laidunkausi alkoi

nimittäin meidän piskit vetelevät pitkin lenkkiä onnessaan heinää poskeen. mikäli omistaja olisi myötämielisempi, koirat olisivat tyytyväisenä jossain niityllä niittämässä ruohoa nassuun.

Leevi aloitti heinän syömisen jo nuorena. ensin sitä kokemattomana koiranomistajana oli ihmeissään, että mitäs nyt. kaivelin tietoa sieltä ja täältä, jotkut olivat varmoja siitä että koira syö heinää vain huonoon oloon ja oksentaa pian sen jälkeen kun on heinää syönyt. toiset sanoivat että koiralla täytyy olla kurkkutulehdus, jonka kutinaan koira syö ruohoa. tai sitten oli nämä jonka mielestä koiralla on joku puutos, jota se yrittää paikata vihreää syömällä ja jos koiran ruokaan lisää salaattia niin homma hoituu sillä.

no eipä hoitunut, eikä koiralla ole mitään puutosta eikä se oksenna ellei ihan hirmuista määrää pääse heinää syömään. vuosien saatossa olen tullut siihen tulokseen, että se nyt vaan tykkää syödä ruohoa. ja koska Ahti tekee kaiken mitä isoveikkakin, niin sekin on sitten alkanut laiduntaa. sillä laiduntaa on kuvaavin sana noista kahdesta kun ne näkevät ruohomättään. lenkit ovat muuttuneet siitä että kuljen kahden koiran perässä siihen että raahaan niitä perässäni ja yritän estää syömästä itseään ihan liian täyteen heinää.
lisäksi tietysti siinä on sekin haittapuoli, että heinä sulaa kovin huonosti koiran vatsassa, ja jälkeenpäin on aina hieman ongelmia kun se heinä tulee ulos, edelleen pitkänä...

Leevi tosin syö välillä myös multaa, en kyllä tiedä miksi. mitään puutosta ei tosiaan pitäisi olla, että kait se vaan tykkää siitäkin. ja pikkuhiljaa Ahti ottaa mallia, että jaa, kaivetaan kuoppa ja sitten sieltä syödään multaa. selkis!