pitkästä aikaa päivitystä

noniin aikaa onkin vierähtänyt taas melkoisesti siitä kun viimeiksi oon kirjoittanut. pitääkin taas vähän aktivoitua.. vaikka sitä tulee päivittäin istuttua koneella ihan liikaa niin jostain syystä ei vaan ole saanut kirjoitettua mitään ylös.

Ahti ehti täyttää huimat 4-vuotta reilu viikko Leevin synttäreiden jälkeen. ei juhlittu mitenkään erityisesti sitäkään tapahtumaa, pojat sai luut syödäkseen. lisäksi käytiin Ahdin kanssa hakemassa taas yksi hylly agikisoista, muuten meni oikein loistavasti mutta yhden "kunniakierroksen" aikana Ahtinen juoksi sitten pussin kankaan yli joten se siitä sitten.. jäi hirmuisesti harmittamaan etten töitten takia ehtinyt menemään toista rataa, tuntui siltä että Ahti olisi malttanut toisella radalla kuunnella paljon paremmin. mutta heti tammikuussa taisi olla lisää kisoja treen seudulla joten sitten ehkä taas!

agitreeneissä ollaan käyty nyt se 2 x viikossa, tiistaisin rhodesiankoirien omissa höntsyilireeneissä ja perjantaisin ohjatuissa harjoituksissa Lempäälässä Best-in areenalla. aina välillä tuntuu jotain pientä edistystäkin tapahtuvan, nyt alkaa enää olla ongelmana se että koira pysyisi hanskassa eikä tekisi omia seikkailujaan radan väliin. muutamissa ohjatuissa reeneissä on ongelmana ollut yllättäen myös vauhdin puute, johon olen miettinyt ratkaisua. onko sitten kylmä halli vaiko innottomuus kun ei saa tehdä mitään kivaa, en tiedä. mutta onneksi suurimman osan aikaa agi on todella kivaa ja koira painelee onnessaan esteitä.

talvikin tuli, ja Ahdilla on ollut koko syksyn oikeastaan takki niskassa. ensin Hurtan ohkaisempi "sadetakki", ja kun pakkaset alkoi niin minun isosiskon tekemä takki missä on mahakappalekin, ja nyt kun alkoi kunnon pakkaset niin fleecehaalari. sitten kun vielä pakastuu niin tuon fleecen päälle tulee vielä takki. nyt ajattelin tilata vielä molemmille koirille tossut, kun näyttäisi lenkeillä varpaat palelevan. Ahdilla alkoi myös jokatalvinen vaiva, nimittäin korvalehdet halkesi taas auki. tuolla vaan ei mikään huppu tunnu kestävän päässä, joten ei auta oikein muu kuin rasvailla korvalehtiä ja toivoa ettei kovin pahasti aukeaisi enempää. sitten onkin taas kiva kotona pestä seiniä kun tuo ravistelee päätä ja veripisaroita löytyy sen johdosta kattoa myöten..

koirat on viime aikoina saaneet aina välillä tuollaiset nahkarullat syötäväkseen. huomasin että osaavat syödä suht nätisti omat luunsa, eikä enää mene mahakaan moisista sekaisin, joten on kivaa hetkellistä ajanvietettä. oikeita luita on vähän hankala syöttää kun ovat niin sotkuisia, ja niistä melkein aina tulee sota kun Leevi syö omansa paljon nopeammin kuin Ahti. alkuun Leevi noita nahkaluitakin piilotteli pitkin kämppää, mutta nyt on tottunut syömään omansakin samantien kuin sellaisen eteensä saa.