blogissa ollut hieman hiljaisempaa viime aikoina, mutta jonkin verran on muuttunut. muutimme koiruuksien kanssa uuteen osoitteeseen huhti-toukokuun vaihteessa, ja se on vienyt aikaa ja voimia jokaiselta.
nyt pikkuhiljaa ollaan asetuttu uusiin maisemiin.
koirat pääsevät varmuuden vuoksi päiväsaikaan erikseen lenkeille, sillä täälläpäin näyttäisi asuvan hirmuinen määrä muita koiria. ollaan siis opeteltu nätisti ohittamista yksitellen, tosin hiottavaa on, varsinkin Leevin kanssa... mutta saavatpahan kumpainenkin samalla erikoishuomiota ja aikaa mamman kanssa kaksin.
on hauska huomata, miten eritavalla nuo käyttäytyvät lenkeillä yksin ollessaan. tai Leevi nyt on aina samanlainen kuono maassa jyräävä hupsu, mutta Ahti on aivan erilainen yksin kuin Lepakon kanssa. Leevin kanssa kävellään suht rauhassa, pysähdellään jatkuvasti ja kuono tosiaan ei nouse kovin helpolla ylös. Ahtinen sitten puolestaan kulkee "pää pilvissä", katselee puiden latvoja, haistelee tuulia, välillä vähän poukkoilee ja unohtaa silloin tällöin jalkaa nostaessaan mitä olikaan tekemässä. vauhtia myös löytyy, saan kunnon hien kyllä pintaan kun tuon kanssa kävelee, sen verran haipakkaa mennään. mutta ei se tietysti huono asia ole, kasvaapahan omistajan kunto kun noita vie erikseen pitkille lenkeille.
ilta/yöpissit käydään sitten kaikki yhdessä, ja silloin Ahti heittäytyy helposti ihan hölmöksi, sinkoilee jos Leevi yhtään on menossa jonnekin suuntaan, ja luulee näkevänsä pupuja joka puolella (ja kyllähän niitä turhan reippaasti täällä tietysti pomppiikin pitkin ja poikin..). Leeviä taas ärsyttää kun pitää varoa kaveria, ja kun Ahti tunkee haistelemaan samaa ruohonkortta.
katsotaan saadaanko noita jossain vaiheessa sen verran "järkevöitymään" että voisin alkaa taas tehdä pitkät päivälenkit yhtäaikaa. varsinkin kun nyt tiedossa on taas uusi työpaikka, ja nämä vapaapäivät loppuvat.
torstai 10. toukokuuta 2012
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Kevät tekee tuloaan
Koirien kanssa ollaan elelty aika perusarkea. Leevi on käynyt kerran kuussa hierottavana, ja viime viikolla Ahtinenkin pääsi käsittelyyn. Hieman oli omituista Ahdin mielestä, eikä alkuun osannut oikein rentoutua eikä uskaltanut käydä makuulle, kun eihän sitä tiennyt mitä hänelle tehdään. Pikkuhiljaa osasi kuitenkin vähäsen hellittää, ja välillä silmät jopa luppasi siinä maatessa. Tarkkaan tosin kerrottiin hierojalle että jalkoihin on sitten turha koskea.
Muutama pieni jumi löytyi, toinen lantiosta mikä aukesikin aika mukavasti, ja toinen ihmetys sitten lapojen kohdalta. Tuo edessä oleva olikin sitten enemmän arvoitus, ei ollut niinkään jumiutunut lihas vaan jotain muuta, mutta mitä ei ratkennut. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa, joten saatiin lupa jatkaa harrastamista entiseen malliin ja röntgenkuviin mennään sitten kun omistajalla on varaa (toivottavasti joskus tässä kevään/kesän aikana, tarkoitus olisi kuvauttaa virallisesti lonkat sekä lisäksi koko selkä).
Tiistaisin ollaan käyty Ahdin kanssa rhonttien omissa agitreeneissä, ja viime viikolla meillä oli kouluttajakin. Olin kyllä niiiiin tyytyväinen tuohon koiruuteen, ihankuin sillä alkaisi pikkuhiljaa kehittyä jonkin verran järkeä päähän! Meni niin hyvin treenit, että sain taas uutta intoa harrastamiseen. Ahti suoritti radan hienosti (taisi mennä omiaan vain pari kertaa, ja nekin melkein laskettaviksi kyllä ohjaajan virheiksi..) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Jess! Nyt kun saataisiin vielä se rotuyhdistyksen liittyminen Agilityliittoon, niin saisi taas lisenssin voimaan niin päästäisiin kisoihin (karkailemaan lisää radalta :P )
Muutama pieni jumi löytyi, toinen lantiosta mikä aukesikin aika mukavasti, ja toinen ihmetys sitten lapojen kohdalta. Tuo edessä oleva olikin sitten enemmän arvoitus, ei ollut niinkään jumiutunut lihas vaan jotain muuta, mutta mitä ei ratkennut. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa, joten saatiin lupa jatkaa harrastamista entiseen malliin ja röntgenkuviin mennään sitten kun omistajalla on varaa (toivottavasti joskus tässä kevään/kesän aikana, tarkoitus olisi kuvauttaa virallisesti lonkat sekä lisäksi koko selkä).
Tiistaisin ollaan käyty Ahdin kanssa rhonttien omissa agitreeneissä, ja viime viikolla meillä oli kouluttajakin. Olin kyllä niiiiin tyytyväinen tuohon koiruuteen, ihankuin sillä alkaisi pikkuhiljaa kehittyä jonkin verran järkeä päähän! Meni niin hyvin treenit, että sain taas uutta intoa harrastamiseen. Ahti suoritti radan hienosti (taisi mennä omiaan vain pari kertaa, ja nekin melkein laskettaviksi kyllä ohjaajan virheiksi..) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Jess! Nyt kun saataisiin vielä se rotuyhdistyksen liittyminen Agilityliittoon, niin saisi taas lisenssin voimaan niin päästäisiin kisoihin (karkailemaan lisää radalta :P )
maanantai 6. helmikuuta 2012
pillereitä
Saatiin Leevin hierontahoidon alussa ohjeeksi syöttää lisänä koiralle glukosamiinia, b-vitamiinia ja magnesiumia. Kaikki nämä auttavat nivelvaivoihin sekä lihaksiston kuntouttamisessa. Magnesium löytyi halvalla, lähikaupasta 100tabl hintaan 4,90€. B-vitamiini ja glukosamiini olikin sitten hankalampi tapaus, niitä piti hieman metsästää. Vinkkinä oli saatu Agrimarketista saatava, hevospuolen B-vitamiini, mutta paikallinen Agrimarket teki muutostöitä ja sieltä ei ko tuotetta sitten saanutkaan. Samaten joulun alla oli vähän joka puolella varastot loppu, joten jäimme odottelemaan että mistä saataisiin lisäpillerit.
Aikaisemmin olen jo tutustunut Jakke Lehtosen loistavaan sivustoon, Katiskaan. Kyseessä on pitkän linjan koiraharrastaja, kasvattaja jne, joka todella tietää mistä puhuu kun kyseessä on koirien hyvinvointi. Jonkin aikaa sitten Katiskaan ilmestyi myös verkkokauppa, mitä kautta saa tilattua lisäravinteita niin koirille kuin ihmisillekin. Tai samat tuotteethan käy molemmille, vitamiini on vitamiini oli purkissa sitten koiran, ihmisen tai hevosen kuva.
Nyt saatiin vihdoin sitten tilattua Leeville lisäravinteet, ja tänään hain postista paketin joka sisälsi glukosamiinia, B-vitamiinia sekä omega 3:sta (linkit Katiska-outletin sivuille). Kaikki tukevat nivelten ja lihaksiston hyvinvointia, ja lisäksi omega 3:sta suositellaan erityisesti ikääntyville. Toki varmaan annan Ahdillekin välillä, en usko pahaa tekevän sillekään mikään noista. Magnesiumin syöttämistä jatketaan.
Nyt sitten seuraillaan, miten nuo alkavat vaikuttaa. Kirjoittelen tuloksia sitten ajan kuluessa :)
Aikaisemmin olen jo tutustunut Jakke Lehtosen loistavaan sivustoon, Katiskaan. Kyseessä on pitkän linjan koiraharrastaja, kasvattaja jne, joka todella tietää mistä puhuu kun kyseessä on koirien hyvinvointi. Jonkin aikaa sitten Katiskaan ilmestyi myös verkkokauppa, mitä kautta saa tilattua lisäravinteita niin koirille kuin ihmisillekin. Tai samat tuotteethan käy molemmille, vitamiini on vitamiini oli purkissa sitten koiran, ihmisen tai hevosen kuva.
Nyt saatiin vihdoin sitten tilattua Leeville lisäravinteet, ja tänään hain postista paketin joka sisälsi glukosamiinia, B-vitamiinia sekä omega 3:sta (linkit Katiska-outletin sivuille). Kaikki tukevat nivelten ja lihaksiston hyvinvointia, ja lisäksi omega 3:sta suositellaan erityisesti ikääntyville. Toki varmaan annan Ahdillekin välillä, en usko pahaa tekevän sillekään mikään noista. Magnesiumin syöttämistä jatketaan.
Nyt sitten seuraillaan, miten nuo alkavat vaikuttaa. Kirjoittelen tuloksia sitten ajan kuluessa :)
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Ahti < 3 Iita
Oltiin eilen Ahtisen kanssa taas agitreeneissä, ja paikalla oli myös Ahdin suuri Rakkaus, ihanainen rhodeneiti Iita.
Nämä kaksi ovat jotenkin todella symppiksiä yhdessä. Kaikesta huomaa, että koirat ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Ahti odottaa viikon treenejä todella paljon, ja yksi syy siihen on varmasti Iita. Kun mennään hallille, alkaa vetäminen, ja jos Iita ei olekaan paikalla, murtuu mieli ja koira saattaa murjottaa hetken.
Eilen Iita oli jo paikalla kun päästiin hallille, ja voi sitä riemua. Tosin Iitan omistaja päätti että käyvät ensin treenaamassa kentällä ennenkuin moikataan enemmän. No, olisihan se pitänyt arvata että koirat on eri mieltä tästä... Iita hyppi muutaman esteen, ja karkasi sen jälkeen kentältä Ahdin luo. Pitihän sitä nyt poikakaveri moikata ennen kuin saattoi keskittyä treenaamiseen! Tämän jälkeen Iita palasi yhtä nopeasti kentälle ja totteli lopputreenit oikein nätisti.
Porukan treenien jälkeen jäätiin hetkiseksi tyhjään halliin, ja kaverukset saivat leikkiä hetken yhdessä vapaana. Voi sitä riemua! Suvi antoi koirille myös köysilelun, ja sitä kiskottiin alkuun hieman varovasti (ja Ahti herrasmiehenä luovutti lelun heti Iitalle kun neiti sitä itselleen vaati) mutta kunhan koirat (karkasivat) pääsivät paremmalle alustalle, eli agikentälle, otettiin kunnon juoksut ja lelunkiskomiset. Toki hypittiin esteitäkin yhdessä.
Ahti vaan tykkää Iitasta ihan tosi, tosi paljon!
kuva Suvi Sandlake.
Nämä kaksi ovat jotenkin todella symppiksiä yhdessä. Kaikesta huomaa, että koirat ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Ahti odottaa viikon treenejä todella paljon, ja yksi syy siihen on varmasti Iita. Kun mennään hallille, alkaa vetäminen, ja jos Iita ei olekaan paikalla, murtuu mieli ja koira saattaa murjottaa hetken.
Eilen Iita oli jo paikalla kun päästiin hallille, ja voi sitä riemua. Tosin Iitan omistaja päätti että käyvät ensin treenaamassa kentällä ennenkuin moikataan enemmän. No, olisihan se pitänyt arvata että koirat on eri mieltä tästä... Iita hyppi muutaman esteen, ja karkasi sen jälkeen kentältä Ahdin luo. Pitihän sitä nyt poikakaveri moikata ennen kuin saattoi keskittyä treenaamiseen! Tämän jälkeen Iita palasi yhtä nopeasti kentälle ja totteli lopputreenit oikein nätisti.
Porukan treenien jälkeen jäätiin hetkiseksi tyhjään halliin, ja kaverukset saivat leikkiä hetken yhdessä vapaana. Voi sitä riemua! Suvi antoi koirille myös köysilelun, ja sitä kiskottiin alkuun hieman varovasti (ja Ahti herrasmiehenä luovutti lelun heti Iitalle kun neiti sitä itselleen vaati) mutta kunhan koirat (karkasivat) pääsivät paremmalle alustalle, eli agikentälle, otettiin kunnon juoksut ja lelunkiskomiset. Toki hypittiin esteitäkin yhdessä.
Ahti vaan tykkää Iitasta ihan tosi, tosi paljon!
kuva Suvi Sandlake.
torstai 12. tammikuuta 2012
uusia kirjahankintoja
Kävin pyörähtämässä Suomalaisen kirjakaupan alessa, ja yllättäen sieltä tarttui mukaan muutama koirakirja.
Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus (Gummerus) irtosi mukaan 8 eurolla. Kirjan ideana on kouluttaa koira perustuen siihen, että aina kun koira oma-alotteisesti ottaa kontaktin, se palkitaan.
Sari Haikka: Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus) maksoi 14,95e. Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että kirja esittelee yllättävän hyvin ja kattavasti koirien perussairauksia ja terveysongelmia.
Kolmas "kirja" ei ollut varsinaisesti alessa, mutta pieni hinta (5,95e) houkutteli nappaamaan mukaansa. Kyseessä on laatikossa tuleva Leivo koirallesi, jossa pienen ohjekirjasen lisäksi mukana tulee luun muotoinen piparimuotti sekä pieni köysilelu. Ohjeet ovat oikeasti koirille suunnattuja, eivätkä sisälle haitallisia aineita (poislukien tietysti erilaiset allergiat). Täytynee siis kokeilla jotain vihkosen ohjeista ja leipoa välillä koirille.. palailen asiaan mikäli tuosta löytyy joku herkku.
Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus (Gummerus) irtosi mukaan 8 eurolla. Kirjan ideana on kouluttaa koira perustuen siihen, että aina kun koira oma-alotteisesti ottaa kontaktin, se palkitaan.
Sari Haikka: Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus) maksoi 14,95e. Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että kirja esittelee yllättävän hyvin ja kattavasti koirien perussairauksia ja terveysongelmia.
Kolmas "kirja" ei ollut varsinaisesti alessa, mutta pieni hinta (5,95e) houkutteli nappaamaan mukaansa. Kyseessä on laatikossa tuleva Leivo koirallesi, jossa pienen ohjekirjasen lisäksi mukana tulee luun muotoinen piparimuotti sekä pieni köysilelu. Ohjeet ovat oikeasti koirille suunnattuja, eivätkä sisälle haitallisia aineita (poislukien tietysti erilaiset allergiat). Täytynee siis kokeilla jotain vihkosen ohjeista ja leipoa välillä koirille.. palailen asiaan mikäli tuosta löytyy joku herkku.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Joulu
Pari päivää ennen joulua pakattiin kimpsut ja kampsut aina yhtä tilavaan perheautooni, sitkeään harmaavarikseen (eli siis harmaaseen Yarikseen) ja suunnattiin nokka kohti Lappeenrantaa. Matkalla tehtiin pikainen pysähdys Nastolassa kp:n vanhempien pihalla, koirat pääsivät vähäsen jaloittelemaan ja pissille, niin ei tarvinnut koko 300km matkaa kökkiä autossa.
Perillä pojat olivat heti kuin kotonaan, ja muistivat edelleen missä kaapissa säilytetään koirien herkkuja. "Mummolassa" on mukavaa, siellä saa herkkuja ja rapsutuksia ja voi ottaa ihan rennosti. Paitsi ulkona, missä on hirmuisesti vieraita koiria, ja joille varsinkin Leevi rähjää antaumuksella (toki sitä se tekee kotonakin..). Tästä syystä hoidettiin aamu- ja päiväpissitykset yksi kerrallaan, niin omistajan ei tarvinnut pelätä lentelevänsä koirien perässä.
Jouluaatto valkeni onneksi valkoisena, joten ei tarvinnut mummonkaan huolehtia niin paljoa kuratassuista. Koirat tykkäsi myös kun ei ollut ihan niin märkää pihalla. Leevin kanssa jatkettiin venyttelyjä aamulenkkien jälkeen, Ahdin kanssa taas totuteltiin jälleen kerran kulkemaan portaita. Alkureissusta yhden kerran keskuteltiin siitä, kiivetäänkö portaat yksin ylös asti (3. kerrokseen) vai pitääkö mamman kantaa pieni poika. Onneksi Ahti tuli järkiinsä ja suostui kävelemään rappuset, tosin omaa vauhtiaan ja aina ennen portaita ottaen muutamia "vauhtisteppauksia" paikoillaan.
Ihmiset viettivät varsinaisen joulun toisessa osoitteessa, mutta koirat jäivät kiltisti mummolaan odottamaan aina kaksin, eivätkä tehneet tuhoja. Mitä nyt yhdeltä sohvalta oli suojana olevat lakanat aina mytätty ja pedattu pois.
Kinkku toki paistettiin myös mummolassa, ja voi sitä ihanaa tuoksua.. koirien nenät tuntuivat venyvän useamman sentin aina kun tuo ihana herkku nostettiin esille. Ja kyllähän ne siitä saivat useasti myös maistiaisia.. mutta herkuttelu kuuluu jouluun, myös vähäsen koirillakin. Tosin Leevin laihikselle tuo ei tehnyt kovin hyvää, mutta loman jälkeen on palattu taas tiukkaan kuriin.
Pojat saivat tietysti myös omat joululahjansa, vihreän pehmo"piparin" sekä Kongin Wobblerin. Lelujen lisäksi lahjapaperiin käärittiin myös parit possunkorvat.
Perillä pojat olivat heti kuin kotonaan, ja muistivat edelleen missä kaapissa säilytetään koirien herkkuja. "Mummolassa" on mukavaa, siellä saa herkkuja ja rapsutuksia ja voi ottaa ihan rennosti. Paitsi ulkona, missä on hirmuisesti vieraita koiria, ja joille varsinkin Leevi rähjää antaumuksella (toki sitä se tekee kotonakin..). Tästä syystä hoidettiin aamu- ja päiväpissitykset yksi kerrallaan, niin omistajan ei tarvinnut pelätä lentelevänsä koirien perässä.
Jouluaatto valkeni onneksi valkoisena, joten ei tarvinnut mummonkaan huolehtia niin paljoa kuratassuista. Koirat tykkäsi myös kun ei ollut ihan niin märkää pihalla. Leevin kanssa jatkettiin venyttelyjä aamulenkkien jälkeen, Ahdin kanssa taas totuteltiin jälleen kerran kulkemaan portaita. Alkureissusta yhden kerran keskuteltiin siitä, kiivetäänkö portaat yksin ylös asti (3. kerrokseen) vai pitääkö mamman kantaa pieni poika. Onneksi Ahti tuli järkiinsä ja suostui kävelemään rappuset, tosin omaa vauhtiaan ja aina ennen portaita ottaen muutamia "vauhtisteppauksia" paikoillaan.
Ihmiset viettivät varsinaisen joulun toisessa osoitteessa, mutta koirat jäivät kiltisti mummolaan odottamaan aina kaksin, eivätkä tehneet tuhoja. Mitä nyt yhdeltä sohvalta oli suojana olevat lakanat aina mytätty ja pedattu pois.
Kinkku toki paistettiin myös mummolassa, ja voi sitä ihanaa tuoksua.. koirien nenät tuntuivat venyvän useamman sentin aina kun tuo ihana herkku nostettiin esille. Ja kyllähän ne siitä saivat useasti myös maistiaisia.. mutta herkuttelu kuuluu jouluun, myös vähäsen koirillakin. Tosin Leevin laihikselle tuo ei tehnyt kovin hyvää, mutta loman jälkeen on palattu taas tiukkaan kuriin.
Pojat saivat tietysti myös omat joululahjansa, vihreän pehmo"piparin" sekä Kongin Wobblerin. Lelujen lisäksi lahjapaperiin käärittiin myös parit possunkorvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)