustantaja Ullman 2007)



nopeasti selailtuna kirja vaikuttaa yllättävän hyvältä perusteokselta koirista. suomennoksessa on mukana myös suomalaiset kennelpiirit, rotuyhdistyksiä sekä tietoja löytöeläinten talteenottajista. erilaisia sairauksia ja koirien vaivoja on esitelty kattavasti. kirjaa voisi hyvinkin suositella uudelle koirien ystävälle, jolla ei vielä ole niin kattavia perustietoja. tietysti Tuire Kaimion mahtavien opuksien lisäksi.

vanha koira

Leevi täyttää ensi kuussa 8 vuotta. joillakin suuremmilla roduilla se on odotettu elinikä. missä vaiheessa koira on vanha?

usein puhutaan, että sekarotuiset olisi terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin puhdasrotuiset kaverinsa. en sitten tiedä, tuskin pitää paikkaansa. rotukoiria vaan tutkitaan enemmän. tietysti joillakin roduilla on omat sairautensa, mutta yhtä hyvin ne voi vaivata sitä rotusekoitustakin.
lisääkö tieto tuskaa?
Leeviltä en ole edes kuvauttanut lonkkia, vaikka se oli vakaa aikomus vuosia sitten. hyvin tuo näyttää kävelevän ja juoksevan ilman sen kummempia vaivoja. jonkin verran portaissa kävely on hidastunut, mutta onneksi asutaan hissitalossa muutenkin.

hieman odotan kauhulla että missä vaiheessa Leevi alkaa sitten näkyvästi ikääntyä. alkaako se sairastella enemmän? muuttuuko liikkuminen jäykäksi?
tapahtuuko tämä kaikki jo kohta? vai parin vuoden päästä? neljän? viiden? elääkö Leevi vielä toiset 8 vuotta?

onneksi koira on edelleen pirteä, itsepäinen itsensä. ehkä se on alkanut vaatia paijausta enemmän. nimenomaan vaatia, tänäkin aamuna minut herätettiin kovaäänisesti (mmmyyöööövvvufhhuoooouuuu) sängystä, vain jotta rapsuttaisen herran mahaa.
lihomisen olen laittanut ennemmin kastroinnin piikkiin. selkään on ilmestynyt yksi rasvapatti, josta en ole huolissani mutta mikä olisi tarkoitus tutkituttaa mikäli eksytään kohta taas eläinlääkäriin. muuten herra voi hyvin eikä vanhuus näy mitenkään päällepäin. kuono Leevillä alkoi harmaantua jo kahden vanhana, joten sekään ei kerro iästä.

toivottavasti meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. pakosti joutunut vain miettimään, että toivottavasti osaan sitten ajoissa tehdä ystävälle sen suurimman palveluksen ja päästää sateenkaarisillalle ennenkuin olo käy liian vaikeaksi.

syksy

syksy tuli, vähän melkein yllättäen. kesän olisi ehkä toivonut vielä jatkuvan, kun rämpii koirien kanssa vaakasuoraan vihmovassa sateessa.

onneksi kuitenkin sain Ahdillekin uuden takin, olkootkin vähän turhan iso, mutta ainakin suojaa reidet kunnolla (jopa turhankin kunnolla, hankaluuksia hieman tuottaa se että Ahti tykkää käydä puskassa kakalla, ja nuo helmat tuppaa jäämään sitten sinne alle...)

emäntäkin sai vihdoin hankittua kunnon vettäpitävät vermeet. huomattavasti mukavampi lenkkeillä kun ei ihan heti ole uitetun koiran näköinen. tosin Leevi puskee eteenpäin säässä kuin säässä, sitä ei pienet vesisateet hetkauta. eikä Leeville ole myöskään mitään takkia tullut hommattua, kun sen turkki on sen verran säänkestävä. meillä siis haisee märkä koira lähes päivittäin.

koirien nimistä

mm. Grid ja Tanja kertoivat blogeissaan mistä koiriensa kutsumanimet ovat peräisin. siispä minäkin ajattelin.

Leevihän on sekarotuinen, eikä sillä ole virallista kennelnimeä. Leevi Lepakkokorva haettiin läheltä Nilsiää, ja täytyy myöntää etten muista kuollaksenikaan sen vanhempien nimiä. emä oli kuitenkin baijerin vuoristovihikoira ja isä komea spk:n ja berhandilaisen sekoitus. hieman pelotti pentua katsellessa, että kasvaako siitä miten iso...
nimeä mietin pitkään. en halunnut mitään ns. perinteistä koirannimeä, mutta toisaalta ihan perus suomalainen miehen nimikään ei houkutellut. kun yhden kaverini nimi oli jo Vinha, niin ei sitäkään viitsinyt laittaa sitten koiralle nimeksi. niimpä Leevistä tuli Leevi, sillä olen aina tykännyt Lassi&Leevi sarjakuvista, lisäksi Leevi & the Leavingsia tuli kuunneltua nuorempana.
lempinimiä on jo aikaisemmin mainittu Lepakkokorva, joka lyhentyy myös Lepakoksi, sillä nuo korvat nyt ovat hmm.. vähän ehkä normaalia suuremmat. hirveästi ei nimi ole vääntynyt mihinkään, Leevi tottelee välillä myös nimeä Jätkä, koira, äijä jne.


Ahti taasen on viralliselta nimeltään Fikisha Ahadi, joka sitten "suomentui" lyhyeen ja ytimekkääseen Ahtiin. tosin kaverini joka oli kanssani pentua hakemassa ilmoitti että koiran nimeksi tulee Simo ja hän aikoo vast'edes kutsua koiraa vain tuolla nimellä. onneksi ei jäänyt käyttöön :P
Ahti on sittemmin saanut lisänimen Mahtinen, Ahti-Mahti jne. kun Ahtinen on tehnyt jotain tuhmaa, huudan yleensä "Pentu". muita lempinimiä ei oikein käytetä tässä perheessä.

Reissussa

omistajalla on huikea 2 viikon loma tänä kesänä, joten pakkasin koirat autoon ja lähdettiin vähän sukulaisille lomailemaan.

ensin suunnattiin Nastolaan anoppilaan, missä vietettiin pari päivää. itse tulin sopivasti kipeäksi, mutta koirat saivat ulkoilla pihalla mielin määrin joten ei tullut huonoa omaatuntoa siitä että olisivat jääneet vähälle liikunnalle. kesän helteetkin oli jo ohitse niin jaksoivat jopa telmuta pihalla. kissoja olisi ollut kiva jahdata, mutta mokomat hävisivät piiloihinsa heti kun paikalle saavuttiin.

parin pvän Nastolan vierailun jälkeen jatkettiin matkaa Lappeenrantaan "mummolaan". siellä koiratkin ottivat vähän rennommin. jostain syystä ne eivät vielä ole tottuneet tuolla anoppilassa niin rentoutumaan, vaan kun jätin ne hetkeksi yksin niin hätä oli hirmuinen ja perään itkettiin. Lappeenrannassa taas voi pojat jättää huoletta yksinkin, siellä ne vaan kiipeävät sohvalle nukkumaan.
toki vähän pitää Lappeenrannassakin puuhailla kiellettyä, sen vuoksi kaikki syötäväksi kelpaava nostetaan aina koirien jäädessä yksin pois ulottuvilta. todistetusti myös akvaariokalojen ruokapurkit kannattaa laittaa suljettujen ovien taakse, mikäli ei halua siivota hiutalesotkua matoilta.

tällä kertaa kuitenkin vältyttiin enimmiltä tuhoilta, ja pojat käyttäytyivät hienosti koko reissun ajan. ainut ikävä puoli tuossa matkassa oli punkit. Lappeenrannassa niitä tuntuu olevan aivan erityisen paljon, mistä kieli jo ensimmäisen lenkin jälkeen pongatut inhokit. jokaisen ulkoilun jälkeen sai koirista nyppiä useamman punkin irti, ja Leeviinhän tietysti niitä pääsi kiinnittymään turkin sekaan. Ahtiin jostain syystä eivät punkit niin tarttuneet, en sitten tiedä onko ohut, liukas turkki jotenkin hankalampi punkeille kiinnittyä. Leevistä taasen nypin useamman kappaleen irti vielä Tampereella. koko kesänä ei ole täällä meidän vakkarilenkeillä näkynyt punkkeja, siksipä en ole punkkiainettakaan laittanut säännöllisesti. nyt tuli sitten laitettua kiireen vilkkaa Lappeenrannassa ollessa.

lomat alkaa olla lomailtu ja syksykin näyttää saapuneen. mietin vielä pitäisikö Ahdille hankkia joku sadetakki, kun satuin netistä pongaamaan suht edullisesti.

Leevi oli mummolassa sopivassa lomafiiliksessä

shoppailua

tuli pyörähdettyä Nekalan Musti&Mirrin inventaarioalessa, kun kuulin että siellä on halvalla Hurtan vaatteita sekä koirille että aikuisille.

lähtihän se sitten vähän käsistä..


ostin siis itselleni Hurtan ulkoiluasun, Arctic takki sekä housut (30e), Ahdille fleecehaalari & takki (yht 10e), koirille peti (10e) ja leluja (1-2e/kpl) sekä Leeville pari nahkaista pantaa (3-5e). kuvasta puuttuu vinkulelut, ne kun saivat aika rajua käsittellyä heti alkuun niin ne on jäähyllä jonkin aikaa. parin minuutin hupi, ei onneksi ollut kallista :)

koirilla on kyllä niin erilaiset tyylit leikkiä. Ahti leikkii välillä ihan yksikseen eri leluilla, kun taas Leevi tyytyy vain repimään kaiken silpuksi.

Leevin tyylinnäyte


ja Ahti vauhdissa

Ensimmäiset viralliset agilitykisat

käytiin tänään Ahdin kanssa ensimmäisissä virallisissa agilitykisoissa Lempäälässä Tamskin tallilla. ei mennyt nyt ihan niin hirveän hyvin, hylkäys tuli, mutta olen kyllä suht tyytyväinen.
Ahti nimittäin pysyi radalla, ja alun haahuilujen jälkeen kuunteli ohjausta ja mentiin loppurata todella hyvin. puomi oli todella vetovoimainen vaikka ollaan treeneissä yritetty vältellä ja opetella kiertelemään puomin edustalla. lisäksi keinussa tuli joku ihmeellinen vauhti Ahdille, se nimittäin harjoituksissa menee keinun rauhassa mutta nyt tuolla kisatilanteessa meni niin vauhdilla että tuli melkein lentokeinu. Ahti ihmetteli itsekin että mites nyt noin meni.

mutta videota sieltä siis:


ennen kisaa käytiin nopeasti omissa treeneissä toisella hallilla, lähinnä ajatuksena oli se että Ahti malttaisi sitten kisoissa jo keskittyä enemmän siihen ohjaajaan eikä vain menemään kovaa eteenpäin. hieman pidemmätkin treenit olisi näköjään voinut ottaa, vielä näkyy liikaa intoa alussa. mutta se pysyi radalla!