Ahti < 3 Iita

Oltiin eilen Ahtisen kanssa taas agitreeneissä, ja paikalla oli myös Ahdin suuri Rakkaus, ihanainen rhodeneiti Iita.
Nämä kaksi ovat jotenkin todella symppiksiä yhdessä. Kaikesta huomaa, että koirat ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Ahti odottaa viikon treenejä todella paljon, ja yksi syy siihen on varmasti Iita. Kun mennään hallille, alkaa vetäminen, ja jos Iita ei olekaan paikalla, murtuu mieli ja koira saattaa murjottaa hetken.

Eilen Iita oli jo paikalla kun päästiin hallille, ja voi sitä riemua. Tosin Iitan omistaja päätti että käyvät ensin treenaamassa kentällä ennenkuin moikataan enemmän. No, olisihan se pitänyt arvata että koirat on eri mieltä tästä... Iita hyppi muutaman esteen, ja karkasi sen jälkeen kentältä Ahdin luo. Pitihän sitä nyt poikakaveri moikata ennen kuin saattoi keskittyä treenaamiseen! Tämän jälkeen Iita palasi yhtä nopeasti kentälle ja totteli lopputreenit oikein nätisti.

Porukan treenien jälkeen jäätiin hetkiseksi tyhjään halliin, ja kaverukset saivat leikkiä hetken yhdessä vapaana. Voi sitä riemua! Suvi antoi koirille myös köysilelun, ja sitä kiskottiin alkuun hieman varovasti (ja Ahti herrasmiehenä luovutti lelun heti Iitalle kun neiti sitä itselleen vaati) mutta kunhan koirat (karkasivat) pääsivät paremmalle alustalle, eli agikentälle, otettiin kunnon juoksut ja lelunkiskomiset. Toki hypittiin esteitäkin yhdessä.

Ahti vaan tykkää Iitasta ihan tosi, tosi paljon!


kuva Suvi Sandlake.

uusia kirjahankintoja

Kävin pyörähtämässä Suomalaisen kirjakaupan alessa, ja yllättäen sieltä tarttui mukaan muutama koirakirja.

Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus (Gummerus) irtosi mukaan 8 eurolla. Kirjan ideana on kouluttaa koira perustuen siihen, että aina kun koira oma-alotteisesti ottaa kontaktin, se palkitaan.


Sari Haikka: Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus) maksoi 14,95e. Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että kirja esittelee yllättävän hyvin ja kattavasti koirien perussairauksia ja terveysongelmia.


Kolmas "kirja" ei ollut varsinaisesti alessa, mutta pieni hinta (5,95e) houkutteli nappaamaan mukaansa. Kyseessä on laatikossa tuleva Leivo koirallesi, jossa pienen ohjekirjasen lisäksi mukana tulee luun muotoinen piparimuotti sekä pieni köysilelu. Ohjeet ovat oikeasti koirille suunnattuja, eivätkä sisälle haitallisia aineita (poislukien tietysti erilaiset allergiat). Täytynee siis kokeilla jotain vihkosen ohjeista ja leipoa välillä koirille.. palailen asiaan mikäli tuosta löytyy joku herkku.

Joulu

Pari päivää ennen joulua pakattiin kimpsut ja kampsut aina yhtä tilavaan perheautooni, sitkeään harmaavarikseen (eli siis harmaaseen Yarikseen) ja suunnattiin nokka kohti Lappeenrantaa. Matkalla tehtiin pikainen pysähdys Nastolassa kp:n vanhempien pihalla, koirat pääsivät vähäsen jaloittelemaan ja pissille, niin ei tarvinnut koko 300km matkaa kökkiä autossa.

Perillä pojat olivat heti kuin kotonaan, ja muistivat edelleen missä kaapissa säilytetään koirien herkkuja. "Mummolassa" on mukavaa, siellä saa herkkuja ja rapsutuksia ja voi ottaa ihan rennosti. Paitsi ulkona, missä on hirmuisesti vieraita koiria, ja joille varsinkin Leevi rähjää antaumuksella (toki sitä se tekee kotonakin..). Tästä syystä hoidettiin aamu- ja päiväpissitykset yksi kerrallaan, niin omistajan ei tarvinnut pelätä lentelevänsä koirien perässä.

Jouluaatto valkeni onneksi valkoisena, joten ei tarvinnut mummonkaan huolehtia niin paljoa kuratassuista. Koirat tykkäsi myös kun ei ollut ihan niin märkää pihalla. Leevin kanssa jatkettiin venyttelyjä aamulenkkien jälkeen, Ahdin kanssa taas totuteltiin jälleen kerran kulkemaan portaita. Alkureissusta yhden kerran keskuteltiin siitä, kiivetäänkö portaat yksin ylös asti (3. kerrokseen) vai pitääkö mamman kantaa pieni poika. Onneksi Ahti tuli järkiinsä ja suostui kävelemään rappuset, tosin omaa vauhtiaan ja aina ennen portaita ottaen muutamia "vauhtisteppauksia" paikoillaan.

Ihmiset viettivät varsinaisen joulun toisessa osoitteessa, mutta koirat jäivät kiltisti mummolaan odottamaan aina kaksin, eivätkä tehneet tuhoja. Mitä nyt yhdeltä sohvalta oli suojana olevat lakanat aina mytätty ja pedattu pois.
Kinkku toki paistettiin myös mummolassa, ja voi sitä ihanaa tuoksua.. koirien nenät tuntuivat venyvän useamman sentin aina kun tuo ihana herkku nostettiin esille. Ja kyllähän ne siitä saivat useasti myös maistiaisia.. mutta herkuttelu kuuluu jouluun, myös vähäsen koirillakin. Tosin Leevin laihikselle tuo ei tehnyt kovin hyvää, mutta loman jälkeen on palattu taas tiukkaan kuriin.

Pojat saivat tietysti myös omat joululahjansa, vihreän pehmo"piparin" sekä Kongin Wobblerin. Lelujen lisäksi lahjapaperiin käärittiin myös parit possunkorvat.