Koirien kanssa ollaan elelty aika perusarkea. Leevi on käynyt kerran kuussa hierottavana, ja viime viikolla Ahtinenkin pääsi käsittelyyn. Hieman oli omituista Ahdin mielestä, eikä alkuun osannut oikein rentoutua eikä uskaltanut käydä makuulle, kun eihän sitä tiennyt mitä hänelle tehdään. Pikkuhiljaa osasi kuitenkin vähäsen hellittää, ja välillä silmät jopa luppasi siinä maatessa. Tarkkaan tosin kerrottiin hierojalle että jalkoihin on sitten turha koskea.
Muutama pieni jumi löytyi, toinen lantiosta mikä aukesikin aika mukavasti, ja toinen ihmetys sitten lapojen kohdalta. Tuo edessä oleva olikin sitten enemmän arvoitus, ei ollut niinkään jumiutunut lihas vaan jotain muuta, mutta mitä ei ratkennut. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa, joten saatiin lupa jatkaa harrastamista entiseen malliin ja röntgenkuviin mennään sitten kun omistajalla on varaa (toivottavasti joskus tässä kevään/kesän aikana, tarkoitus olisi kuvauttaa virallisesti lonkat sekä lisäksi koko selkä).
Tiistaisin ollaan käyty Ahdin kanssa rhonttien omissa agitreeneissä, ja viime viikolla meillä oli kouluttajakin. Olin kyllä niiiiin tyytyväinen tuohon koiruuteen, ihankuin sillä alkaisi pikkuhiljaa kehittyä jonkin verran järkeä päähän! Meni niin hyvin treenit, että sain taas uutta intoa harrastamiseen. Ahti suoritti radan hienosti (taisi mennä omiaan vain pari kertaa, ja nekin melkein laskettaviksi kyllä ohjaajan virheiksi..) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Jess! Nyt kun saataisiin vielä se rotuyhdistyksen liittyminen Agilityliittoon, niin saisi taas lisenssin voimaan niin päästäisiin kisoihin (karkailemaan lisää radalta :P )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti