Agikisoista puhdas rata!!

eilen sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa taas kokeilemassa onnea agilitykisoissa. itselle viikonloppu oli todella rankka, iltakeikkojen ja päivätöiden lisäksi oltiin lauantaina aamusta 9-11 agitreeneissä Mouhijärvellä ja sitten vielä nuo kisat, paikalla oltiin puoli 9 aikoihin ja kotiin päästiin 12 maissa. mutta kyllä kannatti, vaikka nukkua ei oikein ehtinytkään.

lauantain treenit oli todella haastavat, mutta hyvät. käytiin todella tiukkoja ohjauskuvioita läpi, lähtien ihan omista asennoista aina varpaiden suunnasta käden asentoon. kouluttajana toimi Marko Mäkelä. tykkäsin treeneistä tosi paljon, vaikka Ahti olikin sitä mieltä että Pro Canis hallin hajut olisi olleet mielenkiintoisempia kuin itse esteiden suorittaminen.. joutui taas miettimään ohjausta ihan eri tavalla, aluksi suunnittelin miten saan hidastettua koiraa mutta joutuikin sitten innostamaan ja tsemppaamaan. saatiin onneksi hyviäkin pätkiä aikaiseksi.
Ahti tosin taisi tykätä enemmän siitä että välissä pääsi ihanaista Edeniä moikkaamaan ja pussailemaan..

sunnuntaina sitten tosiaan oli aamulla aikainen herätys TAMSkin kisoihin. kisat pidettiin Lempäälässä SportDogParkilla, eli meille hyvinkin tutussa hallissa. Ahti tunnisti taas mihin oltiin menossa, ja vinkunaa kuului takaa..

ensimmäinen rata menikin sitten ihan penkin alle. rata itsessään oli tosi helppo ja olisi ollut mukava "läpijuoksu", ellei Ahdilla olisi ollut liikaa vauhtia ja virtaa.. kaikki alkoi siitä, kun se ei istunutkaan niinkuin suunnitelmissa oli, vaan varasti vauhdilla jo rataa eteenpäin kun itse jäin hieman hölmistyneenä lähtöön katsomaan että tuonne se sit meni.. eikun vauhdilla perään ja pari estettä saatiin ihan kunnialla läpi, kunnes Ahtiska otti taas spurtin ja hyppäsi yhden esteen väärin päin ja väärässä välissä.. yritin jatkaa vielä rataa loppuun mutta seuraavalla suoralla koira juoksi sitten suoraan radalta pihalle. onneksi oli kotijoukot ottamassa koiran samantien kiinni, niin ei päässyt sattumaan mitään.

sitten jouduttiinkin odottelemaan pieni hetki että päästiin toiselle radalle tutustumaan. B rata olikin vähän mutkikkaampi kuin A rata, mutta oli sinnekin saatu yksi pitkä suora aikaiseksi, ja rataan tutustumisessa manailinkin että mitähän siitäkin tulee jos koiralla on yhtä paljon vauhtia kuin ensimmäisellä radalla.. huoli oli onneksi turhaa, Ahti alkoi olla varmaan jo väsynyt aamuherätyksestä ja ensimmäisen radan riehumisesta (ja tietysti ihanaisen Edenin liehittelystä..) että jouduin taas muuttamaan ohjaustaja ja tsemppaamaan koiraa eteenpäin. Ahti malttoi kuunnella ja seurata ohjausta, vaikka pari kertaa meinasi huomio vähän herpaantua ja katse hakeutua yleisöön. kepit oli aika tuskaa mennä eteenpäin, mutta päästiin kuin päästiinkin puhtaasti maaliin asti! jee ja hirmuiset tuuletukset päälle! Ahti tosin oli vähän ihmeissään kun Laura hyökkäsi Edenin kanssa ottamaan koppia maaliviivan jälkeen, mutta pysähtyipähän ainakin koira.. yliaikaa radalta tulikin sitten 10 sekunnin verran, josta siis 10vp, mutta muuten olen todella, todella tyytyväinen.

tässä vielä video tuolta toiselta radalta, ensimmäinen ei ole oikein julkaisukelpoinen kun alkaa kesken kaiken (kuvaaja ei ehtinyt oikein mukaan kun Ahti oli jo lähtenyt) ja loppuu äkisti kun kuvaaja riensi ottamaan karkaavaa koiraa kiinni.

Vuosi vaihtui

joulu tuli ja meni ja samoin vuoden vaihde.

jouluksi lähdettiin Kaakkois-Suomeen mummolaan. koirat matkustaa mukavasti aina yhtä tilavassa perheautossani, harmaassa variksessa eli Toyota Yariksessa. nyt kun perhe on vaan kasvanut yhdellä kaksijalkaisella lisää (siis tuo avomies pyörii kuvioissa) niin on huomannut, ettei se auto sittenkään ihan riitä.. haaveissa on kunnon farkku, mutta jos nyt vielä jonkin aikaa pärjättäisiin tuollakin.
onneksi matkattiin kuitenkin kahdella eri autolla, olisi ollut himppasen ahdasta kaikkien lahjojen ja tavaroiden kanssa matkata lähes 300km suuntaansa.

koiruudet matkustavat hienosti, Leevi katselee maisemia tai nukkuu (yleensä käy pötköttämään heti kun alkaa tasainen ja suora tie), Ahti haahuilee vähän enemmän ja tykkää katsella tietä ajajan olkapään yli.

perillä jätkät tiesivät suunnistaa heti keittiöön herkkukaapin luo. samaten kuolavanoja aiheutti uunista tullut kinkku, minkä suojafolioiden rapinan pojat oppivat nopeasti tunnistamaan ja aina kun kinkku tuli jääkaapista oli koirat salamana keittiössä. no, pitihän niitäkin nyt vähäsen hemmotella, joulun kunniaksi...
muuten herkuteltiin mm. possun korvilla ja "patukoilla", joita tosin Leevi ei malttanut syödä vaan jemmaili pitkin kämppää.


varsinaiseen joulunviettoon koirat eivät päässeet mukaan, sillä perheeseeni kuuluu sen verran allergisia että karvakorvat joutuivat tyytymään vain mummolassa oleiluun. onneksi olivat kiltisti, vaikka lenkit jäivät todella lyhyiksi kovien pakkasten takia. parhaimmillaan (tai siis pahimmillaan) mittari näytti -28 astetta. Ahtia joutui toppaamaan oikein kunnolla, ja Leevikin sai parille lenkille takin niskaansa kun oli niin kylmä. en ole vaan vielä saanut hankittua jätkille tossuja, joten valitettavasti varpaita paleli. Leevillä myös alkoi jonkin verran kutisemaan varpaiden välit, joita se sitten nuoli ja jyysti verille asti. ei muuta kuin tassurasvan ostoon... ajattelin kokeilla tuota samaa tököttiä myös Ahtisen korvanlehtiin, toinen kun on taas todella pahasti auki ja verta löytyy kattoa myöten.

mummolassa vierailtiin torstaista tiistaihin, jonka jälkeen työt kutsuivat taas kotikonnuille. onneksi pahimmat pakkasetkin hellitti niin saattoi taas käydä pidemmillä lenkeillä koirien kanssa.

vuodenvaihde oltiin kotosalla, kun itse olin illat töissä. koirat joutuivat olemaan yksin kotona illan, kun avokkikin suuntasi muualle juhlimaan, mutta hyvin nuo taisivat pärjätä. ennen lähtöäni keikalle käytin jätkät pihalla, ja eivät korvaansa lotkauttaneet paukkeelle, ei vaikka yksi raketti räjähti aivan vieressä. saatoin siis hyvällä omatunnolla jättää koirat yksin kotiin. mitään ei oltu tuhottu eikä naapureilta kuulunut valituksia haukkumisesta. ilmeisesti siis ovat nukkuneet koko illan.

asiaan kuuluisi varmaan listailla tavotteita tulevalle vuodelle, mutta saas nähdä. ainakin voisi vihdoin ottaa naksuttimen käyttöön ja alkaa opettelemaan vaikka pieniä, hassuja temppuja. katsellaan.