kohta pitänee taas laittaa Ahdin ruokinta mietintämyssyn alle. nimittäin kaasua tulee sen verran että omistajan huumorintaju sekä happi alkaa olla lopussa.
jonkin verran Ahtiselle on kokeiltu eri nappulamerkkejä. vaan kun mikään ei tuntunut sopivan, kaikki tuli lähes suoraan läpi sekä jo edellä mainittu kaasun määrä oli tajuton. koira ei tuntunut millään saavan massaa itselleen vaikka ruokamäärä oli suhteellisen suuri.
siispä siirryimme pikkuhiljaa enemmän "kotiruokinnan" suuntaan. barfista ei voi puhua, sillä tällä hetkellä syötettävä neu on kypsennettyä.
Ahtisen ruokavalio koostuu siis tällä hetkellä Neu:sta, jota syö n.600-700g/päivä + raa'asta sika-nauta lihasta (n.400g/pvä), joukkoon menee välillä raaka kananmuna kuorineen sekä loraus rypsiöljyä.
tällä ruokinnalla on koira vihdoin alkanut edes vähän keräämään massaa, jätekasat on pienentyneet sekä korvat pysyy puhtaana.
Leevi syö samaa sapuskaa, hieman vähemmän vain. silläkin vatsa toimii niinkuin pitää, kakkaa tulee n. kerran päivässä, ja muutenkin on terve. ainut että nyt on alkanut toinen korva oireilemaan, mistä lisää tuonnempana.
ruokinta ei myöskään tee liian isoa lovea omistajan rahapussiin, pikaisesti laskettuna menee reilu satanen kuussa.
pitäiskö tässä sitten Ahdin kanssa siirtyä enemmän vielä sinne raa'an ruoan puoleen? auttaisiko kasvisten lisääminen suolen toimintaa, vaiko pitäisikö viljat tiputtaa kokonaan pois? siihen en usko että koira pelkällä lihalla pärjäisi.
ja kun tuo barffaaminen on niin hankalaa! tai ainakin tuntuu siltä. nyt on niin helppoa, senkun pötköstä laittaa osan ja heittää lihaa päälle. pakkasessa säilyy kumpikin.
phuuh.
onneksi nyt on muutenkin 24/7 tuuletus päällä kotona.
torstai 29. heinäkuuta 2010
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
lämpimistä päivistä
on se kyllä ihan kiva, ettei ainakaan tarvitse palella. tai ottaa käyttöön vasta ostamiani sadehousuja.
mutta ei kyllä koirien kanssa jaksa tehdä mitään ylimääräistä. yhdellä vähän pidemmällä lenkillä käydään päivässä, ja senkin yritän ajoittaa mahdollisimman myöhäiseksi. tosin vielä yhden aikaan yöllä on monena päivänä ollut yli 20 astetta lämmintä. olo on jotenkin hassu, kun tuolla alkaa olla jo ihan pimeää öisin, ja kävelee topissa ja capreissa koirien kanssa, jotka läähättää kun tulee kuuma.
harmillisen monet agitreenitkin jää välistä töiden takia. pitäisi yrittää jaksaa kysellä pääsisikö joku toinen päivä aina paikkailemaan, ettei jäisi ihan kokonaan. on vaan pomo päättänyt viisaudessaan että tämä plikka tekee melkein pelkästään iltavuoroja. hmph.
mutta ei kyllä koirien kanssa jaksa tehdä mitään ylimääräistä. yhdellä vähän pidemmällä lenkillä käydään päivässä, ja senkin yritän ajoittaa mahdollisimman myöhäiseksi. tosin vielä yhden aikaan yöllä on monena päivänä ollut yli 20 astetta lämmintä. olo on jotenkin hassu, kun tuolla alkaa olla jo ihan pimeää öisin, ja kävelee topissa ja capreissa koirien kanssa, jotka läähättää kun tulee kuuma.
harmillisen monet agitreenitkin jää välistä töiden takia. pitäisi yrittää jaksaa kysellä pääsisikö joku toinen päivä aina paikkailemaan, ettei jäisi ihan kokonaan. on vaan pomo päättänyt viisaudessaan että tämä plikka tekee melkein pelkästään iltavuoroja. hmph.
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Agirotu 2010
josko sitä taas pääsisi päivitystahtiin kiinni kun oma kone tuli huollosta takaisin entistä ehompana.
siispä pieni raportti viime sunnuntain Agirotu-tapahtumasta. paikalla oltiin vain sunnuntaina joukkuekisassa, osa porukkaa jaksoi pyöriä Teivossa koko viikonlopun mahtavissa helteissä.
sunnuntaikin alkoi lämpimästi, ja etsittiin edes jonkin verran varjoisa paikka mihin laitettiin leiri pystyyn. mukana oli meidän "perheen" (minä, Ahti ja kepo) lisäksi Eden ja Laura, Gadi joukkoineen sekä uusi tuttavuus (ja Edenin sisko) Peppi huoltajien kera.
sitten odotettiin, ja odotettiin, ja odotettiin. ei onneksi hirmu montaa tuntia, sillä kuumuus nousi nopeasti lähelle +30 astetta ja koirat alkoivat pelkästä paikallaan makaamisesta väsyä. Ahti joi varmaan ennätysmäärän vettä, lisäksi sillä oli kasteltu pyyhe välillä päällä viilentämässä.
meidän urakka alkoi pukukulkueella, jonka starttia hieman jouduttiin odottelemaan. Ahti näytti aika kärsivältä paahtavassa auringon poltteessa, mutta onneksi haaremi meinasi laajentua muutamalla dalmatialaistyttösellä. Ahdille kun ei tuntunut omat 3 tyttöä riittävän..
joukkueemme nimi oli Brooket ja Ridget, ja yritimme sitten pukeutua sen mukaan: kaikilla ihmisillä oli blondit peruukit päässä, hameet yllä ja koirilla tietysti rusetit kaulassa. hylättiin viime hetkessä suunnitelma pukeutua jakkupukuihin, onneksi sillä tuossa helteessä olisi varmaan loppu tullut.
kun kulkueesta oli selvitty, odoteltiin vielä hetken aikaa ennenkuin alkoi aloittelevien maksien rataantutustuminen.
rata oli todella helppo, lähes pelkkää suoraa ja muutama mutka. itseä lähinnä hermostutti juurikin tuo suoraviivaisuus, mm. putken päästä näkyi suoraan yleisö... Ahdilla on hieman ollut tapana karkailla radalta ulkokenttätreeneissä, joten pyysin sitten yhtä ystävää menemään siihen ansakohtaan varmuuden vuoksi nappaamaan koiran kiinni jos karkumatka yllättää.
meidän joukkueen lähtövuoro tuli viimein, ja noh, menihän se :D kuten odotettiinkin, jotkut hieman hidastelivat radalla, toiset enemmänkin, ja me sitten.. no, pysyttiin kuitenkin rajojen sisäpuolella! vaikka Ahti vähän lähtikin moikkaamaan yleisöä, tuli se kuitenkin suht nopeasti takaisin. huomasi kuitenkin että kuumuus teki tehtävänsä, eikä koiraa voinut vähempää kiinnostaa hyppiminen. selvittiin kuitenkin rata loppuun jotenkuten, koskaan en vaan ole tuon koiran nähnyt menevän niin hitaasti.
laitan videota vielä jahka saisin sellaisen nettiin asti.
suht tyytyväinen kuitenkin päivään, Ahti ei syönyt yhtään pikkukoiraa ja pysyi radan sisäpuolella karkumatkasta huolimatta. seura oli loistavaa ja järjestelyt tuntui toimivan. eiköhän ensi vuonna mennä uudestaan, sitten tavoitteena pukukilpailun voitto tietysti, tänä vuonna se meni toiselle rhodeporukalla :)
siispä pieni raportti viime sunnuntain Agirotu-tapahtumasta. paikalla oltiin vain sunnuntaina joukkuekisassa, osa porukkaa jaksoi pyöriä Teivossa koko viikonlopun mahtavissa helteissä.
sunnuntaikin alkoi lämpimästi, ja etsittiin edes jonkin verran varjoisa paikka mihin laitettiin leiri pystyyn. mukana oli meidän "perheen" (minä, Ahti ja kepo) lisäksi Eden ja Laura, Gadi joukkoineen sekä uusi tuttavuus (ja Edenin sisko) Peppi huoltajien kera.
sitten odotettiin, ja odotettiin, ja odotettiin. ei onneksi hirmu montaa tuntia, sillä kuumuus nousi nopeasti lähelle +30 astetta ja koirat alkoivat pelkästä paikallaan makaamisesta väsyä. Ahti joi varmaan ennätysmäärän vettä, lisäksi sillä oli kasteltu pyyhe välillä päällä viilentämässä.
meidän urakka alkoi pukukulkueella, jonka starttia hieman jouduttiin odottelemaan. Ahti näytti aika kärsivältä paahtavassa auringon poltteessa, mutta onneksi haaremi meinasi laajentua muutamalla dalmatialaistyttösellä. Ahdille kun ei tuntunut omat 3 tyttöä riittävän..
joukkueemme nimi oli Brooket ja Ridget, ja yritimme sitten pukeutua sen mukaan: kaikilla ihmisillä oli blondit peruukit päässä, hameet yllä ja koirilla tietysti rusetit kaulassa. hylättiin viime hetkessä suunnitelma pukeutua jakkupukuihin, onneksi sillä tuossa helteessä olisi varmaan loppu tullut.
kun kulkueesta oli selvitty, odoteltiin vielä hetken aikaa ennenkuin alkoi aloittelevien maksien rataantutustuminen.
rata oli todella helppo, lähes pelkkää suoraa ja muutama mutka. itseä lähinnä hermostutti juurikin tuo suoraviivaisuus, mm. putken päästä näkyi suoraan yleisö... Ahdilla on hieman ollut tapana karkailla radalta ulkokenttätreeneissä, joten pyysin sitten yhtä ystävää menemään siihen ansakohtaan varmuuden vuoksi nappaamaan koiran kiinni jos karkumatka yllättää.
meidän joukkueen lähtövuoro tuli viimein, ja noh, menihän se :D kuten odotettiinkin, jotkut hieman hidastelivat radalla, toiset enemmänkin, ja me sitten.. no, pysyttiin kuitenkin rajojen sisäpuolella! vaikka Ahti vähän lähtikin moikkaamaan yleisöä, tuli se kuitenkin suht nopeasti takaisin. huomasi kuitenkin että kuumuus teki tehtävänsä, eikä koiraa voinut vähempää kiinnostaa hyppiminen. selvittiin kuitenkin rata loppuun jotenkuten, koskaan en vaan ole tuon koiran nähnyt menevän niin hitaasti.
laitan videota vielä jahka saisin sellaisen nettiin asti.
suht tyytyväinen kuitenkin päivään, Ahti ei syönyt yhtään pikkukoiraa ja pysyi radan sisäpuolella karkumatkasta huolimatta. seura oli loistavaa ja järjestelyt tuntui toimivan. eiköhän ensi vuonna mennä uudestaan, sitten tavoitteena pukukilpailun voitto tietysti, tänä vuonna se meni toiselle rhodeporukalla :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)