siispä pieni raportti viime sunnuntain Agirotu-tapahtumasta. paikalla oltiin vain sunnuntaina joukkuekisassa, osa porukkaa jaksoi pyöriä Teivossa koko viikonlopun mahtavissa helteissä.
sunnuntaikin alkoi lämpimästi, ja etsittiin edes jonkin verran varjoisa paikka mihin laitettiin leiri pystyyn. mukana oli meidän "perheen" (minä, Ahti ja kepo) lisäksi Eden ja Laura, Gadi joukkoineen sekä uusi tuttavuus (ja Edenin sisko) Peppi huoltajien kera.
sitten odotettiin, ja odotettiin, ja odotettiin. ei onneksi hirmu montaa tuntia, sillä kuumuus nousi nopeasti lähelle +30 astetta ja koirat alkoivat pelkästä paikallaan makaamisesta väsyä. Ahti joi varmaan ennätysmäärän vettä, lisäksi sillä oli kasteltu pyyhe välillä päällä viilentämässä.
meidän urakka alkoi pukukulkueella, jonka starttia hieman jouduttiin odottelemaan. Ahti näytti aika kärsivältä paahtavassa auringon poltteessa, mutta onneksi haaremi meinasi laajentua muutamalla dalmatialaistyttösellä. Ahdille kun ei tuntunut omat 3 tyttöä riittävän..
joukkueemme nimi oli Brooket ja Ridget, ja yritimme sitten pukeutua sen mukaan: kaikilla ihmisillä oli blondit peruukit päässä, hameet yllä ja koirilla tietysti rusetit kaulassa. hylättiin viime hetkessä suunnitelma pukeutua jakkupukuihin, onneksi sillä tuossa helteessä olisi varmaan loppu tullut.
kun kulkueesta oli selvitty, odoteltiin vielä hetken aikaa ennenkuin alkoi aloittelevien maksien rataantutustuminen.
rata oli todella helppo, lähes pelkkää suoraa ja muutama mutka. itseä lähinnä hermostutti juurikin tuo suoraviivaisuus, mm. putken päästä näkyi suoraan yleisö... Ahdilla on hieman ollut tapana karkailla radalta ulkokenttätreeneissä, joten pyysin sitten yhtä ystävää menemään siihen ansakohtaan varmuuden vuoksi nappaamaan koiran kiinni jos karkumatka yllättää.
meidän joukkueen lähtövuoro tuli viimein, ja noh, menihän se :D kuten odotettiinkin, jotkut hieman hidastelivat radalla, toiset enemmänkin, ja me sitten.. no, pysyttiin kuitenkin rajojen sisäpuolella! vaikka Ahti vähän lähtikin moikkaamaan yleisöä, tuli se kuitenkin suht nopeasti takaisin. huomasi kuitenkin että kuumuus teki tehtävänsä, eikä koiraa voinut vähempää kiinnostaa hyppiminen. selvittiin kuitenkin rata loppuun jotenkuten, koskaan en vaan ole tuon koiran nähnyt menevän niin hitaasti.
laitan videota vielä jahka saisin sellaisen nettiin asti.
suht tyytyväinen kuitenkin päivään, Ahti ei syönyt yhtään pikkukoiraa ja pysyi radan sisäpuolella karkumatkasta huolimatta. seura oli loistavaa ja järjestelyt tuntui toimivan. eiköhän ensi vuonna mennä uudestaan, sitten tavoitteena pukukilpailun voitto tietysti, tänä vuonna se meni toiselle rhodeporukalla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti