melkein kesä

hurraa, pakkasta oli vain -18 astetta, joten päästiin vähän edes pidemmälle lenkille kuin korttelin ympäri.. ja pojat vähäsen pilkkoivat keppejäkin, kovin kauaa ei vaan pystynyt vieläkään paikalla seisoskelemaan mutta vähäsen jotain muutakin kuin lujaa kyytiä eteinpäin.

ratiritirallaa

saisi nuo pakkaset jo hellittää. hirmuisen kiva ja ihanaa kun on kunnon talvi, mutta rajansa kaikella.
eilen illalla kun käytiin agilitytreeneissä mittari näytti -25. onneksi on lämmitetty halli missä treenata ja kumpikin pääsi vähäsen juoksentelemaan ja pomppimaan. iltalenkki treenien jälkeen oli hyvin pikainen.

äsken aamulenkillä oli "enää" -18. pojat loikki vuorotellen kolmijalkaisina. aikaisempina vuosina Leevillä ei ole ollut ongelmia varpaiden palelemisen kanssa, mutta näillä pakkasilla sekin on alkanut kinkata. Ahdista nyt puhumattakaan. jos pakkaset ei näytä helpottavan pitää noille hankkia jotkut tossut kyllä.

huomenna muutetaan loput tavarat. saas nähdä miten pojat taas suhtautuu. on ne käyneet haistelemassa uutta kämppää silloin kun se oli vielä ihan tyhjä, mutta nyt paikalle on tullut uusia huonekalujakin ja muita jänniä tuoksuja. plus sitten koko ruljanssi että saadaan tavarat kannettua tästä vanhasta kämpästä pihalle.
hirmu nätisti nuo on kyllä odottaneet sisällä kun ollaan kannettu pienempiä tavaroita pitkin viikkoa. vaikka ulko-ovi on auki jonkin aikaa aina kerrallaan, niin kumpikin odottanut kiltisti sisällä eivätkä ole lähteneet käytävään seikkailemaan. hienoja jätkiä.

lisäjännitystä tuo sekin, että uudessa talossa on hissi ja asutaan neljännessä kerroksessa. on nuo aikaisemmin muutaman kerran hissillä joutunut matkustamaan, Leevi lähinnä tyynen rauhallisesti (mikähän sitä hetkauttaisi?) ja Ahti häntä koipien välissä jumittaen. katsellaan missä vaiheessa alkaa tuokin muuttumaan Ahtiselle rutiiniksi.

lenkkeilyä ja muutto tulossa

pakkanen jaksaa vaan paukkua. onneksi ihan hirmuisen kylmä ei ollut kun uskaltauduttiin aamulenkille tänään, yöllä oli vissiin ollut yli 20astetta pakkasta.. aluksi ajattelin että oltaisiin tänään tehty piiiitkä lenkki, mutta tuo pakkanen kyllä hieman verotti lenkin kestoa. me kun "joudutaan" lenkkeilemään lähinnä hihnassa ja näitä katuja pitkin, niin ei kovin pitkään viitsi koiria kiusata kylmällä. vapaanahan nuo varmaan kestäisi paremmin pakkasia.

tosiaan täällä Hervannassa kun asutaan, niin vaikka metsää on hyvin vieressä niin harvemmin siellä tulee käytyä. täällä asuu niin paljon koiria, että joka kerta kun metsään uskaltautuu niin vähintään yksi tulee vastaan. ihan sama minnepäin lähtee, niin joka kerta. hihnassa ja vapaana, joka on yleensä suht ikävää. nuo omat kun ei oikein välitä toisista koirista, niin voipi tulla rumaa jälkeä jos joku sattuu liian lähelle eksymään. siispä tyydymme jolkottelemaan hihnassa katuja pitkin jossa vastaantulijoista selviää yleensä vaihtamalla kadun toiselle puolelle.
aina välillä kyllä sitten yritän ajella jonnekin korpeen koiria juoksuttamaan. tuntuu vaan että täältä saa lähteä sitten tosi pitkälle, jotta varmasti pääsee muita karkuun. pitääkin nyt miettiä tosissaan tuota jos lähtisi näihin lähimetsiin sitten pimeällä otsalampun kera.

noh, pikkaisen pidempää lenkkiä kuitenkin yritin tehdä, käytiin lisäksi koirapuistossa hetken ihmettelemässä. sielläkään ei käydä kuin hyvin harvoin ja aina niin ettei puistossa ole muita. tarpeeksi huonoja kokemuksia ja ei uskalla ottaa riskiä että jotain sattuisi. onneksi puisto oli nyt tyhjänä niin Leevi pääsi vähän nuuskuttelemaan ja kaivelemaan keppejä lumen alta ja Ahtinen juoksentelemaan.

meillä on nyt muutto käynnissä. muutetaan 56neliön kaksiosta 78neliön kolmioon. kun mies muutti taloon ja ilmoitti että tämä kaksio on liian pieni meille neljälle.. noh, hankittiin sitten hieman isompi lukaali. mahtuu sitten koiratkin paremmin, ja saavat tuon nykyisen sohvan kokonaan itselleen.
kun tuppaa hieman olemaan turhan pieni meille kaikille..

Turun KV

tänään oli sitten minun ja Ahdin ensimmäiset viralliset näyttelyt. osallistuttiin Turun Winter Dog Showhun.
aamulla lähdettiin 8 jälkeen liikkeelle, silmät ristissä.. olisi pitänyt ehkä yrittää nukkua vähän enemmän yöllä. illalla yritin laittaa kaikkea valmiiksi aamua varten.
matkakumppaneiksi lähti Maaret ja Ruska sekä Päivi & Ruusa. hieman oli säätämistä miten kaikki mahtui kyytiin, mutta matka meni loppujen lopuksi hyvin. Ahti joutui taakse häkkiin, ja esitti kovaan ääneen vastalauseita menomatkalla. kotiin päin tullessa koiruus nukkui jo hiljaisena.

oltiin sitten suht ajoissa paikalla, mutta mieluummin niin päin kuin että olisi tullut kiire. Turun messuhalli oli suht täynnä, ihmisiä sekä koiria. Jouduttiin kulkemaan jonkin matkaa sisätiloissa ennenkuin oikea kehä löytyi. siellä oli laidoilla suht täyttä (collieiden arvostelu oli käynnissä) mutta etsittiin sopiva rako seinän välistä ja leiriydyttiin odottamaan.

toiset odottivat hieman rauhallisemmin..

paikalla riitti vilinää ja vilskettä.
pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen päästiin kehään, kyseessä siis urosten avoin luokka.

ja taas odoteltiin vuoroa arvosteluun..
tuomari kyseli kovasti onko Ahti nuorikin, ja jouduin myöntämään että on täyttänyt jo kolme.. kertoi että on vielä kehittymätön, vaatii aikaa ja rintakehä saisi olla leveämpi mistä syystä liikkeet jäävät edestä hieman .. muistaakseni käytti sanaa ahtaiksi.
Ahti seisoi todella hyvin koko arvostelun ajan.
ja sitten taas juostiin
saatiin punainen nauha eli EH ja sitten vielä kaikki yhdessä
tultiin luokan kolmanneksi
jonka jälkeen ihmeteltiin rauhallisemmin näyttelyvilinää ja odoteltiin että kaverit kävisi kehässä myös.

odottavan aika oli aika pitkä..

hirmu tyytyväinen olen tuohon otukseen. vaikka paikka oli todella haastava, meluisa ja täynnä, Ahti jaksoi hienosti olla ja esiintyä nätisti. jännittäminen ja hermostuminen näkyi siinä, että jos joku eksyi liian lähelle Ahti rähähti, mitä se ei muuten oikeastaan tee. kerran rähähdyksen kohteeksi joutui jopa Ruusa, joka kertoo jotain jo siitä miten hämmentynyt Ahti oli.
tuomari oli mukava, joskin Ahti ei hirveästi piitannut siitä että täti ronkki hampaita enemmän kuin Ahdin mielestä oli tarpeellista.

Ahdin arvostelu oli seuraavanlainen:
"Good size and substance. but needs time. Good head, dark eyes. Strong neck. Good crowns + ridge.
Chest has to improve. Angulations ok.
Moves with good drive, but soft in front."

mukava mutta pitkän tuntuinen päivä niin omistajille kuin koirille. ihan suht mielenkiintoista oli tuo näyttelytouhu, jotenkin yllätyin siitä miten oltiin Ahtisen kanssa kumpikin suht rauhallisia.
ihan kaikista tuomarin päätöksistä en ollut samaa mieltä (sen verran mitä seurasin koirien arvosteluja), mutta nehän oli tämän tuomarin mielipiteet. ja tietysti se oma koira on omaan silmään se kaunein ja paras :)

kaikki kuvat löytyy täältä.

Ahtisen treffit

Ahti pääsi eilen treffeille. jo jonkin aikaa on ollut suunnitelmissa että Ahtinen pääsisi joskus lenkkeilemään ja leikkimään ihanaisen Ruusa-rhonttineidon kanssa johon tuo jätkä on ihastunut yhteisissä agility- ja tokotreeneissä. aikataulujen kanssa vaan on ollut säätämistä.
eilen sitten vihdoin sopi kummallekin orjalle, ja lähdettiin uhmaamaan lähes 20 asteen pakkasta pimeään metsään. oli se kokemus minullekin, kun en ole aikaisemmin käyttänyt otsalamppua saatika siis lenkkeillyt pimeällä metsässä. yllättävän positiivinen kokemus, elikkä voimme koiruuksien kanssa laajentaa pimeän ajan lenkkejä koskemaan myös metsiä.

arvelutti myös se, miten Ahtiska liikkuu tuolla pakkasella. hihnalenkeillä kun se alkaa jo -15 asteen pakkasilla nostelemaan tassuja ilmaan kun varpaat jäätyy. lisäksi ei omisteta kuin kaksi takkia, joista kumpikaan ei ole ihan niin lämmin kuin varmaan pitäisi.
huoli oli turha, Ahti otti kaiken ilon irti siitä että pääsi vapaana juoksemaan. harmi että treffikumppani ei ihan yhtynyt Ahdin iloon, sillä tuolla jätkällä on tapana ettei liikoja katsella minne juostaan.. muutaman törmäyksen jälkeen Ruusa katsoi paremmaksi ottaa vähän välimatkaa Ahtiin eikä myöskään tykännyt juosta edessä. noh, Ahti sitten juoksenteli edes takaisin. kyllä ne onneksi leikkivätkin jonkin aikaa, ettei liian kylmä päässyt tulemaan.

toivottavasti joskus pääästäisiin valoisaankin aikaan lenkille, niin saisi vaikka kuvia noista kahdesta.
tai ylipäätään muutenkin pitää ottaa uusiksi, sen verran hauskaa ainakin Ahdilla oli. vaikka nyt paikat vähän jäätyikin..

huominen jännittää. huih.

pitäis, olisi pitänyt, piti..

piti valmistautua hirmuisen hyvin noihin sunnuntain näytelmiin. piti tälläkin viikolla joka päivä seisottaa koiraa ja kopeloida sitä.
piti ajoissa aloittaa kynsien leikkuu että noista järkyistä saisi edes siedettävän näköiset jossain välissä.
piti pestä koira pari kertaa että saisi hieman tuota ihottuman jämää rauhoittumaan.
olisi pitänyt suunnitella koiran ruokavaliota aikaisemmin, ettei olisi nyt hirveällä kiireellä joutunut lihottamaan nappulalla (kun yleensä syödään NEUta) joka johti hirveään kaasuvaaraan.. ei tuo missään nimessä liian laiha ole ollut, ns. sopivassa kisakunnossa mutta näyttelykuntoiseksi ehkä turhan hoikka yleensä.

mitä sitten ollaan saatu aikaiseksi.
no ainakin se on lihonut hurjan lihotuskuurin aikana sopivamman näköiseksi.
kerran pesin koko koiran.
sitten..
joo.

agiliitoa

eilen käytiin siis myös agilitytreeneissä, vaikka osa ajasta menikin tuohon näyttelyhömpötykseen.
käydään kerran viikossa treenaamassa rhodesiankoiraporukalla Meirän hallilla Nokialla. hirrrmuisen kiva käydä "omalla" porukalla, mitään ohjattua toiminta ei ole, vaan jokainen tekee omaan tahtiin ja neuvoja saa kysyä halutessaan muilta. rento meininki on tärkein :) osa treeneistä saattaa tosiaan mennä näytelmiin harjoitellessa, tai sitten vaan sohvalla istuskellessa.. koirajuttuja tietenkin höpistään.

mutta tulee siellä ihan harjoiteltuakin. Ahti on kehittynyt hirmuisesti siitä mistä lähdettiin kun viime kesänä käytiin kokeilemassa alkeita rhonttiporukalla.
suurimmat ongelmat on puomilla, mistä syystä keinua en uskalla edes kokeilla. hypyt sujuu helposti, putki on ahdin lemppari ja pussiinkin menee ilman mitään ongelmia. ahtinen yllätti minut viikko sitten, kun meni haistelemaan pussin suulle ja minä sitten kokeilumielessäni yllytin että "putkeeeen". ja sehän meni pussista läpi! eikä mitään ongelmia ole ollut sen jälkeen toistaa tuo. en tiedä onko huono käyttää samaa komentoa putkessa ja pussissa, mutta ainakin meidän kanssa tuo toimii.
A:ta pitää hieman hioa vielä, ahti kun tuppaa menemään yli sellaisella vauhdilla ettei kontaktille edes hipaise. mutta tosiaan kun harrastetaan leikkimielellä niin eipä sen niin väliäkään, pääasia että koiralla on kivaa.

puomin treenaus vaan junnaa vähän paikallaan. hirmuinen jalkojen tärinä alkaa heti kun etutassut osuu lankulle. pitäisi varmaan palata ihan alkuasetelmiin ja nostaa lankku maahan ja tahkota sitä. mutta se on ahdin mielestä niiin eri juttu mennä maata pitkin kuin kiivetä ylöspäin. noh, hiljaa hyvä tulee.

palkkauksena meillä käytetään nykyisin broilerin sydämiä pieneksi pilkottuna. ennen käytin frolicia, joka oli aivan loistavaa. Ahti teki melkein mitä tahansa noiden ylivärjättyjen, punaisten rinkuloiden takia. mutta, ylivärjäyksessä huonot puolet joten ahtiska sai hirveän ihottuman sisäreisille ilmeisesti juurikin frolicista. jotenka yritämme pysyä luonnollisemmissa makupaloissa, olkootkin haju suht kuvottava kun niitä keittelee..

treeniä

viimeisiä näyttelytreenejä ennen sunnuntaita. pikkuhiljaa alkaa sujua jo vähän paremmin, vielä kun saisi noita varpaita osoittamaan eteenpäin..

käytiin poikien kanssa lenkkeilemässä lähimetikössä pitkästä aikaa. talvella tuppaavat tekemään ladut yleisille kuntopoluille (ja siis ainoille teille missä pystyy liikkumaan) joten sinne ei viitsi lumien tultua oikein lähteä seikkailemaan. lisäksi tuntuu että aina kun sinnepäin eksyy, vastassa on puolet lähiseudun koirista.
noh, ajattelin ajankohdan olevan hieman rauhallisempi vastaantulijoita ajatellen, ja uskaltauduttiin metikköön. mukavasti siellä pääsi kulkemaan ei-latuja pitkin. käytiin myös läheisellä uimarannalla katsomassa josko oltaisiin päästy jäälle riehumaan (noita kun en uskalla päästää irti tuolla metsässä jos joku tuleekin kulman/puskan takaa vastaan..), mutta siellä sitten nähtiin joku pieni ja valkoinen poukkoilemassa joten haaveeksi sekin jäi. onneksi oli muuten mukava lenkki ja pojat pääsi vähäsen purkamaan tarmoaan mm. syömällä keppejä. niitä on sitten kiva oksennella seuraavat päivät..

Uusi kirjaostos

Viime viikolla tuli pyörähdettyä Suomalaisen kirjakaupan alessa, ja mukaan tarttui taas yksi koirakirja lisää.
Kyseessä tällä kertaa on Gerilyn J. Bielakiewiczin kirjoittama "Pieni koiratemppukirja" (Art House, 2005).

Vielä en ole kovin paljoa ehtinyt tuohon tutustua. Vähän paha tapa että hankin hyllyyn hirmuisen kasan kirjoja mitä ei sitten välttämättä tule edes luettua.. mutta josko tuolta muutama temppu tulisi kokeiltua. Kirja ainakin lupaa "Hämmästytä ystäväsi, perheesi - ja muut koirat". Jaa-a..

täältä
löytyy vähän vanhempi kuva Ahdista. Kuva on otettu viime keväänä.

näytelmiin valmistautumista

Ahtisen olisi tarkoitus osallistua viikonloppuna Turussa järjestettävään Winter Dog Showhun. Näyttely on ensimmäinen virallinen meille kummallekin, minä sentään olen käynyt varmaan kerran katsomassa millaista tuo touhu on joskus parisen vuotta sitten.. ei hirveästi siis ole kokemusta.
Ollaan siis ahkerasti agility- ja tokotreenien aikana harjoiteltu seisomista ja nätisti ravaamista. Paljon on vielä hiottavaa, Ahti kun tuppaa seisomaan takajalat harottaen, varpaat siis ulospäin ja kintereet yhdessä. Ei mitenkään kovin lupaavaa. Yleensä se "vapaana" seistessään on jalat ihan suorassa, joten en usko että jalat olisi vinotkaan. Mutta onhan tässä vielä ainakin 5 tehokasta päivää aikaa harjoitella...

Näyttelyihin valmistumiseen kuului myös suihkussa käynti. Koiran siis, emäntä käy muutenkin.
Yllättävän hyvin Ahtinen suostui suihkussa seisomaan. Nosteli välillä jalkojaan kun pesin kainalosta tai nivusista. Ainut ikävä juttu Ahdin mielestä on kynsien leikkuu, mitä se protestoi vinkumalla/ulvomalla/murisemalla. Joskus kaikkia yhtä aikaa.

aloitus

laitetaan nyt jonkinlainen teksti tänne alkuunkin. tarkoituksena kirjoitella koiramaisia kuulumisia. toivottavasti mukaan saadaan paljon kuvia :)