Koirakylpylässä

sunnuntaina omistaja heräsi aikaisin (2,5h yöunien jälkeen) ja pakkasi mukaansa vaihtovaatteet sekä koirille varapannat. ihanaisten Serenan sekä Edenin omistaja haki meidät kyytiin, ja matkasimme Hyvinkäälle koirakylpylään.

pojat istuivat autossa tosi nätisti, vaikka vieressä oli häkissä kaksi hemaisevaa neitoa. Leevi tapansa mukaan pönötti paikoillaan ja Ahtia harmitti kun ei nähnyt kunnolla ikkunoista ulos.

sisälle kun päästiin, niin melkein suoraan tuli varattu uittaja auttamaan, ja nappasi Leevin hihnan ja vei jätkän suihkuun. Leevi oli niin ällistynyt siitä, että vieras ihminen kehtaa hänet noin vaan ottaa mukaansa ja vielä kastella, ettei tajunnut edes laittaa vastaan. hetken päästä Ahti koki saman kohtalon, ja kummankin koiran ilme oli niin näkemisen arvoinen, että alkoi harmittaa kun kameraa ei tullut mukaan. jätkät oli niin pihalla etteivät sanoneet mitään, seisoivat vaan kiltisti kun vieras ihminen suihkutteli ja puki sen jälkeen pelastusliivit päälle.

sitten vain koirat altaaseen, huomasi kyllä että uittaja on tottunut työskentelemään koirien kanssa, paljoa ei pojat ehtineet vastaan laittaa kun huomasivat olevansa jo uimassa. ensin mentiin yksitellen allasta päästä päähän, ja sen jälkeen yhdessä. tytöt uivat vapaasti sillä aikaa altaan toisella puolella.

puoli tuntia meni tosi nopeasti, mutta koirat oli kyllä ihan rättipoikki väsyneitä uimisesta. vielä suihkun kautta huuhtelemaan kloorit pois turkista ja sitten kuivattelemaan. kumpikaan ei jaksanut edes välittää hiustenkuivaajan käytöstä (kun ei kotona sellaista ole tullut käytettyä), ja kotimatkalla oli kyllä hiljaista auton takaosassa kun kaikki veti sikeitä.

loppupäiväkin oli kotona hyvin rauhallista, kun väsyneet pulikoijat nukkuivat. ehdottomasti mennään joskus uudestaan kun meni niin hyvin, Ahti oli loppupuolella menossa jopa itsekseen veteen, eikä tarvinnut kuin vähäsen rohkaisua.

kiitos vielä Lauralle sekä "Spa-tytöille" seurasta!

Joulukuuta

hyviä uutisia Leevin selästä!
käytiin tosiaan silloin 28.11. röntgenkuvissa Kankaanpäässä Kari Ventelän luona. kuvissa ei näkynyt mitään muutoksia selkärangassa! eli terve selkä siltä osin. lonkissa näkyy hieman muutoksia, iän mukanaan tuomaa kaiketi, muttei mitään huolestuttavaa.
Jesss!

elikkäs kipuilut johtunee vain niistä lihasjumeista. niitä ollaan sitten paranneltu käymällä hierojalla sekä venytelty kotona parisen kertaa päivässä, lisäksi kaurapussi lämmittää lihaksia venyttelyn ajan. ja tuloksia näkyy, viimeiksi käytiin maanantaina Katriinan luona joka kehui että selkeästi ollaan menty parempaan suuntaan. jessss!

vielä käydään jonkin aikaa hierottavana, lisäksi Leevillä on nyt ollut viikon verran kipulääkekuuri, jota jatketaan vielä parisen päivää. Lepakkomies on ollut selkeästi pirteämpi ja iloisempi, lenkillä riehututtaisi ja kotonakin on pari kertaa haastanut Ahtia leikkimään. venyttely on yleensä mukavata, kaveri örisee rapsutusten tahdissa ja antaa tosi nätisti venyttää jalkoja eri suuntiin. yksi ilta yllätti ja vaihtoi itse kylkeä kun sanoin että toisen puolen vuoro.

Tampereelle saatiin vihdoin luntakin, mukavampi lenkkeillä kun ulkona näkee paremmin illallakin. eikä tule sitä kuraa niin paljoa sisälle.

Leevillä selkäongelmia

Kesällä sattunut purematapaus kummittelee edelleen Leevin voinnissa. Karvat ovat kasvaneet takaisin haavojen päälle, ja ruvetkin parantuneet pikkuhiljaa. Kyljessä tuntuu edelleen pari kovaa pattia/muhkuraa, joita olen ajatellut näyttää vielä lääkärille. Viime aikoina sitten vaan toiset oireet ilmaantuivat ja saivat omistajan huolestumaan.

Reilu viikko sitten huomasin kerran illalla että Leevi värisytteli selkäänsä. Ei aristanut silittäessä eikä mitään, mutta selkeästi huomasi että jokin siellä vaivasi. Tästä pari päivää eteenpäin Leevi yllättäen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ontuminen ilmaantui välillä yllättäen, välillä Lepakko käveli ihan normaalisti. Sitten tiistaina illalla koira olikin yhtäkkiä kolmijalkainen. Koko iltalenkin Leevi pomppi laittamatta toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Seuraavana päivänä käytin koirat yksitellen pihalla, Leevin vain lyhyellä pissatuksella. Enää ei pompittu kolmijalkaisena, mutta ei askellus puhdastakaan ollut.

Kävin jalan läpi, tarkistin anturat, varpaiden välit, taivuttelin ja painelin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muita oireita aloin huomaamaan myös, mm. se että Lepakko ei halunnut oikein istua. Namit ollaan saatu niin, että koira ensin istuu alas, mutta nyt tämä oli selkeästi hyvin vastemielistä (tokihan Leevi myös välillä yrittää luistaa hommista ja käskyistä, mutta nyt huomasi selkeästi ettei ollut siitä kyse)

Aloin sitten selvittelemään, että missä vika voisi olla. Pyysin ystäviltä suosituksia eläinlääkäreistä jne, ja Päivi vihjaisi myös käyttämästään koirahierojasta, Katriina Falhista. Koska omistajan rahatilanne on tällä hetkellä olematon ja kriisissä, ajattelin käyttää koiran ensin hierojalla ja siellä sitten miettiä että miten edetään.

Maanantaiaamuna käytiin sitten hierojalla. Leevi oli polleaa poikaa kun pääsi kerrankin mamman kanssa reissuun..
Ensin katsottiin pihalla hieman liikkeitä, ja kyllähän se Lepakko nosti vasenta jalkaansa ravissa ylemmäs, eikä liike muutenkaan ollut kovin puhdas. Sisällä sitten Leevi ensin tutki paikat läpi, ja sitten aloitettiin kertomalla hieman Leevin historiaa, etenkin kerroin tuosta kesäisestä onnettomuudesta. Leevi suostui tulemaan istuskelemaan patjalle, muttei oikein olisi tykännyt maata käsiteltävänä. Yllättäen kipeämmäksi luullulta puolelta antoi paremmin hieroa, kuin vasemmalta.

Leevin selästä löytyi todella monta jumikohtaa, jotka selkeästi olivat kipeitä. Osa niin kipeitä, ettei koira antanut oikein edes hieroa niitä. Hetken hieronnan jälkeen nämä pahimmat jumit tunsi selkeästi selkää silittäessä kovina patteina.
Pahin alue oli lapojen välissä, sekä lonkkien päällä. Katriina suosittelikin, että ennenkuin jatketaan hieromista, niin kävisin kuvauttamassa Leevin selkärangan sekä lonkat, että tietäisi onko siellä piikkejä tms.

Mukaan saatiin hierontaohjeiden ja eläinlääkärisuosituksen lisäksi vinkkejä syöttää magnesiumia, b-vitamiinia ja glukosamiinia. Magnesium löytyi yllättävän halvalla Prismasta, missä S-ketjun oma tuote maksoi jt 4,90€. B-vitamiini haetaan Agrimarketista, hevospuolelta. Glukosamiinia katselen vielä mitä alettaisiin syöttämään.

Eläinlääkäriksi ja selkäkuvauspaikaksi suositeltiin useamman tahon toimesta Kankaanpäässä toimivaa Kari Ventelää, ja tänne sainkin sitten ajan. Tosin vasta parin viikon päähän, mutta 28.pvä mennään sitten kuvauttamaan tuo koira. Rahanmenoa ei voi estää...

Hieronnan jälkeen Leevi oli odotetusti vähän väsynyt, mutta muuten aika normaali itsensä. Ehkä se on lenkeillä liikkunut vähän reippaammin, ja peitsannut vähemmän kuin ennen. Ehdottomasti jatketaan sitten hoitoa, hieronnan kautta ja muutenkin, pitäähän tuo Jätkä saada kuntoon ja kivuttomaksi.

lomailemassa

käytiin koirien kanssa kyläilemässä melkein viikon verran "mummolassa" Lappeenrannassa. pojat menevät mummolaan mielellään, heti kun ollaan sisään päästy juostaan keittiöön herkkukaapin eteen odottamaan makupaloja (joita mummo kyllä jakaakin suht reippaasti..)

Ahdin ainut ongelma on se, että asunto sijaitsee hissittömän talon kolmannessa kerroksessa, joudutaan siis kulkemaan portaita ylös-alas kolmisen kertaa päivittäin. alkureissusta sujuikin portailut ongelmitta (ylös mennessä otan aina hihnan pois niin saa koiruus mennä omaa tahtiaan, ottaa aina portaiden alapäässä paikallaan steppailen vauhtia ja sitten juoksee nopeasti ylös) mutta loppupuolella lomaa alkoi taas jännittää kun tassut luisti. niimpä viimeiset kerrat keskusteltiin alaovella että mennäänkö vaiko ei mennä portaita ylöspäin. Ahti yritti aina tarjota itseään syliin kannettavaksi, mutta joutui aina lopulta kiipeämään portaat yksin.

koirien syntymäpäivät osuivat myös tuolle viikolle, joten lahjat saatiin mummolassa. tai lähinnä Ahti sai lahjat, Leevi nyt ei niin leluista välitä.. tai olisihan se mielellään suolestanut Leo-pehmoleijonan, mutta ilkeä omistaja tuli väliin. lahjaksi saatiin siis koirien pehmolelu sekä vinkuva tennispallo.





tennispallo lopetti tänään vinkumisen. ihana hiljaisuus :)

agiliitoa

kesän tauon jälkeen kokosimme taas Pirkanmaan agiliitorhontit yhteen, ja varasimme talvikaudeksi hallivuoron. kaksi edellistä talvea ollaan treenattu Meirän hallilla, joten sieltä hankittiin kenttävuoro täksikin talveksi. halli vaan vaihtoi paikkaa, ja kallistui jonkin verran joten edellisten vuosien kahden kentän varauksen sijaan on meillä nyt vain yksi kenttä vuokrattu viikottain, tiistai-iltaisin.

kaksi kertaa ollaan nyt ehditty käydä hyppelemässä, ja kivaa on ollut. horminihirviö on tykännyt kun on päässyt taas vähän tykittelemään, välillä on malttanut jopa kuunnella ja mennä ohjatusti esteitä. pari kertaa ollaan lähinnä vaan muisteltu että miten niitä esteitä taas mentiinkään ja miten ohjaus toimii, jossain välissä voisi sitten alkaa rakennella ratoja ja miettiä ohjauskuvioita. jos jaksaa. turhan tiukkapipoisesti ei noissa harkoissa kukaan treenaa, kivaa pidetään ja joskus ehkä vähän syöpötelläänkin...

erityisesti Ahtiska on tykännyt kun treeneissä käy myös Tyttöjä. varsinkin ihanainen Iita sekä juuri vuoden täyttänyt Serena. onneksi uudella hallilla on myös uudet aidat kenttien välissä, ainakin vielä ollaan omalla vuorolla pysytty siellä aitojen oikealla puolella..

hormonihirviön paluu

lähiseudulla taitaa olla taas juoksuinen narttu, sillä Ahti on seonnut täysin. lenkeillä kosiskellaan Leeviä, sisällä riehutaan ja nuollaan Leevin korvia, suupieliä ja muita paikkoja.
lisäksi virtaa on aivan tuhottomasti. sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa 2h metsässä kävelemässä, ja vielä senkin jälkeen piti sisällä yrittää riehua lelun kanssa. jos Ahdin kanssa ei leiki, se makaa tuijottamassa ja piippaa. jos liikun yhtään sisällä, liikkuu Ahtikin. leluja myös viskellään itsekseen.

ne pallit on lähdössä, heti kunhan taloudellinen tilanne sen sallii. eihän tuota kestä erkkikään.

tänään olisi vielä talven ensimmäiset agitreenit, uudessa hallissa. saa nähdä kehtaako tuon kanssa lähteä minnekään vai olisiko liitelystä apua tuon rauhoittamiseen.

naks

vihdoin olen saanut itseni revitty puuhailemaan koirien kanssa naksuttelemalla. naksuttimen olen omistanut jo pidempään, ja muutaman kerran kokeillut nameja heitellessä naksauttaa samalla, mutta nyt otettiin tuo ihan virallisesti treenin alle.

tarkoitus oli, että naksuttelen alkuun lähinnä Leeville, ja Ahtisen kanssa opetellaan toista juttua, nimittäin JÄTÄ -käskyä. toisin sitten kuitenkin taisi käydä..

ensimmäisellä treenikerralla otettiin Ahdin kanssa jätä-treenin aloitus, ja huvikseni sen jälkeen testasin mitä tykkää naksuttimesta. no, sehän tykkäsi, ja tarjosi tosi nätisti tekemistä. tuntui tajuavan tuon tarjoamisen todella nopeasti.

no, tästä innostuneena otin sitten Leevin treenivuoroon. nami+naksautus oli ihan piisofkeik. sitten kun aloin odottamaan tekemisen tarjoamista, homma tyssäsikin kokonaan. Leevi ei muuta tehnyt, kuin istui paikallaan kuin tatti ja tuijotti minua silmiin. ei auttanut vaikka yritin sitten auttaakin, eli siirtää jakkaraa lähemmäs. tarkoituksena olisi siis opetella temppu Jakkaralle, jossa ainakin alkuun koira nostaisi molemmat etujalat jakkaran päälle. tempun aloituksena oli se, että edes katsoisi jakkaraan päin, sitten lähemmäs, haistelua, kosketus, tassu jne. pikkuhiljaa.
mutta miten palkkaat pienistä vaiheista ja etenemisestä kun toinen ei tee mitään. ei yhtään mitään. istua tapittaa paikallaan.

seuraavana päivänä jatkettiin, Ahti pääsi jo siihen vaiheeseen että läimäisi jakkaraa tassullaan pari kertaa. Leevi jatkoi paikallaan istumista ja tuijottamista.
huokaus.

uusi peti

viime viikolla shoppailukierroksella tarttui mukaan uusi peti koirille, löytyi Ideaparkin Clas Ohlsonilta 22,90e hintaan.

Aamuhepuleita

Ahtiselle on alkanut muodostua aamuisin tavaksi ottaa pupuhepulit ennenkuin lähdetään lenkille. koirat makoilevat rauhassa sen aikaa kun syön aamupalan, mutta kun alan vaihtaa lenkkeilyvaatteita päälle, lähtee Ahti liikkeelle.

hepuliseuraksi valikoituu lähes aina pupu. se vinkuu kivasti, sitä voi heitellä ja sen perään voi syöksyä.
Leevi yleensä pakenee makuuhuoneeseen turvaan Ahdin riehumiselta.

syksyn tullen

koirat ovat selkeästi piristyneet sitä mukaa kun ulkona lämpötila on laskenut. kesällä helteillä oli rentoa lenkkeillä, kun kumpikin koira tallusteli rauhassa omalla sivullaan. nyt kun on ilmät viilentyneet, sinkoilee jätkät milloin minkäkin hajun perässä ja Ahti yrittää välillä haastaa Leeviä leikkimään.

selkeästi siis kaipaavat taas enemmän tekemistä. siispä tänään lenkit suoritettiin hieman eri tapaan. samalla kun söin aamupalaa, keittelin pojille kilon broilerinsydämiä nameiksi. ensin ulos pääsi Leevi, jonka kanssa kierrettiin pikku lenkki ja sen jälkeen tein hajujäljen, eli tallasin pienen pätkän ja tiputtelin matkan varrelle sydämenpaloja. Lepakko oli innoissaan, eikä malttanut ensimmäisellä kierroksella edes syödä nameja vaan touhotti hirveää vauhtia eteenpäin.. no, otettiin sitten uusintakierros, ja nyt nenä kävi tehokkaammin ja namitkin löytyivät ruohon seasta.

Ahti pääsi sitten vaan opettelemaan tapoja lenkillä, eli aina välillä kutsuin sen sivulle, vaihdeltiin suuntia, otettiin kontaktia jne. loppulenkistä sitten käytiin leikkimässä läheisen rakennustyömaan hiekkakasoissa, mikä on Ahtisen mielestä ihan parasta.

olipa sitten ainakin hetken tyytyväisempiä koiria kotona, ja emäntä saattoi keskittyä rauhassa leffan katsomiseen...

Pesulle

Ahti ja Leevi on siitä helppoja, että omaavat turkin mitä tarvitsee huoltaa todella vähän. vaivaa aiheuttaa lähinnä Leevin karvanlähtö, jolloin joutuu harjailemaan/"furminoimaan" useammin, mutta muuten noiden karvat ovat hyvin helppohoitoisia. pesu on joskus ja jouluna. lähinnä olen yrittänyt pestä nuo 1-2 kertaa vuodessa, että edes joskus tulee sekin tehtyä. välillä kesällä käydään uimassa niin ei tarvitse niin paljoa suihkussa puljata. jouluksi olen pessyt koirat joskus, sillä silloin mennään yleensä äidilleni kylään ja on mukavampaa kun koirat ovat puhtaat. ja tekeehän se välillä hyvää pestä turkkia, edes joskus.

Leevillä on karvaa tipahdellut vähän pitkin kesää, ja sitten kun tuli vielä nuo haavat ennen juhannusta, ja ne ovat alkaneet arpeutua, niin ajattelin että pesu voisi tehdä ihan hyvää. ensin pesin kuitenkin Ahdin, joka oli alkanut rapsutellessa vähän tuntua likaiselta (ts sormiin jäi töhnää jos oikein rapsutti pitkään). Ahti ei ollut ihan mielissään pesutuokiosta, kyllähän se sitten nätisti seisoi paikallaan kun sen ensin sai kylpyhuoneeseen asti. Ahti, joka yleensä tunkee mukaan joka vessareissulle jos vaan pääsee, päätti kiirehtiä vilkkaan karkuun kun kerrankin kutsuin sen kylppäriin. ei auttanut pakeneminen, koira joutui silti suihkun alle. shampoona käytän molemmille Bio-Groomin Protein Lanolin conditioning Shampoota.

Ahti oli pesun jälkeen hyvin närkästynyt saamastaan kohtelusta.


Leevi joutui pesulle seuraavana päivänä (kun sain pyyhkeet kuivattua) ja se oli samaa mieltä kuin Ahti pesun tarpeellisuudesta. tuntui kuitenkin tykkäävän lämpimällä vedellä huuhtelusta ja saamastaan huomiosta.

karvaa noista vaan on lähtenyt sitten pesun jälkeen oikein roppakaupalla. tiesihän sen, mutta määrä yllätti taas..

Agirotu 2011

Oltiin viime viikonloppuna Lappeenrannassa agirodussa, ja olin ihan hermona kun näin jo painajaiskuvia siitä kun Ahti karkaa radalta syömään jonkun pikkukoiran.. No, päivä oli pitkä, oltiin ajoissa paikalla ja pukukulkuekin venyi ja venyi.. Ja lisäksi vielä helle, taisi olla yli +30 lähes koko päivän. Vaikka kuinka yritettiin istuskella varjossa ja Ahdillakin oli kylmä pyyhe päällä, niin tuo oli ihan nuutunut kun vihdoin tuli aika valmistautua rataan. Eli Ahtinen hyytyi ihan täysin radalle, jaksoi juuri ja juuri maaliin asti. Olin käskyttänyt sukulaiset (sisko lähettämässä& maalissa vastaanottamassa + siskojen miehet radan reunalla partioimassa) radan viereen vartioimaan ettei karata radalta, vaan mitä vielä. Kaveri oli niin sippi että hyvä kun juosta jaksoi.
No, ainakin pysyi siis hanskassa. Tuon jälkeen ensin kisapaikalla vesiletkun alle hetkeksi, sitten äidin luona haaleaan suihkuun n.10min ajaksi ja sen jälkeen koira nukkuikin koko loppuillan.

Mutta, pysyi radalla ehkä tästä uskaltautuu ilmoittautumaan taas jonnekin.. ennen agirotua meillä oli tosiaan hieman pidempi tauko, edellisen kerran käytiin kunnolla treenaamassa maaliskuussa, ja sitten agirotua edeltävänä tiistaina varasin Tamskin tallilta kentän ja käytiin vähäsen muistelemassa että mitä ne esteet oikein on. Silloin löytyi kyllä vauhtia, Ahdilla oli hirmu kivaa päästä hyppelemään pitkästä aikaa. Että ehkä tää tästä taas..

Leevillä epäonnea

Ennen juhannusta sattui pahempi turma, kun olimme Nastolassa lomailemassa. Leevi otti jostain syystä yhteen talon saksanpaimenkoiranartun kanssa, sillä seurauksella että koiraparka huusi kivusta. Lähempi tarkastelu ei paljastanut kuin muutaman reiän siellä täällä, mutta koira ei vaikuttanut aivan omalta itseltään. Myöhemmin illalla huomasin sitten Lepakon arastelevan oikeaa kylkeään todella voimakkaasti, koko koira oli myös apaattinen, pyrki piiloon ja uikutti välillä.
Ei auttanut kuin seuraavana aamuna soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että minne päästäisiin. Onneksi löytyi vapaa aika Lahden eläinlääkäriasemalta, minne lähdettiin sitten ajamaan. Siellä Leevi rauhoitettiin, haavojen alueet ajeltiin putsausta varten ja kylki/vatsanseutu röngtenkuvattiin sekä ultrattiin jotta vammojen laatu selviäisi. Kyljessä tuntui selvästi ilmaa nahan alla. Kuvista ei oikein saanut selvää, mikä vamma siellä oikein oli, ja pelättiin että vatsakalvoissa olisi reikä, jota mahdollisesti joutuisi leikkaamaan. Lahdessa ei kuitenkaan ollut lääkäreitä vapaana suorittamaan leikkausta, joten saatiin lähete Hämeenlinnaan Vethausiin tarkkailtavaksi ja mahdollisesti leikkaukseen. Ei muuta kuin rauhoitettu koira tippapullon kanssa takaboksiin ja matka Hämeenlinnaan..



Vethausissa Leevi kannettiin samantien pikatarkastukseen, ja se sai lisää kipulääkettä kun kylki edelleen rauhoituksesta huolimatta reagoi voimakkaasti kosketukseen. Leevi jäi asemalle useamman tunnin ajaksi tarkkailuun ja tutkittavaksi, leikkausta ei kuitenkaan jouduttu tekemään. Illalla kävin hakemassa tokkuraisen potilaan kotiin. Mukaan saatiin reilun 10pvän vahva antibioottikuuri (3 eri antibioottia) sekä kipulaastari kylkeen. Lepakolla oli kiire kotiin, hyvä ettei juossut autolle..
Mitään kummempaa ei tutkimuksissa selvinnyt, selvää reikää ei havaittu mutta sitä ei myöskään saatu suljettua pois. Siitä syystä vahvat antibiootit. Samaten kaulan syvempään reikään laitettiin dreeni, jotta nesteet pääsivät vapaammin valumaan haavasta pois. Dreenin poistin itse n. 3pvän päästä.

Nyt tapahtuneesta on jo muutamia viikkoja, ja haavat on parantuneet hyvin. Leevi aristaa vieläkin oikeaa kylkeään, samaten hieman selän isomman haavan aluetta. Antibioottikuurit loppuivat jo, samaten hakemani kipulääke. Tosin olen aina välillä antanut Rimadyliä Leeville jos on vaikuttanut kovin levottomalta tai kipeältä. Vielä jonkin aikaa ollaan ihan hissukseen ja katsellaan, mutta jos tuo ei ala tuosta selkeästi paranemaan niin mennään tarkastukseen katsomaan kyljen tilannetta vielä.

Leevi on kyllä ottanut kaiken irti potilaana olosta, ja se on vaatinut huomiota ja paijailuja oikein urakalla. Pitäähän sitä tosin toista hoivata, kun on ollut kipeä. Mutta laihdutuskuurilla se silti joutuu olemaan..

kuulumisia

kesä alkoi kunnon helteillä, ja koirat kärsi selvästi. kotona pidin parvekkeen ovea auki heti kun omat allergiat sen salli, ja pojat tykkäsi viettää aikaa katsellen pihan tapahtumia. Leevi ehkä hieman maisteli emännän viljelmiä välillä..

oltiin viikko lomailemassa Lappeenrannassa äitini luona, ja siellä pojat sitten sikaili ihan urakalla. lenkeillä lähinnä, toisille koirille möykättiin kurkku suorana ja pari kertaa kiskottiin omistaja kumoonkin. tuloksena sitten parantelen selän naarmuja ja polven pahempaa haavaa. jippii ja kiitos jätkät. nyt on sitten lenkit menty hyvin tiukassa komennuksessa, lyhyellä hihnalla. jotain aktiviteettia pitäisi varsinkin Ahdille keksiä, mutta tuon Lpr:n lomaviikon jälkeen alkoi sateet ja sen tietää että eihän silloin voi tuon kanssa tehdä ulkona mitään, kun on Märkää ja sataa happoa.

sisätiloissa nuo sitten taas olivat lomareissulla oikein enkeleitä, mitään ei tuhottu eikä edes äitini sängylle hypitty yksin ollessa. jotain edistystä sentään.

Ahdin kanssa pitäisi päästä vähän treenailemaan agiliitoakin, sillä ollaan mukana rhodesiankoirien joukkueessa 10.7. Agirotu-tapahtumassa Lappeenrannassa. viimeiksi ollaan esteitä pompittu maaliskuussa, joten ehkä olisi paikallaan käydä vähän treenailemassa ennen koitosta.

Ahtinen ja vaaleanpunainen pupu

kesää kohti

kevät etenee kesää kohti ja koirat on päässeet nauttimaan pitkistä lenkistä. valitettavasti vain hihnan päässä, sillä en edelleenkään ole löytänyt mieleistäni metsää missä uskaltaisin noita pitää vapaana. tutuilta sain vinkkiä jo pohtimaani asiaan, josko Ahdille hankkisi kuonokopan noita metsä-(ja miksei muitakin)lenkkejä varten, niin ei pääsisi vahinkoja syntymään. Ahdilla on siis tapana näykkiä, jopa purra vieraita koiria. tuttujen kanssa leikkii nätisti, mutta jos vastaantulijalla on yhtään pidemmät karvat, pitää niistä napata kiinni. jotenka lenkkeilemme varmuuden vuoksi hihnassa, ja reiteillä missä tulee harvemmin toisia koiria vastaan. hankalaa, kun asutaan hyvinkin koirarikkaalla alueella..

"onneksi" olen nyt ollut sitten viikot työttömänä, tehden töitä ainoastaan viikonloppuisin, joten arkipäivinä ollut päivisin aikaa tehdä pitkiä lenkkejä silloin kun muut on töissä. suunnitelmissa on ollut myös aloittaa temppujen opettelua ja mm. Leevin kanssa tokoilun muistelu, mutta ne on jääneet vielä suunnitelmien asteelle.. kyllä tässä joku päivä ryhdyn hommiin :P

Leevin korvat tuntuivat paranevan tuolla tehokuurilla. pysyivät parisen viikkoa tosi hyvinä, eikä jätkä ravistellut päätään. nyt sitten viime päivinä on vähäsen tuntunut taas korvat vaivaavan, ei siellä näkynyt töhnää lähes ollenkaan mutta otin taas puhdistuksen viikko-ohjelmaan. muutamat ovat kyselleet, johtuisiko nuo Leevin korvavaivat ruoasta, mutta olen hieman epäilevä. koirat syö tällä hetkellä n. 70-80% päiväannoksestaan lihaa, minkä ei uskoisi aiheuttavan töhnää korviin. tietysti se loppu on sitten riisiä, ohraa jne mitä NEU sisältää. mutta loppujen lopuksi tuo on aika vähäinen määrä ruoasta. voipi tietysti olla, että Leevin kanssa voisi kokeilla neu:n tilalla perinteistä kaurapuuroa, mitä koirat onkin välillä syöneet, jos se olisikin sitten tuo pieni ohran määrä mikä Leevin korvia vaivaisi.
mutta ei tuo Lepakko kyllä ole koskaan oikein ruokaa oireillut. nuorempana on syönyt nappulaa pääsääntöisesti, junnuna ihan jopa Pedigreetä, eikä ole sen enempää allergiaa näyttänyt tms.

mutta mene ja tiedä. onneksi pääsääntöisesti koirat voi hyvin, Leevi vähän turhankin pulskasti. olen miettinyt, uskaltaisiko Leeviä viedä juoksulenkeille pyörän kanssa, mitä harrastettiin paljonkin koiran ollessa nuori. vähän vaan pelkään Leevin toisen etusen takia, siitähän jänteet katkesi kolmisen vuotta sitten, mikä voi aiheuttaa sitten ongelmia kovassa rasituksessa. mutta katsellaan.

kevät

niin se vaan kevät puskee päälle, eilen ja tänään on tuntunut jo ihan kesältä kun lämpötila on lähennellyt +20 astetta. koirat tykkää kun pääsevät parvekkeelle makoilemaan ja ihmettelemään pihan menoa. lenkillä löytyy kaikkia ihania hajuja lumikasojen alta, Ahti on riemuissaan kun on hiekkakasoja mitä kaivaa ja kumpikin vetää onnessaan kevään ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia.

Leevi tietenkin aloitti taas karvanlähdön. siitä olen onnellinen, että toinen koirista edes on sen verran lyhytturkkinen malli, josta sitä karvaa ei oikeastaan lähde yhtään. Leevi sitten tiputtaa noiden molempien puolesta..

tänään "furminoin" Lepakkoa reilu 10min parvekkeella.

Leevin vaivat

Leevillä alkoi jo viime syksynä vaivata korvat enemmän, välillä ne töhnäsi hirveästi ja välillä vähän vähemmän. syksyllä käytiin lekurilla ja saatiin hoidoksi Canofite vet -korvatipat. niitä tiputtelin ensin sen yhden kuurin, sitten seuraavan, vähän ajan päästä taas lisää jne.

nyt sitten meni hermot ja sain itseäni niskasta kiinni ja mentiin sitten iho&korvaspesialistille näytille. samalla tutkittiin Leevin yhdestä tassusta varpaiden välistä löytynyt patti.
saatiin hoidoksi korvien puhdistukseen DermaPet MalAcetic Otic ja lisäksi CanAural korvatipat. tassun pattiin desinfioiva DermaPet Conditioner suihke + Vetramil voide.

kaksi viikkoa mentiin niillä, ja sitten oli kontrollikäynti. korvat näytti (ja haisi..) jo paljon paremmalta, eivät enää olleet kirkuvan punaiset vaan normaalin näköiset ja töhnääkin oli paljon vähemmän, kuitenkin vielä jonkin verran. tassukin näytti paremmalta, tosin sitten furunkkeleleita löytyi muistakin tassuista + jokaisesta tassunpohjasta tulehdus. samalla käytiin koko koira muutenkin läpi ja otettiin neulanäytteet selän ja toisen takajalan pienistä pateista. toinen oli ihan puhdas rasvapatti ja toinen sitten tulehtunut ihorauhanen. lisäksi ihosta löytyi hyvin pieniä määriä hiivaa sieltä täältä.
hoito-ohjeina oli jatkaa korvien puhdistamista joka toinen päivä + korvatipat kuuri loppuun, tippoihin lisättiin vielä Dexa-kel tappamaan tulehdus kunnolla. lisäksi saatiin suun kautta otettava antibiootti, Clindabuc. tätä syödään aamuin illoin parisen viikkoa.
tassuja pitäisi pestä pari kertaa viikossa Malaseb-shampoolla, lisäksi päivittäin tuo DermaPet Contditioner-suihke. lisäksi koko koira pitäisi pestä parin viikon välein samalla shampoolla + lisäksi vielä tuo hoitoaine. koiraa ei saa kuivata hiustenkuivaajalla, ettei iho kuivu lisää.

näillä nyt mennään sitten jonkin aikaa. rahaa palaa kivasti mutta pääasia että Lepakko tulee täysin kuntoon eikä enää kutittaisi korvia tai muutenkaan. kohta pitäisi varailla sitten taas kontrolliaikaa, niin näkisi miten on lähtenyt tropit tehoamaan. tosin tunnustan, ettei nyt ihan joka päivä ole tassuja pesty tai korvatippoja laitettu... hyi minua, onneksi koiran vointi paranee silti päivittäin.

Uusia tuulia

blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, johtuen omistajan väsymyksestä. mutta ihan positiivisessa mielessä tuo väsymys, nimittäin olen vaihtanut alaa kertaheitolla. "isona" minusta pitäisi tulla klinikkaeläintenhoitaja, oppisopimuksella opiskelen ja valmistua pitäisi vajaan 2v kuluttua.
tästä syystä olen välillä Helsingissä koulussa, jolloin olen ilman koiria kokonaan. lisäksi uusi työ on tuonut uuden aikataulutuksen elämään, joten illat on mennyt lähinnä koomaillessa sohvalla tms ja kaikenlainen järkevä toiminta (kuten blogiin kirjoittaminen) on jäänyt sitten sivuun. mutta kunhan tästä pikkuhiljaa sopeudun uusiin tuuliin niin eiköhän sitten kirjoittaminenkin muutu aktiivisemmaksi.

koirat ovat voineet pääpiirteittän hyvin, mitä nyt Leevillä on toisessa etutassussa varpaiden välissä pahannäköinen patti (suutarin lapsilla ei ole kenkiä vai miten se meni..) ja Ahdista tuli viime viikonlopun aikana kunnon hormonihirviö.
Leevin vaivaan on suht helppo hoito, suihkuttelen pari kertaa päivässä Cothivetiä (jonka paha haju/maku ei Leeviä näyttäisi estävän, pattia nuollaan jokatapauksessa) ja huolehdin jalan kuivaksi. Ahti taasen tulee menettämään kulkusensa tässä ihan lähiaikoina. luultavasti jollain lähiseudun nartulla on alkanut juoksut, ja poikaparan pää on ihan sekaisin. lähin kohde Ahtisen himoille on valitettavasti sitten Leevi, joten meillä on hieman levotonta kotona nykyisin. onneksi Lepakkokorva saa välillä sentään olla rauhassa, mutta kovasti Ahdin tekisi mieli jatkuvasti nuoleskella Leevin tassua ja korvia.

agitreeneissä oltiin taas tänään, ja Ahtisella oli oikein lystiä. hirmu kivasti meni, kepit sujui vauhdilla ja otti herkästi ohjausta, paitsi putkeen jonne piti näyttää selkeämmin. sitä vaan tuudittautuu siihen vauhdin hurmaan ja unohtaa välillä näyttää tarkasti minne ollaan menossa. mutta hauskaa oli, se on pääasia.

Taas agikisoissa

lauantaina oltiin Tampereen ja Lempäälän rajoilla agikisoissa, ja hirmu tyytyväinen olen tuohon Mahtiseen.
käytiin ennen kisoja läheisessä koirapuistossa hieman juoksemassa pahimpia höyryjä pois, Ahdilla kun on ollut tapana hieman villiintyä aina kun pääsee ekaa kertaa irti kisoissa. nyt sitten pääsi vapaaksi muualla kuin siellä kisakentällä, niin kontaktin haku oli helpompaa ekassakin luokassa.

ensin mentiin hyppyrata, tosi mukava rata ja tykkäsin todella paljon mennä sitä koiran kanssa. Ahti varasti taas lähdössä, mutta tällä kertaa en itse jäänyt hölmönä ihmettelemään sitä vaan päästiin hyvin etenemään. 5vp tuli kepeiltä, kun oli meille hieman hankalammasta kulmasta (eli suoraan takaa..) ja Ahti haki väärälle puolelle ja sitten meni sähläykseksi. luulin että saatiin toinen 5vp jälkimmäiseltä putkelta kun tuli informaatiokatkos ja Ahti ei ollut ihan varma pitikö sinne putkeen mennä vai ei, mutta lopulta tuloksena olikin sitten vain tuo 5vp ja pari sek yliaikaa. olin tosi, tosi iloinen radan jälkeen! Ahti kuunteli, eteni välillä todella hyvin ja tuntuu että se alkaa pikkuhiljaa tajuamaan mistä tuossa oikein on kysymys. ennen kisoissa se yhdisti sen enemmän siihen treenitilanteeseen ja höntsyilyyn, nyt se ottaa vähän enemmän tosissaan tuon homman. ja meillä on hauskaa yhdessä.

toisella radalla sitten kosahdettiin ansaan, toisena olleen pituusesteen jälkeen olisi pitänyt kääntyä oikealla olevaan putkeen, mutta Ahti jatkoi vauhdilla suoraan seuraavalle esteelle (kuten tosi moni muukin koira tuossa luokassa, en sitten tiedä oliko ykkösluokkaan hieman liian vaikeakin?) joten hylky siitä. karjaisin Ahdille tuossa välissä vähän turhan kovaa, mikä sitten latistikin intoa molemmilta, ja kun mentiin loppurata niin siinä ei ollut sitä samaa tekemisen riemua mitä oli ekalla radalla. mutta tyytyväinen olen, Ahti oli kuulolla ja meillä oli kivaa. kaikenkaikkiaan taas mukava kisakokemus, sain vinkkejä omaan ohjaukseen ja koira tykkäsi (myös siitä että Ahdin tyttöystävä Eden oli taas samoissa kisoissa niin koirat pääsi aina välillä leikkimään keskenään)

Agikisoista puhdas rata!!

eilen sunnuntaina oltiin Ahtisen kanssa taas kokeilemassa onnea agilitykisoissa. itselle viikonloppu oli todella rankka, iltakeikkojen ja päivätöiden lisäksi oltiin lauantaina aamusta 9-11 agitreeneissä Mouhijärvellä ja sitten vielä nuo kisat, paikalla oltiin puoli 9 aikoihin ja kotiin päästiin 12 maissa. mutta kyllä kannatti, vaikka nukkua ei oikein ehtinytkään.

lauantain treenit oli todella haastavat, mutta hyvät. käytiin todella tiukkoja ohjauskuvioita läpi, lähtien ihan omista asennoista aina varpaiden suunnasta käden asentoon. kouluttajana toimi Marko Mäkelä. tykkäsin treeneistä tosi paljon, vaikka Ahti olikin sitä mieltä että Pro Canis hallin hajut olisi olleet mielenkiintoisempia kuin itse esteiden suorittaminen.. joutui taas miettimään ohjausta ihan eri tavalla, aluksi suunnittelin miten saan hidastettua koiraa mutta joutuikin sitten innostamaan ja tsemppaamaan. saatiin onneksi hyviäkin pätkiä aikaiseksi.
Ahti tosin taisi tykätä enemmän siitä että välissä pääsi ihanaista Edeniä moikkaamaan ja pussailemaan..

sunnuntaina sitten tosiaan oli aamulla aikainen herätys TAMSkin kisoihin. kisat pidettiin Lempäälässä SportDogParkilla, eli meille hyvinkin tutussa hallissa. Ahti tunnisti taas mihin oltiin menossa, ja vinkunaa kuului takaa..

ensimmäinen rata menikin sitten ihan penkin alle. rata itsessään oli tosi helppo ja olisi ollut mukava "läpijuoksu", ellei Ahdilla olisi ollut liikaa vauhtia ja virtaa.. kaikki alkoi siitä, kun se ei istunutkaan niinkuin suunnitelmissa oli, vaan varasti vauhdilla jo rataa eteenpäin kun itse jäin hieman hölmistyneenä lähtöön katsomaan että tuonne se sit meni.. eikun vauhdilla perään ja pari estettä saatiin ihan kunnialla läpi, kunnes Ahtiska otti taas spurtin ja hyppäsi yhden esteen väärin päin ja väärässä välissä.. yritin jatkaa vielä rataa loppuun mutta seuraavalla suoralla koira juoksi sitten suoraan radalta pihalle. onneksi oli kotijoukot ottamassa koiran samantien kiinni, niin ei päässyt sattumaan mitään.

sitten jouduttiinkin odottelemaan pieni hetki että päästiin toiselle radalle tutustumaan. B rata olikin vähän mutkikkaampi kuin A rata, mutta oli sinnekin saatu yksi pitkä suora aikaiseksi, ja rataan tutustumisessa manailinkin että mitähän siitäkin tulee jos koiralla on yhtä paljon vauhtia kuin ensimmäisellä radalla.. huoli oli onneksi turhaa, Ahti alkoi olla varmaan jo väsynyt aamuherätyksestä ja ensimmäisen radan riehumisesta (ja tietysti ihanaisen Edenin liehittelystä..) että jouduin taas muuttamaan ohjaustaja ja tsemppaamaan koiraa eteenpäin. Ahti malttoi kuunnella ja seurata ohjausta, vaikka pari kertaa meinasi huomio vähän herpaantua ja katse hakeutua yleisöön. kepit oli aika tuskaa mennä eteenpäin, mutta päästiin kuin päästiinkin puhtaasti maaliin asti! jee ja hirmuiset tuuletukset päälle! Ahti tosin oli vähän ihmeissään kun Laura hyökkäsi Edenin kanssa ottamaan koppia maaliviivan jälkeen, mutta pysähtyipähän ainakin koira.. yliaikaa radalta tulikin sitten 10 sekunnin verran, josta siis 10vp, mutta muuten olen todella, todella tyytyväinen.

tässä vielä video tuolta toiselta radalta, ensimmäinen ei ole oikein julkaisukelpoinen kun alkaa kesken kaiken (kuvaaja ei ehtinyt oikein mukaan kun Ahti oli jo lähtenyt) ja loppuu äkisti kun kuvaaja riensi ottamaan karkaavaa koiraa kiinni.

Vuosi vaihtui

joulu tuli ja meni ja samoin vuoden vaihde.

jouluksi lähdettiin Kaakkois-Suomeen mummolaan. koirat matkustaa mukavasti aina yhtä tilavassa perheautossani, harmaassa variksessa eli Toyota Yariksessa. nyt kun perhe on vaan kasvanut yhdellä kaksijalkaisella lisää (siis tuo avomies pyörii kuvioissa) niin on huomannut, ettei se auto sittenkään ihan riitä.. haaveissa on kunnon farkku, mutta jos nyt vielä jonkin aikaa pärjättäisiin tuollakin.
onneksi matkattiin kuitenkin kahdella eri autolla, olisi ollut himppasen ahdasta kaikkien lahjojen ja tavaroiden kanssa matkata lähes 300km suuntaansa.

koiruudet matkustavat hienosti, Leevi katselee maisemia tai nukkuu (yleensä käy pötköttämään heti kun alkaa tasainen ja suora tie), Ahti haahuilee vähän enemmän ja tykkää katsella tietä ajajan olkapään yli.

perillä jätkät tiesivät suunnistaa heti keittiöön herkkukaapin luo. samaten kuolavanoja aiheutti uunista tullut kinkku, minkä suojafolioiden rapinan pojat oppivat nopeasti tunnistamaan ja aina kun kinkku tuli jääkaapista oli koirat salamana keittiössä. no, pitihän niitäkin nyt vähäsen hemmotella, joulun kunniaksi...
muuten herkuteltiin mm. possun korvilla ja "patukoilla", joita tosin Leevi ei malttanut syödä vaan jemmaili pitkin kämppää.


varsinaiseen joulunviettoon koirat eivät päässeet mukaan, sillä perheeseeni kuuluu sen verran allergisia että karvakorvat joutuivat tyytymään vain mummolassa oleiluun. onneksi olivat kiltisti, vaikka lenkit jäivät todella lyhyiksi kovien pakkasten takia. parhaimmillaan (tai siis pahimmillaan) mittari näytti -28 astetta. Ahtia joutui toppaamaan oikein kunnolla, ja Leevikin sai parille lenkille takin niskaansa kun oli niin kylmä. en ole vaan vielä saanut hankittua jätkille tossuja, joten valitettavasti varpaita paleli. Leevillä myös alkoi jonkin verran kutisemaan varpaiden välit, joita se sitten nuoli ja jyysti verille asti. ei muuta kuin tassurasvan ostoon... ajattelin kokeilla tuota samaa tököttiä myös Ahtisen korvanlehtiin, toinen kun on taas todella pahasti auki ja verta löytyy kattoa myöten.

mummolassa vierailtiin torstaista tiistaihin, jonka jälkeen työt kutsuivat taas kotikonnuille. onneksi pahimmat pakkasetkin hellitti niin saattoi taas käydä pidemmillä lenkeillä koirien kanssa.

vuodenvaihde oltiin kotosalla, kun itse olin illat töissä. koirat joutuivat olemaan yksin kotona illan, kun avokkikin suuntasi muualle juhlimaan, mutta hyvin nuo taisivat pärjätä. ennen lähtöäni keikalle käytin jätkät pihalla, ja eivät korvaansa lotkauttaneet paukkeelle, ei vaikka yksi raketti räjähti aivan vieressä. saatoin siis hyvällä omatunnolla jättää koirat yksin kotiin. mitään ei oltu tuhottu eikä naapureilta kuulunut valituksia haukkumisesta. ilmeisesti siis ovat nukkuneet koko illan.

asiaan kuuluisi varmaan listailla tavotteita tulevalle vuodelle, mutta saas nähdä. ainakin voisi vihdoin ottaa naksuttimen käyttöön ja alkaa opettelemaan vaikka pieniä, hassuja temppuja. katsellaan.