Saatiin Leevin hierontahoidon alussa ohjeeksi syöttää lisänä koiralle glukosamiinia, b-vitamiinia ja magnesiumia. Kaikki nämä auttavat nivelvaivoihin sekä lihaksiston kuntouttamisessa. Magnesium löytyi halvalla, lähikaupasta 100tabl hintaan 4,90€. B-vitamiini ja glukosamiini olikin sitten hankalampi tapaus, niitä piti hieman metsästää. Vinkkinä oli saatu Agrimarketista saatava, hevospuolen B-vitamiini, mutta paikallinen Agrimarket teki muutostöitä ja sieltä ei ko tuotetta sitten saanutkaan. Samaten joulun alla oli vähän joka puolella varastot loppu, joten jäimme odottelemaan että mistä saataisiin lisäpillerit.
Aikaisemmin olen jo tutustunut Jakke Lehtosen loistavaan sivustoon, Katiskaan. Kyseessä on pitkän linjan koiraharrastaja, kasvattaja jne, joka todella tietää mistä puhuu kun kyseessä on koirien hyvinvointi. Jonkin aikaa sitten Katiskaan ilmestyi myös verkkokauppa, mitä kautta saa tilattua lisäravinteita niin koirille kuin ihmisillekin. Tai samat tuotteethan käy molemmille, vitamiini on vitamiini oli purkissa sitten koiran, ihmisen tai hevosen kuva.
Nyt saatiin vihdoin sitten tilattua Leeville lisäravinteet, ja tänään hain postista paketin joka sisälsi glukosamiinia, B-vitamiinia sekä omega 3:sta (linkit Katiska-outletin sivuille). Kaikki tukevat nivelten ja lihaksiston hyvinvointia, ja lisäksi omega 3:sta suositellaan erityisesti ikääntyville. Toki varmaan annan Ahdillekin välillä, en usko pahaa tekevän sillekään mikään noista. Magnesiumin syöttämistä jatketaan.
Nyt sitten seuraillaan, miten nuo alkavat vaikuttaa. Kirjoittelen tuloksia sitten ajan kuluessa :)
maanantai 6. helmikuuta 2012
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Ahti < 3 Iita
Oltiin eilen Ahtisen kanssa taas agitreeneissä, ja paikalla oli myös Ahdin suuri Rakkaus, ihanainen rhodeneiti Iita.
Nämä kaksi ovat jotenkin todella symppiksiä yhdessä. Kaikesta huomaa, että koirat ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Ahti odottaa viikon treenejä todella paljon, ja yksi syy siihen on varmasti Iita. Kun mennään hallille, alkaa vetäminen, ja jos Iita ei olekaan paikalla, murtuu mieli ja koira saattaa murjottaa hetken.
Eilen Iita oli jo paikalla kun päästiin hallille, ja voi sitä riemua. Tosin Iitan omistaja päätti että käyvät ensin treenaamassa kentällä ennenkuin moikataan enemmän. No, olisihan se pitänyt arvata että koirat on eri mieltä tästä... Iita hyppi muutaman esteen, ja karkasi sen jälkeen kentältä Ahdin luo. Pitihän sitä nyt poikakaveri moikata ennen kuin saattoi keskittyä treenaamiseen! Tämän jälkeen Iita palasi yhtä nopeasti kentälle ja totteli lopputreenit oikein nätisti.
Porukan treenien jälkeen jäätiin hetkiseksi tyhjään halliin, ja kaverukset saivat leikkiä hetken yhdessä vapaana. Voi sitä riemua! Suvi antoi koirille myös köysilelun, ja sitä kiskottiin alkuun hieman varovasti (ja Ahti herrasmiehenä luovutti lelun heti Iitalle kun neiti sitä itselleen vaati) mutta kunhan koirat (karkasivat) pääsivät paremmalle alustalle, eli agikentälle, otettiin kunnon juoksut ja lelunkiskomiset. Toki hypittiin esteitäkin yhdessä.
Ahti vaan tykkää Iitasta ihan tosi, tosi paljon!
kuva Suvi Sandlake.
Nämä kaksi ovat jotenkin todella symppiksiä yhdessä. Kaikesta huomaa, että koirat ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Ahti odottaa viikon treenejä todella paljon, ja yksi syy siihen on varmasti Iita. Kun mennään hallille, alkaa vetäminen, ja jos Iita ei olekaan paikalla, murtuu mieli ja koira saattaa murjottaa hetken.
Eilen Iita oli jo paikalla kun päästiin hallille, ja voi sitä riemua. Tosin Iitan omistaja päätti että käyvät ensin treenaamassa kentällä ennenkuin moikataan enemmän. No, olisihan se pitänyt arvata että koirat on eri mieltä tästä... Iita hyppi muutaman esteen, ja karkasi sen jälkeen kentältä Ahdin luo. Pitihän sitä nyt poikakaveri moikata ennen kuin saattoi keskittyä treenaamiseen! Tämän jälkeen Iita palasi yhtä nopeasti kentälle ja totteli lopputreenit oikein nätisti.
Porukan treenien jälkeen jäätiin hetkiseksi tyhjään halliin, ja kaverukset saivat leikkiä hetken yhdessä vapaana. Voi sitä riemua! Suvi antoi koirille myös köysilelun, ja sitä kiskottiin alkuun hieman varovasti (ja Ahti herrasmiehenä luovutti lelun heti Iitalle kun neiti sitä itselleen vaati) mutta kunhan koirat (karkasivat) pääsivät paremmalle alustalle, eli agikentälle, otettiin kunnon juoksut ja lelunkiskomiset. Toki hypittiin esteitäkin yhdessä.
Ahti vaan tykkää Iitasta ihan tosi, tosi paljon!
kuva Suvi Sandlake.
torstai 12. tammikuuta 2012
uusia kirjahankintoja
Kävin pyörähtämässä Suomalaisen kirjakaupan alessa, ja yllättäen sieltä tarttui mukaan muutama koirakirja.
Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus (Gummerus) irtosi mukaan 8 eurolla. Kirjan ideana on kouluttaa koira perustuen siihen, että aina kun koira oma-alotteisesti ottaa kontaktin, se palkitaan.
Sari Haikka: Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus) maksoi 14,95e. Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että kirja esittelee yllättävän hyvin ja kattavasti koirien perussairauksia ja terveysongelmia.
Kolmas "kirja" ei ollut varsinaisesti alessa, mutta pieni hinta (5,95e) houkutteli nappaamaan mukaansa. Kyseessä on laatikossa tuleva Leivo koirallesi, jossa pienen ohjekirjasen lisäksi mukana tulee luun muotoinen piparimuotti sekä pieni köysilelu. Ohjeet ovat oikeasti koirille suunnattuja, eivätkä sisälle haitallisia aineita (poislukien tietysti erilaiset allergiat). Täytynee siis kokeilla jotain vihkosen ohjeista ja leipoa välillä koirille.. palailen asiaan mikäli tuosta löytyy joku herkku.
Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus (Gummerus) irtosi mukaan 8 eurolla. Kirjan ideana on kouluttaa koira perustuen siihen, että aina kun koira oma-alotteisesti ottaa kontaktin, se palkitaan.
Sari Haikka: Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus) maksoi 14,95e. Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että kirja esittelee yllättävän hyvin ja kattavasti koirien perussairauksia ja terveysongelmia.
Kolmas "kirja" ei ollut varsinaisesti alessa, mutta pieni hinta (5,95e) houkutteli nappaamaan mukaansa. Kyseessä on laatikossa tuleva Leivo koirallesi, jossa pienen ohjekirjasen lisäksi mukana tulee luun muotoinen piparimuotti sekä pieni köysilelu. Ohjeet ovat oikeasti koirille suunnattuja, eivätkä sisälle haitallisia aineita (poislukien tietysti erilaiset allergiat). Täytynee siis kokeilla jotain vihkosen ohjeista ja leipoa välillä koirille.. palailen asiaan mikäli tuosta löytyy joku herkku.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Joulu
Pari päivää ennen joulua pakattiin kimpsut ja kampsut aina yhtä tilavaan perheautooni, sitkeään harmaavarikseen (eli siis harmaaseen Yarikseen) ja suunnattiin nokka kohti Lappeenrantaa. Matkalla tehtiin pikainen pysähdys Nastolassa kp:n vanhempien pihalla, koirat pääsivät vähäsen jaloittelemaan ja pissille, niin ei tarvinnut koko 300km matkaa kökkiä autossa.
Perillä pojat olivat heti kuin kotonaan, ja muistivat edelleen missä kaapissa säilytetään koirien herkkuja. "Mummolassa" on mukavaa, siellä saa herkkuja ja rapsutuksia ja voi ottaa ihan rennosti. Paitsi ulkona, missä on hirmuisesti vieraita koiria, ja joille varsinkin Leevi rähjää antaumuksella (toki sitä se tekee kotonakin..). Tästä syystä hoidettiin aamu- ja päiväpissitykset yksi kerrallaan, niin omistajan ei tarvinnut pelätä lentelevänsä koirien perässä.
Jouluaatto valkeni onneksi valkoisena, joten ei tarvinnut mummonkaan huolehtia niin paljoa kuratassuista. Koirat tykkäsi myös kun ei ollut ihan niin märkää pihalla. Leevin kanssa jatkettiin venyttelyjä aamulenkkien jälkeen, Ahdin kanssa taas totuteltiin jälleen kerran kulkemaan portaita. Alkureissusta yhden kerran keskuteltiin siitä, kiivetäänkö portaat yksin ylös asti (3. kerrokseen) vai pitääkö mamman kantaa pieni poika. Onneksi Ahti tuli järkiinsä ja suostui kävelemään rappuset, tosin omaa vauhtiaan ja aina ennen portaita ottaen muutamia "vauhtisteppauksia" paikoillaan.
Ihmiset viettivät varsinaisen joulun toisessa osoitteessa, mutta koirat jäivät kiltisti mummolaan odottamaan aina kaksin, eivätkä tehneet tuhoja. Mitä nyt yhdeltä sohvalta oli suojana olevat lakanat aina mytätty ja pedattu pois.
Kinkku toki paistettiin myös mummolassa, ja voi sitä ihanaa tuoksua.. koirien nenät tuntuivat venyvän useamman sentin aina kun tuo ihana herkku nostettiin esille. Ja kyllähän ne siitä saivat useasti myös maistiaisia.. mutta herkuttelu kuuluu jouluun, myös vähäsen koirillakin. Tosin Leevin laihikselle tuo ei tehnyt kovin hyvää, mutta loman jälkeen on palattu taas tiukkaan kuriin.
Pojat saivat tietysti myös omat joululahjansa, vihreän pehmo"piparin" sekä Kongin Wobblerin. Lelujen lisäksi lahjapaperiin käärittiin myös parit possunkorvat.
Perillä pojat olivat heti kuin kotonaan, ja muistivat edelleen missä kaapissa säilytetään koirien herkkuja. "Mummolassa" on mukavaa, siellä saa herkkuja ja rapsutuksia ja voi ottaa ihan rennosti. Paitsi ulkona, missä on hirmuisesti vieraita koiria, ja joille varsinkin Leevi rähjää antaumuksella (toki sitä se tekee kotonakin..). Tästä syystä hoidettiin aamu- ja päiväpissitykset yksi kerrallaan, niin omistajan ei tarvinnut pelätä lentelevänsä koirien perässä.
Jouluaatto valkeni onneksi valkoisena, joten ei tarvinnut mummonkaan huolehtia niin paljoa kuratassuista. Koirat tykkäsi myös kun ei ollut ihan niin märkää pihalla. Leevin kanssa jatkettiin venyttelyjä aamulenkkien jälkeen, Ahdin kanssa taas totuteltiin jälleen kerran kulkemaan portaita. Alkureissusta yhden kerran keskuteltiin siitä, kiivetäänkö portaat yksin ylös asti (3. kerrokseen) vai pitääkö mamman kantaa pieni poika. Onneksi Ahti tuli järkiinsä ja suostui kävelemään rappuset, tosin omaa vauhtiaan ja aina ennen portaita ottaen muutamia "vauhtisteppauksia" paikoillaan.
Ihmiset viettivät varsinaisen joulun toisessa osoitteessa, mutta koirat jäivät kiltisti mummolaan odottamaan aina kaksin, eivätkä tehneet tuhoja. Mitä nyt yhdeltä sohvalta oli suojana olevat lakanat aina mytätty ja pedattu pois.
Kinkku toki paistettiin myös mummolassa, ja voi sitä ihanaa tuoksua.. koirien nenät tuntuivat venyvän useamman sentin aina kun tuo ihana herkku nostettiin esille. Ja kyllähän ne siitä saivat useasti myös maistiaisia.. mutta herkuttelu kuuluu jouluun, myös vähäsen koirillakin. Tosin Leevin laihikselle tuo ei tehnyt kovin hyvää, mutta loman jälkeen on palattu taas tiukkaan kuriin.
Pojat saivat tietysti myös omat joululahjansa, vihreän pehmo"piparin" sekä Kongin Wobblerin. Lelujen lisäksi lahjapaperiin käärittiin myös parit possunkorvat.
maanantai 12. joulukuuta 2011
Koirakylpylässä
sunnuntaina omistaja heräsi aikaisin (2,5h yöunien jälkeen) ja pakkasi mukaansa vaihtovaatteet sekä koirille varapannat. ihanaisten Serenan sekä Edenin omistaja haki meidät kyytiin, ja matkasimme Hyvinkäälle koirakylpylään.
pojat istuivat autossa tosi nätisti, vaikka vieressä oli häkissä kaksi hemaisevaa neitoa. Leevi tapansa mukaan pönötti paikoillaan ja Ahtia harmitti kun ei nähnyt kunnolla ikkunoista ulos.
sisälle kun päästiin, niin melkein suoraan tuli varattu uittaja auttamaan, ja nappasi Leevin hihnan ja vei jätkän suihkuun. Leevi oli niin ällistynyt siitä, että vieras ihminen kehtaa hänet noin vaan ottaa mukaansa ja vielä kastella, ettei tajunnut edes laittaa vastaan. hetken päästä Ahti koki saman kohtalon, ja kummankin koiran ilme oli niin näkemisen arvoinen, että alkoi harmittaa kun kameraa ei tullut mukaan. jätkät oli niin pihalla etteivät sanoneet mitään, seisoivat vaan kiltisti kun vieras ihminen suihkutteli ja puki sen jälkeen pelastusliivit päälle.
sitten vain koirat altaaseen, huomasi kyllä että uittaja on tottunut työskentelemään koirien kanssa, paljoa ei pojat ehtineet vastaan laittaa kun huomasivat olevansa jo uimassa. ensin mentiin yksitellen allasta päästä päähän, ja sen jälkeen yhdessä. tytöt uivat vapaasti sillä aikaa altaan toisella puolella.
puoli tuntia meni tosi nopeasti, mutta koirat oli kyllä ihan rättipoikki väsyneitä uimisesta. vielä suihkun kautta huuhtelemaan kloorit pois turkista ja sitten kuivattelemaan. kumpikaan ei jaksanut edes välittää hiustenkuivaajan käytöstä (kun ei kotona sellaista ole tullut käytettyä), ja kotimatkalla oli kyllä hiljaista auton takaosassa kun kaikki veti sikeitä.
loppupäiväkin oli kotona hyvin rauhallista, kun väsyneet pulikoijat nukkuivat. ehdottomasti mennään joskus uudestaan kun meni niin hyvin, Ahti oli loppupuolella menossa jopa itsekseen veteen, eikä tarvinnut kuin vähäsen rohkaisua.
kiitos vielä Lauralle sekä "Spa-tytöille" seurasta!
pojat istuivat autossa tosi nätisti, vaikka vieressä oli häkissä kaksi hemaisevaa neitoa. Leevi tapansa mukaan pönötti paikoillaan ja Ahtia harmitti kun ei nähnyt kunnolla ikkunoista ulos.
sisälle kun päästiin, niin melkein suoraan tuli varattu uittaja auttamaan, ja nappasi Leevin hihnan ja vei jätkän suihkuun. Leevi oli niin ällistynyt siitä, että vieras ihminen kehtaa hänet noin vaan ottaa mukaansa ja vielä kastella, ettei tajunnut edes laittaa vastaan. hetken päästä Ahti koki saman kohtalon, ja kummankin koiran ilme oli niin näkemisen arvoinen, että alkoi harmittaa kun kameraa ei tullut mukaan. jätkät oli niin pihalla etteivät sanoneet mitään, seisoivat vaan kiltisti kun vieras ihminen suihkutteli ja puki sen jälkeen pelastusliivit päälle.
sitten vain koirat altaaseen, huomasi kyllä että uittaja on tottunut työskentelemään koirien kanssa, paljoa ei pojat ehtineet vastaan laittaa kun huomasivat olevansa jo uimassa. ensin mentiin yksitellen allasta päästä päähän, ja sen jälkeen yhdessä. tytöt uivat vapaasti sillä aikaa altaan toisella puolella.
puoli tuntia meni tosi nopeasti, mutta koirat oli kyllä ihan rättipoikki väsyneitä uimisesta. vielä suihkun kautta huuhtelemaan kloorit pois turkista ja sitten kuivattelemaan. kumpikaan ei jaksanut edes välittää hiustenkuivaajan käytöstä (kun ei kotona sellaista ole tullut käytettyä), ja kotimatkalla oli kyllä hiljaista auton takaosassa kun kaikki veti sikeitä.
loppupäiväkin oli kotona hyvin rauhallista, kun väsyneet pulikoijat nukkuivat. ehdottomasti mennään joskus uudestaan kun meni niin hyvin, Ahti oli loppupuolella menossa jopa itsekseen veteen, eikä tarvinnut kuin vähäsen rohkaisua.
kiitos vielä Lauralle sekä "Spa-tytöille" seurasta!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Joulukuuta
hyviä uutisia Leevin selästä!
käytiin tosiaan silloin 28.11. röntgenkuvissa Kankaanpäässä Kari Ventelän luona. kuvissa ei näkynyt mitään muutoksia selkärangassa! eli terve selkä siltä osin. lonkissa näkyy hieman muutoksia, iän mukanaan tuomaa kaiketi, muttei mitään huolestuttavaa.
Jesss!
elikkäs kipuilut johtunee vain niistä lihasjumeista. niitä ollaan sitten paranneltu käymällä hierojalla sekä venytelty kotona parisen kertaa päivässä, lisäksi kaurapussi lämmittää lihaksia venyttelyn ajan. ja tuloksia näkyy, viimeiksi käytiin maanantaina Katriinan luona joka kehui että selkeästi ollaan menty parempaan suuntaan. jessss!
vielä käydään jonkin aikaa hierottavana, lisäksi Leevillä on nyt ollut viikon verran kipulääkekuuri, jota jatketaan vielä parisen päivää. Lepakkomies on ollut selkeästi pirteämpi ja iloisempi, lenkillä riehututtaisi ja kotonakin on pari kertaa haastanut Ahtia leikkimään. venyttely on yleensä mukavata, kaveri örisee rapsutusten tahdissa ja antaa tosi nätisti venyttää jalkoja eri suuntiin. yksi ilta yllätti ja vaihtoi itse kylkeä kun sanoin että toisen puolen vuoro.
Tampereelle saatiin vihdoin luntakin, mukavampi lenkkeillä kun ulkona näkee paremmin illallakin. eikä tule sitä kuraa niin paljoa sisälle.
käytiin tosiaan silloin 28.11. röntgenkuvissa Kankaanpäässä Kari Ventelän luona. kuvissa ei näkynyt mitään muutoksia selkärangassa! eli terve selkä siltä osin. lonkissa näkyy hieman muutoksia, iän mukanaan tuomaa kaiketi, muttei mitään huolestuttavaa.
Jesss!
elikkäs kipuilut johtunee vain niistä lihasjumeista. niitä ollaan sitten paranneltu käymällä hierojalla sekä venytelty kotona parisen kertaa päivässä, lisäksi kaurapussi lämmittää lihaksia venyttelyn ajan. ja tuloksia näkyy, viimeiksi käytiin maanantaina Katriinan luona joka kehui että selkeästi ollaan menty parempaan suuntaan. jessss!
vielä käydään jonkin aikaa hierottavana, lisäksi Leevillä on nyt ollut viikon verran kipulääkekuuri, jota jatketaan vielä parisen päivää. Lepakkomies on ollut selkeästi pirteämpi ja iloisempi, lenkillä riehututtaisi ja kotonakin on pari kertaa haastanut Ahtia leikkimään. venyttely on yleensä mukavata, kaveri örisee rapsutusten tahdissa ja antaa tosi nätisti venyttää jalkoja eri suuntiin. yksi ilta yllätti ja vaihtoi itse kylkeä kun sanoin että toisen puolen vuoro.
Tampereelle saatiin vihdoin luntakin, mukavampi lenkkeillä kun ulkona näkee paremmin illallakin. eikä tule sitä kuraa niin paljoa sisälle.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Leevillä selkäongelmia
Kesällä sattunut purematapaus kummittelee edelleen Leevin voinnissa. Karvat ovat kasvaneet takaisin haavojen päälle, ja ruvetkin parantuneet pikkuhiljaa. Kyljessä tuntuu edelleen pari kovaa pattia/muhkuraa, joita olen ajatellut näyttää vielä lääkärille. Viime aikoina sitten vaan toiset oireet ilmaantuivat ja saivat omistajan huolestumaan.
Reilu viikko sitten huomasin kerran illalla että Leevi värisytteli selkäänsä. Ei aristanut silittäessä eikä mitään, mutta selkeästi huomasi että jokin siellä vaivasi. Tästä pari päivää eteenpäin Leevi yllättäen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ontuminen ilmaantui välillä yllättäen, välillä Lepakko käveli ihan normaalisti. Sitten tiistaina illalla koira olikin yhtäkkiä kolmijalkainen. Koko iltalenkin Leevi pomppi laittamatta toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Seuraavana päivänä käytin koirat yksitellen pihalla, Leevin vain lyhyellä pissatuksella. Enää ei pompittu kolmijalkaisena, mutta ei askellus puhdastakaan ollut.
Kävin jalan läpi, tarkistin anturat, varpaiden välit, taivuttelin ja painelin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muita oireita aloin huomaamaan myös, mm. se että Lepakko ei halunnut oikein istua. Namit ollaan saatu niin, että koira ensin istuu alas, mutta nyt tämä oli selkeästi hyvin vastemielistä (tokihan Leevi myös välillä yrittää luistaa hommista ja käskyistä, mutta nyt huomasi selkeästi ettei ollut siitä kyse)
Aloin sitten selvittelemään, että missä vika voisi olla. Pyysin ystäviltä suosituksia eläinlääkäreistä jne, ja Päivi vihjaisi myös käyttämästään koirahierojasta, Katriina Falhista. Koska omistajan rahatilanne on tällä hetkellä olematon ja kriisissä, ajattelin käyttää koiran ensin hierojalla ja siellä sitten miettiä että miten edetään.
Maanantaiaamuna käytiin sitten hierojalla. Leevi oli polleaa poikaa kun pääsi kerrankin mamman kanssa reissuun..
Ensin katsottiin pihalla hieman liikkeitä, ja kyllähän se Lepakko nosti vasenta jalkaansa ravissa ylemmäs, eikä liike muutenkaan ollut kovin puhdas. Sisällä sitten Leevi ensin tutki paikat läpi, ja sitten aloitettiin kertomalla hieman Leevin historiaa, etenkin kerroin tuosta kesäisestä onnettomuudesta. Leevi suostui tulemaan istuskelemaan patjalle, muttei oikein olisi tykännyt maata käsiteltävänä. Yllättäen kipeämmäksi luullulta puolelta antoi paremmin hieroa, kuin vasemmalta.
Leevin selästä löytyi todella monta jumikohtaa, jotka selkeästi olivat kipeitä. Osa niin kipeitä, ettei koira antanut oikein edes hieroa niitä. Hetken hieronnan jälkeen nämä pahimmat jumit tunsi selkeästi selkää silittäessä kovina patteina.
Pahin alue oli lapojen välissä, sekä lonkkien päällä. Katriina suosittelikin, että ennenkuin jatketaan hieromista, niin kävisin kuvauttamassa Leevin selkärangan sekä lonkat, että tietäisi onko siellä piikkejä tms.
Mukaan saatiin hierontaohjeiden ja eläinlääkärisuosituksen lisäksi vinkkejä syöttää magnesiumia, b-vitamiinia ja glukosamiinia. Magnesium löytyi yllättävän halvalla Prismasta, missä S-ketjun oma tuote maksoi jt 4,90€. B-vitamiini haetaan Agrimarketista, hevospuolelta. Glukosamiinia katselen vielä mitä alettaisiin syöttämään.
Eläinlääkäriksi ja selkäkuvauspaikaksi suositeltiin useamman tahon toimesta Kankaanpäässä toimivaa Kari Ventelää, ja tänne sainkin sitten ajan. Tosin vasta parin viikon päähän, mutta 28.pvä mennään sitten kuvauttamaan tuo koira. Rahanmenoa ei voi estää...
Hieronnan jälkeen Leevi oli odotetusti vähän väsynyt, mutta muuten aika normaali itsensä. Ehkä se on lenkeillä liikkunut vähän reippaammin, ja peitsannut vähemmän kuin ennen. Ehdottomasti jatketaan sitten hoitoa, hieronnan kautta ja muutenkin, pitäähän tuo Jätkä saada kuntoon ja kivuttomaksi.
Reilu viikko sitten huomasin kerran illalla että Leevi värisytteli selkäänsä. Ei aristanut silittäessä eikä mitään, mutta selkeästi huomasi että jokin siellä vaivasi. Tästä pari päivää eteenpäin Leevi yllättäen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ontuminen ilmaantui välillä yllättäen, välillä Lepakko käveli ihan normaalisti. Sitten tiistaina illalla koira olikin yhtäkkiä kolmijalkainen. Koko iltalenkin Leevi pomppi laittamatta toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Seuraavana päivänä käytin koirat yksitellen pihalla, Leevin vain lyhyellä pissatuksella. Enää ei pompittu kolmijalkaisena, mutta ei askellus puhdastakaan ollut.
Kävin jalan läpi, tarkistin anturat, varpaiden välit, taivuttelin ja painelin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muita oireita aloin huomaamaan myös, mm. se että Lepakko ei halunnut oikein istua. Namit ollaan saatu niin, että koira ensin istuu alas, mutta nyt tämä oli selkeästi hyvin vastemielistä (tokihan Leevi myös välillä yrittää luistaa hommista ja käskyistä, mutta nyt huomasi selkeästi ettei ollut siitä kyse)
Aloin sitten selvittelemään, että missä vika voisi olla. Pyysin ystäviltä suosituksia eläinlääkäreistä jne, ja Päivi vihjaisi myös käyttämästään koirahierojasta, Katriina Falhista. Koska omistajan rahatilanne on tällä hetkellä olematon ja kriisissä, ajattelin käyttää koiran ensin hierojalla ja siellä sitten miettiä että miten edetään.
Maanantaiaamuna käytiin sitten hierojalla. Leevi oli polleaa poikaa kun pääsi kerrankin mamman kanssa reissuun..
Ensin katsottiin pihalla hieman liikkeitä, ja kyllähän se Lepakko nosti vasenta jalkaansa ravissa ylemmäs, eikä liike muutenkaan ollut kovin puhdas. Sisällä sitten Leevi ensin tutki paikat läpi, ja sitten aloitettiin kertomalla hieman Leevin historiaa, etenkin kerroin tuosta kesäisestä onnettomuudesta. Leevi suostui tulemaan istuskelemaan patjalle, muttei oikein olisi tykännyt maata käsiteltävänä. Yllättäen kipeämmäksi luullulta puolelta antoi paremmin hieroa, kuin vasemmalta.
Leevin selästä löytyi todella monta jumikohtaa, jotka selkeästi olivat kipeitä. Osa niin kipeitä, ettei koira antanut oikein edes hieroa niitä. Hetken hieronnan jälkeen nämä pahimmat jumit tunsi selkeästi selkää silittäessä kovina patteina.
Pahin alue oli lapojen välissä, sekä lonkkien päällä. Katriina suosittelikin, että ennenkuin jatketaan hieromista, niin kävisin kuvauttamassa Leevin selkärangan sekä lonkat, että tietäisi onko siellä piikkejä tms.
Mukaan saatiin hierontaohjeiden ja eläinlääkärisuosituksen lisäksi vinkkejä syöttää magnesiumia, b-vitamiinia ja glukosamiinia. Magnesium löytyi yllättävän halvalla Prismasta, missä S-ketjun oma tuote maksoi jt 4,90€. B-vitamiini haetaan Agrimarketista, hevospuolelta. Glukosamiinia katselen vielä mitä alettaisiin syöttämään.
Eläinlääkäriksi ja selkäkuvauspaikaksi suositeltiin useamman tahon toimesta Kankaanpäässä toimivaa Kari Ventelää, ja tänne sainkin sitten ajan. Tosin vasta parin viikon päähän, mutta 28.pvä mennään sitten kuvauttamaan tuo koira. Rahanmenoa ei voi estää...
Hieronnan jälkeen Leevi oli odotetusti vähän väsynyt, mutta muuten aika normaali itsensä. Ehkä se on lenkeillä liikkunut vähän reippaammin, ja peitsannut vähemmän kuin ennen. Ehdottomasti jatketaan sitten hoitoa, hieronnan kautta ja muutenkin, pitäähän tuo Jätkä saada kuntoon ja kivuttomaksi.
tiistai 25. lokakuuta 2011
lomailemassa
käytiin koirien kanssa kyläilemässä melkein viikon verran "mummolassa" Lappeenrannassa. pojat menevät mummolaan mielellään, heti kun ollaan sisään päästy juostaan keittiöön herkkukaapin eteen odottamaan makupaloja (joita mummo kyllä jakaakin suht reippaasti..)
Ahdin ainut ongelma on se, että asunto sijaitsee hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, joudutaan siis kulkemaan portaita ylös-alas kolmisen kertaa päivittäin. alkureissusta sujuikin portailut ongelmitta (ylös mennessä otan aina hihnan pois niin saa koiruus mennä omaa tahtiaan, ottaa aina portaiden alapäässä paikallaan steppailen vauhtia ja sitten juoksee nopeasti ylös) mutta loppupuolella lomaa alkoi taas jännittää kun tassut luisti. niimpä viimeiset kerrat keskusteltiin alaovella että mennäänkö vaiko ei mennä portaita ylöspäin. Ahti yritti aina tarjota itseään syliin kannettavaksi, mutta joutui aina lopulta kiipeämään portaat yksin.
koirien syntymäpäivät osuivat myös tuolle viikolle, joten lahjat saatiin mummolassa. tai lähinnä Ahti sai lahjat, Leevi nyt ei niin leluista välitä.. tai olisihan se mielellään suolestanut Leo-pehmoleijonan, mutta ilkeä omistaja tuli väliin. lahjaksi saatiin siis koirien pehmolelu sekä vinkuva tennispallo.
tennispallo lopetti tänään vinkumisen. ihana hiljaisuus :)
Ahdin ainut ongelma on se, että asunto sijaitsee hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, joudutaan siis kulkemaan portaita ylös-alas kolmisen kertaa päivittäin. alkureissusta sujuikin portailut ongelmitta (ylös mennessä otan aina hihnan pois niin saa koiruus mennä omaa tahtiaan, ottaa aina portaiden alapäässä paikallaan steppailen vauhtia ja sitten juoksee nopeasti ylös) mutta loppupuolella lomaa alkoi taas jännittää kun tassut luisti. niimpä viimeiset kerrat keskusteltiin alaovella että mennäänkö vaiko ei mennä portaita ylöspäin. Ahti yritti aina tarjota itseään syliin kannettavaksi, mutta joutui aina lopulta kiipeämään portaat yksin.
koirien syntymäpäivät osuivat myös tuolle viikolle, joten lahjat saatiin mummolassa. tai lähinnä Ahti sai lahjat, Leevi nyt ei niin leluista välitä.. tai olisihan se mielellään suolestanut Leo-pehmoleijonan, mutta ilkeä omistaja tuli väliin. lahjaksi saatiin siis koirien pehmolelu sekä vinkuva tennispallo.
tennispallo lopetti tänään vinkumisen. ihana hiljaisuus :)
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
agiliitoa
kesän tauon jälkeen kokosimme taas Pirkanmaan agiliitorhontit yhteen, ja varasimme talvikaudeksi hallivuoron. kaksi edellistä talvea ollaan treenattu Meirän hallilla, joten sieltä hankittiin kenttävuoro täksikin talveksi. halli vaan vaihtoi paikkaa, ja kallistui jonkin verran joten edellisten vuosien kahden kentän varauksen sijaan on meillä nyt vain yksi kenttä vuokrattu viikottain, tiistai-iltaisin.
kaksi kertaa ollaan nyt ehditty käydä hyppelemässä, ja kivaa on ollut. horminihirviö on tykännyt kun on päässyt taas vähän tykittelemään, välillä on malttanut jopa kuunnella ja mennä ohjatusti esteitä. pari kertaa ollaan lähinnä vaan muisteltu että miten niitä esteitä taas mentiinkään ja miten ohjaus toimii, jossain välissä voisi sitten alkaa rakennella ratoja ja miettiä ohjauskuvioita. jos jaksaa. turhan tiukkapipoisesti ei noissa harkoissa kukaan treenaa, kivaa pidetään ja joskus ehkä vähän syöpötelläänkin...
erityisesti Ahtiska on tykännyt kun treeneissä käy myös Tyttöjä. varsinkin ihanainen Iita sekä juuri vuoden täyttänyt Serena. onneksi uudella hallilla on myös uudet aidat kenttien välissä, ainakin vielä ollaan omalla vuorolla pysytty siellä aitojen oikealla puolella..
kaksi kertaa ollaan nyt ehditty käydä hyppelemässä, ja kivaa on ollut. horminihirviö on tykännyt kun on päässyt taas vähän tykittelemään, välillä on malttanut jopa kuunnella ja mennä ohjatusti esteitä. pari kertaa ollaan lähinnä vaan muisteltu että miten niitä esteitä taas mentiinkään ja miten ohjaus toimii, jossain välissä voisi sitten alkaa rakennella ratoja ja miettiä ohjauskuvioita. jos jaksaa. turhan tiukkapipoisesti ei noissa harkoissa kukaan treenaa, kivaa pidetään ja joskus ehkä vähän syöpötelläänkin...
erityisesti Ahtiska on tykännyt kun treeneissä käy myös Tyttöjä. varsinkin ihanainen Iita sekä juuri vuoden täyttänyt Serena. onneksi uudella hallilla on myös uudet aidat kenttien välissä, ainakin vielä ollaan omalla vuorolla pysytty siellä aitojen oikealla puolella..
tiistai 4. lokakuuta 2011
hormonihirviön paluu
lähiseudulla taitaa olla taas juoksuinen narttu, sillä Ahti on seonnut täysin. lenkeillä kosiskellaan Leeviä, sisällä riehutaan ja nuollaan Leevin korvia, suupieliä ja muita paikkoja.
lisäksi virtaa on aivan tuhottomasti. sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa 2h metsässä kävelemässä, ja vielä senkin jälkeen piti sisällä yrittää riehua lelun kanssa. jos Ahdin kanssa ei leiki, se makaa tuijottamassa ja piippaa. jos liikun yhtään sisällä, liikkuu Ahtikin. leluja myös viskellään itsekseen.
ne pallit on lähdössä, heti kunhan taloudellinen tilanne sen sallii. eihän tuota kestä erkkikään.
tänään olisi vielä talven ensimmäiset agitreenit, uudessa hallissa. saa nähdä kehtaako tuon kanssa lähteä minnekään vai olisiko liitelystä apua tuon rauhoittamiseen.
lisäksi virtaa on aivan tuhottomasti. sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa 2h metsässä kävelemässä, ja vielä senkin jälkeen piti sisällä yrittää riehua lelun kanssa. jos Ahdin kanssa ei leiki, se makaa tuijottamassa ja piippaa. jos liikun yhtään sisällä, liikkuu Ahtikin. leluja myös viskellään itsekseen.
ne pallit on lähdössä, heti kunhan taloudellinen tilanne sen sallii. eihän tuota kestä erkkikään.
tänään olisi vielä talven ensimmäiset agitreenit, uudessa hallissa. saa nähdä kehtaako tuon kanssa lähteä minnekään vai olisiko liitelystä apua tuon rauhoittamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)