ilmojen viilentyessä totesin taas, miten välineurheilua koiran omistaminen on. ilman hyviä ulkoiluvaatteita ei lenkillä viihdy, ei omistaja eikä koira.
jonkin aikaa sitten sain uudet, hienot ulkoiluhousut. softshell-kankaiset, hieman paksummat, mustat, juuri sopivat hieman kylmempään säähän (ja vielä viilempään kun pukee kerroksia alle). kaivoin housut taas ilmojen kylmettyä esiin ja tyytyväisenä vetäisin jalkaan.
huomasin sitten, että housuihin on ilmestynyt ylimääräinen "villa"vuori. nimittäin housujen sisäpuoli on aivan täynnä karvaa. sitä pistelevää, ihon alle tunkeutuvaa tikkukarvaa.
eikä auttanut teippiharja. yhden vedon jälkeen oli koko teippi täynnä karvaa ja housuista irtoavaa nukkaa. viisi teippiä rullattuani päätin luovuttaa. onpahan ainakin lämpimät housut kun on kunnolla vuoratut.
torstai 30. syyskuuta 2010
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Suuri koiranhoito-opas
tuli ehkä taas ostettua yksi koirakirja. Info-kirjakaupasta tarttui 10eurolla mukaan Matthew Hoffmanin toimittama Suuri koiranhoito-opas (kääntänyt Leena Lahtinen, Tapio Harjanne, kustantaja Ullman 2007)
nopeasti selailtuna kirja vaikuttaa yllättävän hyvältä perusteokselta koirista. suomennoksessa on mukana myös suomalaiset kennelpiirit, rotuyhdistyksiä sekä tietoja löytöeläinten talteenottajista. erilaisia sairauksia ja koirien vaivoja on esitelty kattavasti. kirjaa voisi hyvinkin suositella uudelle koirien ystävälle, jolla ei vielä ole niin kattavia perustietoja. tietysti Tuire Kaimion mahtavien opuksien lisäksi.
nopeasti selailtuna kirja vaikuttaa yllättävän hyvältä perusteokselta koirista. suomennoksessa on mukana myös suomalaiset kennelpiirit, rotuyhdistyksiä sekä tietoja löytöeläinten talteenottajista. erilaisia sairauksia ja koirien vaivoja on esitelty kattavasti. kirjaa voisi hyvinkin suositella uudelle koirien ystävälle, jolla ei vielä ole niin kattavia perustietoja. tietysti Tuire Kaimion mahtavien opuksien lisäksi.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
vanha koira
Leevi täyttää ensi kuussa 8 vuotta. joillakin suuremmilla roduilla se on odotettu elinikä. missä vaiheessa koira on vanha?
usein puhutaan, että sekarotuiset olisi terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin puhdasrotuiset kaverinsa. en sitten tiedä, tuskin pitää paikkaansa. rotukoiria vaan tutkitaan enemmän. tietysti joillakin roduilla on omat sairautensa, mutta yhtä hyvin ne voi vaivata sitä rotusekoitustakin.
lisääkö tieto tuskaa?
Leeviltä en ole edes kuvauttanut lonkkia, vaikka se oli vakaa aikomus vuosia sitten. hyvin tuo näyttää kävelevän ja juoksevan ilman sen kummempia vaivoja. jonkin verran portaissa kävely on hidastunut, mutta onneksi asutaan hissitalossa muutenkin.
hieman odotan kauhulla että missä vaiheessa Leevi alkaa sitten näkyvästi ikääntyä. alkaako se sairastella enemmän? muuttuuko liikkuminen jäykäksi?
tapahtuuko tämä kaikki jo kohta? vai parin vuoden päästä? neljän? viiden? elääkö Leevi vielä toiset 8 vuotta?
onneksi koira on edelleen pirteä, itsepäinen itsensä. ehkä se on alkanut vaatia paijausta enemmän. nimenomaan vaatia, tänäkin aamuna minut herätettiin kovaäänisesti (mmmyyöööövvvufhhuoooouuuu) sängystä, vain jotta rapsuttaisen herran mahaa.
lihomisen olen laittanut ennemmin kastroinnin piikkiin. selkään on ilmestynyt yksi rasvapatti, josta en ole huolissani mutta mikä olisi tarkoitus tutkituttaa mikäli eksytään kohta taas eläinlääkäriin. muuten herra voi hyvin eikä vanhuus näy mitenkään päällepäin. kuono Leevillä alkoi harmaantua jo kahden vanhana, joten sekään ei kerro iästä.
toivottavasti meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. pakosti joutunut vain miettimään, että toivottavasti osaan sitten ajoissa tehdä ystävälle sen suurimman palveluksen ja päästää sateenkaarisillalle ennenkuin olo käy liian vaikeaksi.
usein puhutaan, että sekarotuiset olisi terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin puhdasrotuiset kaverinsa. en sitten tiedä, tuskin pitää paikkaansa. rotukoiria vaan tutkitaan enemmän. tietysti joillakin roduilla on omat sairautensa, mutta yhtä hyvin ne voi vaivata sitä rotusekoitustakin.
lisääkö tieto tuskaa?
Leeviltä en ole edes kuvauttanut lonkkia, vaikka se oli vakaa aikomus vuosia sitten. hyvin tuo näyttää kävelevän ja juoksevan ilman sen kummempia vaivoja. jonkin verran portaissa kävely on hidastunut, mutta onneksi asutaan hissitalossa muutenkin.
hieman odotan kauhulla että missä vaiheessa Leevi alkaa sitten näkyvästi ikääntyä. alkaako se sairastella enemmän? muuttuuko liikkuminen jäykäksi?
tapahtuuko tämä kaikki jo kohta? vai parin vuoden päästä? neljän? viiden? elääkö Leevi vielä toiset 8 vuotta?
onneksi koira on edelleen pirteä, itsepäinen itsensä. ehkä se on alkanut vaatia paijausta enemmän. nimenomaan vaatia, tänäkin aamuna minut herätettiin kovaäänisesti (mmmyyöööövvvufhhuoooouuuu) sängystä, vain jotta rapsuttaisen herran mahaa.
lihomisen olen laittanut ennemmin kastroinnin piikkiin. selkään on ilmestynyt yksi rasvapatti, josta en ole huolissani mutta mikä olisi tarkoitus tutkituttaa mikäli eksytään kohta taas eläinlääkäriin. muuten herra voi hyvin eikä vanhuus näy mitenkään päällepäin. kuono Leevillä alkoi harmaantua jo kahden vanhana, joten sekään ei kerro iästä.
toivottavasti meillä on vielä paljon yhteisiä vuosia edessä. pakosti joutunut vain miettimään, että toivottavasti osaan sitten ajoissa tehdä ystävälle sen suurimman palveluksen ja päästää sateenkaarisillalle ennenkuin olo käy liian vaikeaksi.
tiistai 14. syyskuuta 2010
syksy
syksy tuli, vähän melkein yllättäen. kesän olisi ehkä toivonut vielä jatkuvan, kun rämpii koirien kanssa vaakasuoraan vihmovassa sateessa.
onneksi kuitenkin sain Ahdillekin uuden takin, olkootkin vähän turhan iso, mutta ainakin suojaa reidet kunnolla (jopa turhankin kunnolla, hankaluuksia hieman tuottaa se että Ahti tykkää käydä puskassa kakalla, ja nuo helmat tuppaa jäämään sitten sinne alle...)
emäntäkin sai vihdoin hankittua kunnon vettäpitävät vermeet. huomattavasti mukavampi lenkkeillä kun ei ihan heti ole uitetun koiran näköinen. tosin Leevi puskee eteenpäin säässä kuin säässä, sitä ei pienet vesisateet hetkauta. eikä Leeville ole myöskään mitään takkia tullut hommattua, kun sen turkki on sen verran säänkestävä. meillä siis haisee märkä koira lähes päivittäin.
onneksi kuitenkin sain Ahdillekin uuden takin, olkootkin vähän turhan iso, mutta ainakin suojaa reidet kunnolla (jopa turhankin kunnolla, hankaluuksia hieman tuottaa se että Ahti tykkää käydä puskassa kakalla, ja nuo helmat tuppaa jäämään sitten sinne alle...)
emäntäkin sai vihdoin hankittua kunnon vettäpitävät vermeet. huomattavasti mukavampi lenkkeillä kun ei ihan heti ole uitetun koiran näköinen. tosin Leevi puskee eteenpäin säässä kuin säässä, sitä ei pienet vesisateet hetkauta. eikä Leeville ole myöskään mitään takkia tullut hommattua, kun sen turkki on sen verran säänkestävä. meillä siis haisee märkä koira lähes päivittäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)