Oltiin viime viikonloppuna Lappeenrannassa agirodussa, ja olin ihan hermona kun näin jo painajaiskuvia siitä kun Ahti karkaa radalta syömään jonkun pikkukoiran.. No, päivä oli pitkä, oltiin ajoissa paikalla ja pukukulkuekin venyi ja venyi.. Ja lisäksi vielä helle, taisi olla yli +30 lähes koko päivän. Vaikka kuinka yritettiin istuskella varjossa ja Ahdillakin oli kylmä pyyhe päällä, niin tuo oli ihan nuutunut kun vihdoin tuli aika valmistautua rataan. Eli Ahtinen hyytyi ihan täysin radalle, jaksoi juuri ja juuri maaliin asti. Olin käskyttänyt sukulaiset (sisko lähettämässä& maalissa vastaanottamassa + siskojen miehet radan reunalla partioimassa) radan viereen vartioimaan ettei karata radalta, vaan mitä vielä. Kaveri oli niin sippi että hyvä kun juosta jaksoi.
No, ainakin pysyi siis hanskassa. Tuon jälkeen ensin kisapaikalla vesiletkun alle hetkeksi, sitten äidin luona haaleaan suihkuun n.10min ajaksi ja sen jälkeen koira nukkuikin koko loppuillan.
Mutta, pysyi radalla ehkä tästä uskaltautuu ilmoittautumaan taas jonnekin.. ennen agirotua meillä oli tosiaan hieman pidempi tauko, edellisen kerran käytiin kunnolla treenaamassa maaliskuussa, ja sitten agirotua edeltävänä tiistaina varasin Tamskin tallilta kentän ja käytiin vähäsen muistelemassa että mitä ne esteet oikein on. Silloin löytyi kyllä vauhtia, Ahdilla oli hirmu kivaa päästä hyppelemään pitkästä aikaa. Että ehkä tää tästä taas..
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Leevillä epäonnea
Ennen juhannusta sattui pahempi turma, kun olimme Nastolassa lomailemassa. Leevi otti jostain syystä yhteen talon saksanpaimenkoiranartun kanssa, sillä seurauksella että koiraparka huusi kivusta. Lähempi tarkastelu ei paljastanut kuin muutaman reiän siellä täällä, mutta koira ei vaikuttanut aivan omalta itseltään. Myöhemmin illalla huomasin sitten Lepakon arastelevan oikeaa kylkeään todella voimakkaasti, koko koira oli myös apaattinen, pyrki piiloon ja uikutti välillä.
Ei auttanut kuin seuraavana aamuna soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että minne päästäisiin. Onneksi löytyi vapaa aika Lahden eläinlääkäriasemalta, minne lähdettiin sitten ajamaan. Siellä Leevi rauhoitettiin, haavojen alueet ajeltiin putsausta varten ja kylki/vatsanseutu röngtenkuvattiin sekä ultrattiin jotta vammojen laatu selviäisi. Kyljessä tuntui selvästi ilmaa nahan alla. Kuvista ei oikein saanut selvää, mikä vamma siellä oikein oli, ja pelättiin että vatsakalvoissa olisi reikä, jota mahdollisesti joutuisi leikkaamaan. Lahdessa ei kuitenkaan ollut lääkäreitä vapaana suorittamaan leikkausta, joten saatiin lähete Hämeenlinnaan Vethausiin tarkkailtavaksi ja mahdollisesti leikkaukseen. Ei muuta kuin rauhoitettu koira tippapullon kanssa takaboksiin ja matka Hämeenlinnaan..
Vethausissa Leevi kannettiin samantien pikatarkastukseen, ja se sai lisää kipulääkettä kun kylki edelleen rauhoituksesta huolimatta reagoi voimakkaasti kosketukseen. Leevi jäi asemalle useamman tunnin ajaksi tarkkailuun ja tutkittavaksi, leikkausta ei kuitenkaan jouduttu tekemään. Illalla kävin hakemassa tokkuraisen potilaan kotiin. Mukaan saatiin reilun 10pvän vahva antibioottikuuri (3 eri antibioottia) sekä kipulaastari kylkeen. Lepakolla oli kiire kotiin, hyvä ettei juossut autolle..
Mitään kummempaa ei tutkimuksissa selvinnyt, selvää reikää ei havaittu mutta sitä ei myöskään saatu suljettua pois. Siitä syystä vahvat antibiootit. Samaten kaulan syvempään reikään laitettiin dreeni, jotta nesteet pääsivät vapaammin valumaan haavasta pois. Dreenin poistin itse n. 3pvän päästä.
Nyt tapahtuneesta on jo muutamia viikkoja, ja haavat on parantuneet hyvin. Leevi aristaa vieläkin oikeaa kylkeään, samaten hieman selän isomman haavan aluetta. Antibioottikuurit loppuivat jo, samaten hakemani kipulääke. Tosin olen aina välillä antanut Rimadyliä Leeville jos on vaikuttanut kovin levottomalta tai kipeältä. Vielä jonkin aikaa ollaan ihan hissukseen ja katsellaan, mutta jos tuo ei ala tuosta selkeästi paranemaan niin mennään tarkastukseen katsomaan kyljen tilannetta vielä.
Leevi on kyllä ottanut kaiken irti potilaana olosta, ja se on vaatinut huomiota ja paijailuja oikein urakalla. Pitäähän sitä tosin toista hoivata, kun on ollut kipeä. Mutta laihdutuskuurilla se silti joutuu olemaan..
Ei auttanut kuin seuraavana aamuna soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, että minne päästäisiin. Onneksi löytyi vapaa aika Lahden eläinlääkäriasemalta, minne lähdettiin sitten ajamaan. Siellä Leevi rauhoitettiin, haavojen alueet ajeltiin putsausta varten ja kylki/vatsanseutu röngtenkuvattiin sekä ultrattiin jotta vammojen laatu selviäisi. Kyljessä tuntui selvästi ilmaa nahan alla. Kuvista ei oikein saanut selvää, mikä vamma siellä oikein oli, ja pelättiin että vatsakalvoissa olisi reikä, jota mahdollisesti joutuisi leikkaamaan. Lahdessa ei kuitenkaan ollut lääkäreitä vapaana suorittamaan leikkausta, joten saatiin lähete Hämeenlinnaan Vethausiin tarkkailtavaksi ja mahdollisesti leikkaukseen. Ei muuta kuin rauhoitettu koira tippapullon kanssa takaboksiin ja matka Hämeenlinnaan..
Vethausissa Leevi kannettiin samantien pikatarkastukseen, ja se sai lisää kipulääkettä kun kylki edelleen rauhoituksesta huolimatta reagoi voimakkaasti kosketukseen. Leevi jäi asemalle useamman tunnin ajaksi tarkkailuun ja tutkittavaksi, leikkausta ei kuitenkaan jouduttu tekemään. Illalla kävin hakemassa tokkuraisen potilaan kotiin. Mukaan saatiin reilun 10pvän vahva antibioottikuuri (3 eri antibioottia) sekä kipulaastari kylkeen. Lepakolla oli kiire kotiin, hyvä ettei juossut autolle..
Mitään kummempaa ei tutkimuksissa selvinnyt, selvää reikää ei havaittu mutta sitä ei myöskään saatu suljettua pois. Siitä syystä vahvat antibiootit. Samaten kaulan syvempään reikään laitettiin dreeni, jotta nesteet pääsivät vapaammin valumaan haavasta pois. Dreenin poistin itse n. 3pvän päästä.
Nyt tapahtuneesta on jo muutamia viikkoja, ja haavat on parantuneet hyvin. Leevi aristaa vieläkin oikeaa kylkeään, samaten hieman selän isomman haavan aluetta. Antibioottikuurit loppuivat jo, samaten hakemani kipulääke. Tosin olen aina välillä antanut Rimadyliä Leeville jos on vaikuttanut kovin levottomalta tai kipeältä. Vielä jonkin aikaa ollaan ihan hissukseen ja katsellaan, mutta jos tuo ei ala tuosta selkeästi paranemaan niin mennään tarkastukseen katsomaan kyljen tilannetta vielä.
Leevi on kyllä ottanut kaiken irti potilaana olosta, ja se on vaatinut huomiota ja paijailuja oikein urakalla. Pitäähän sitä tosin toista hoivata, kun on ollut kipeä. Mutta laihdutuskuurilla se silti joutuu olemaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)