Ahdilla todetiin muutama viikko sitten perineaalityrä (myös perianaalityrä).
lyhyesti selitettynä, peräsuolen loppupäästä on lihakset surkastuneet, jolloin on syntynyt "kolo", jonka seurauksena peräsuoli on mennyt mutkalle/"ryttyyn" loppupäästä. tämä sitten voi aiheuttaa ulostamisvaikeuksia jne.
huomattiin jouluna äitini kanssa, että Ahdilla turvotti takapäätä hännän alta. ei kuitenkaan anaalirauhaset (tsekkasin varmuuden vuoksi, oli ok, plus tämä selkeämmin peräaukon alapuolella). ei kuitenkaan vaivannut koiraa mitenkään.
yritin sitten netistä kaivella että mikä olisi, kunnes yksi rhodeihminen tunnisti oireet sillä hänen koirallaan oli joskus ollut samaa.
ei kuitenkaan saatu sitten lekuriaikaa heti pyhien jälkeen (ja kun halusin eläinlääkärille jolla on kokemusta tuosta ja joka tarvittaessa sitten osaa myös leikata tyrän, tai ainakin tietää kenelle laittaa leikattavaksi, kaverit suositteli Eläinystäväsi Lääkäreiden Juha Kalliota, jolle sitten jonotettiinkin aikaa 3 viikkoa..) joten odoteltiin ja seurailin tiiviisti että jos alkaa enemmän vaivaamaan niin sitten nopeammin lekuriin.
ainut oire tuli n. viikkoa ennen lekuriaikaa, ja Ahti alkoi enemmän nuoleskelemaan peräpäätään. takamus alkoi myös "vuotaa", eli pieniä määriä kakkaa saattoi "tipahtaa" kun koira nukkui tms (mikä sinällään ymmärrettävää, kakkaa jää tuon tyrän takia suolen mutkiin ihan lähelle peräaukkoa)
lekurissa sitten vahvistui tuo diagnoosi. saatiin antibiootit, kipulääkettä ja hormonipiiikki sekä kehoitus kastroida mahd pian. kastraation toivotaan auttavan sillä, että kun eturauhanen pienenee, se ei enää vaivaa "hinkkaamalla" suolta ja pienentyessään antaa lihaksille enemmän tilaa korjata tuo tyrän aiheuttama kolo.
viikko tästä eteenpäin Ahti kastroitiin (eli viime viikon ma). leikkaus meni hyvin, ainut että ensimmäiset yöt meni lähes ilman unta kun Ahti ei oikein osannut olla pönttönsä kanssa... nyt viikko leikkauksesta saatiin pönttö ottaa pois, leikkaushaava on suht siistin näköinen (nyt punoittaa hitusen kun Ahti päässyt nuolemaan kun viikon kaulurin pakkopitoaika meni umpeen), kasseissa on pientä turvotusta mutta ei näytä liikoja häiritsevän koiran menoa. Ahti ollut pirteä ja leikkisä koko ajan.
koska kauluri esti myös sen peräpään nuolemisen, tuli viime viikon alkupuolella aika paljon sitten kakkaa pitkin kämppää.. siihen päälle vielä oma sairastaminen, ja voitte vaan kuvitella minkä näköistä täällä on.. no, nyt kun alkaa oma olo olla taas voiton puolella, niin käyn hakemassa jotain kunnon desinfioivaa superpuhdistusainetta ja kuuraan koko kämpän.
mutta ainakin koiran olo tuntuu vähän helpottaneen, ihan kuin takapää ei turvottaisi ihan niin paljon eikä koira halua jatkuvasti maanisesti nuolla itseään. että ehkä tämä tästä.
toivotaan todellakin että tuo pelkkä kastraatioleikkaus auttaisi, sillä itse perineaalityrän leikkaaminen on todella kivuliasta sekä siinä on todella huono paranemisennuste. ell suositteli avuksi myös fysioterapiaa, että saataisiin takaosan lihaksia vahvistumaan. eli kunhan tästä nyt toivutaan pallien menetyksestä, niin alkaa koira kuntoon -projekti toden teolla.
niin ja yleensähän tuo tyrä on vanhojen, leikkaamattomien urosten vaiva. ell ihmetteli että kuinka Ahdilla voi tuo olla, sillä A ei ole aikaisemmin oireillut esim eturauhasvaivoja mitenkään, ja yleensä tyrä tuleekin vasta n. 10v uroksilla (Ahtihan on nyt 6v).
niin että leikkauttakaa ihmeessä ne uroskoirat! tältäkin oltaisiin mitä suuremmalla todennäköisyydellä vältytty jos Ahti olisi leikattu nuorena.
tiistai 5. helmikuuta 2013
torstai 10. toukokuuta 2012
muutoksen tuulia
blogissa ollut hieman hiljaisempaa viime aikoina, mutta jonkin verran on muuttunut. muutimme koiruuksien kanssa uuteen osoitteeseen huhti-toukokuun vaihteessa, ja se on vienyt aikaa ja voimia jokaiselta.
nyt pikkuhiljaa ollaan asetuttu uusiin maisemiin.
koirat pääsevät varmuuden vuoksi päiväsaikaan erikseen lenkeille, sillä täälläpäin näyttäisi asuvan hirmuinen määrä muita koiria. ollaan siis opeteltu nätisti ohittamista yksitellen, tosin hiottavaa on, varsinkin Leevin kanssa... mutta saavatpahan kumpainenkin samalla erikoishuomiota ja aikaa mamman kanssa kaksin.
on hauska huomata, miten eritavalla nuo käyttäytyvät lenkeillä yksin ollessaan. tai Leevi nyt on aina samanlainen kuono maassa jyräävä hupsu, mutta Ahti on aivan erilainen yksin kuin Lepakon kanssa. Leevin kanssa kävellään suht rauhassa, pysähdellään jatkuvasti ja kuono tosiaan ei nouse kovin helpolla ylös. Ahtinen sitten puolestaan kulkee "pää pilvissä", katselee puiden latvoja, haistelee tuulia, välillä vähän poukkoilee ja unohtaa silloin tällöin jalkaa nostaessaan mitä olikaan tekemässä. vauhtia myös löytyy, saan kunnon hien kyllä pintaan kun tuon kanssa kävelee, sen verran haipakkaa mennään. mutta ei se tietysti huono asia ole, kasvaapahan omistajan kunto kun noita vie erikseen pitkille lenkeille.
ilta/yöpissit käydään sitten kaikki yhdessä, ja silloin Ahti heittäytyy helposti ihan hölmöksi, sinkoilee jos Leevi yhtään on menossa jonnekin suuntaan, ja luulee näkevänsä pupuja joka puolella (ja kyllähän niitä turhan reippaasti täällä tietysti pomppiikin pitkin ja poikin..). Leeviä taas ärsyttää kun pitää varoa kaveria, ja kun Ahti tunkee haistelemaan samaa ruohonkortta. katsotaan saadaanko noita jossain vaiheessa sen verran "järkevöitymään" että voisin alkaa taas tehdä pitkät päivälenkit yhtäaikaa. varsinkin kun nyt tiedossa on taas uusi työpaikka, ja nämä vapaapäivät loppuvat.
koirat pääsevät varmuuden vuoksi päiväsaikaan erikseen lenkeille, sillä täälläpäin näyttäisi asuvan hirmuinen määrä muita koiria. ollaan siis opeteltu nätisti ohittamista yksitellen, tosin hiottavaa on, varsinkin Leevin kanssa... mutta saavatpahan kumpainenkin samalla erikoishuomiota ja aikaa mamman kanssa kaksin.
on hauska huomata, miten eritavalla nuo käyttäytyvät lenkeillä yksin ollessaan. tai Leevi nyt on aina samanlainen kuono maassa jyräävä hupsu, mutta Ahti on aivan erilainen yksin kuin Lepakon kanssa. Leevin kanssa kävellään suht rauhassa, pysähdellään jatkuvasti ja kuono tosiaan ei nouse kovin helpolla ylös. Ahtinen sitten puolestaan kulkee "pää pilvissä", katselee puiden latvoja, haistelee tuulia, välillä vähän poukkoilee ja unohtaa silloin tällöin jalkaa nostaessaan mitä olikaan tekemässä. vauhtia myös löytyy, saan kunnon hien kyllä pintaan kun tuon kanssa kävelee, sen verran haipakkaa mennään. mutta ei se tietysti huono asia ole, kasvaapahan omistajan kunto kun noita vie erikseen pitkille lenkeille.
ilta/yöpissit käydään sitten kaikki yhdessä, ja silloin Ahti heittäytyy helposti ihan hölmöksi, sinkoilee jos Leevi yhtään on menossa jonnekin suuntaan, ja luulee näkevänsä pupuja joka puolella (ja kyllähän niitä turhan reippaasti täällä tietysti pomppiikin pitkin ja poikin..). Leeviä taas ärsyttää kun pitää varoa kaveria, ja kun Ahti tunkee haistelemaan samaa ruohonkortta. katsotaan saadaanko noita jossain vaiheessa sen verran "järkevöitymään" että voisin alkaa taas tehdä pitkät päivälenkit yhtäaikaa. varsinkin kun nyt tiedossa on taas uusi työpaikka, ja nämä vapaapäivät loppuvat.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Kevät tekee tuloaan
Koirien kanssa ollaan elelty aika perusarkea. Leevi on käynyt kerran kuussa hierottavana, ja viime viikolla Ahtinenkin pääsi käsittelyyn. Hieman oli omituista Ahdin mielestä, eikä alkuun osannut oikein rentoutua eikä uskaltanut käydä makuulle, kun eihän sitä tiennyt mitä hänelle tehdään. Pikkuhiljaa osasi kuitenkin vähäsen hellittää, ja välillä silmät jopa luppasi siinä maatessa. Tarkkaan tosin kerrottiin hierojalle että jalkoihin on sitten turha koskea.
Muutama pieni jumi löytyi, toinen lantiosta mikä aukesikin aika mukavasti, ja toinen ihmetys sitten lapojen kohdalta. Tuo edessä oleva olikin sitten enemmän arvoitus, ei ollut niinkään jumiutunut lihas vaan jotain muuta, mutta mitä ei ratkennut. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa, joten saatiin lupa jatkaa harrastamista entiseen malliin ja röntgenkuviin mennään sitten kun omistajalla on varaa (toivottavasti joskus tässä kevään/kesän aikana, tarkoitus olisi kuvauttaa virallisesti lonkat sekä lisäksi koko selkä).
Tiistaisin ollaan käyty Ahdin kanssa rhonttien omissa agitreeneissä, ja viime viikolla meillä oli kouluttajakin. Olin kyllä niiiiin tyytyväinen tuohon koiruuteen, ihankuin sillä alkaisi pikkuhiljaa kehittyä jonkin verran järkeä päähän! Meni niin hyvin treenit, että sain taas uutta intoa harrastamiseen. Ahti suoritti radan hienosti (taisi mennä omiaan vain pari kertaa, ja nekin melkein laskettaviksi kyllä ohjaajan virheiksi..) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Jess! Nyt kun saataisiin vielä se rotuyhdistyksen liittyminen Agilityliittoon, niin saisi taas lisenssin voimaan niin päästäisiin kisoihin (karkailemaan lisää radalta :P )
Muutama pieni jumi löytyi, toinen lantiosta mikä aukesikin aika mukavasti, ja toinen ihmetys sitten lapojen kohdalta. Tuo edessä oleva olikin sitten enemmän arvoitus, ei ollut niinkään jumiutunut lihas vaan jotain muuta, mutta mitä ei ratkennut. Ei kuitenkaan vaivaa koiraa, joten saatiin lupa jatkaa harrastamista entiseen malliin ja röntgenkuviin mennään sitten kun omistajalla on varaa (toivottavasti joskus tässä kevään/kesän aikana, tarkoitus olisi kuvauttaa virallisesti lonkat sekä lisäksi koko selkä).
Tiistaisin ollaan käyty Ahdin kanssa rhonttien omissa agitreeneissä, ja viime viikolla meillä oli kouluttajakin. Olin kyllä niiiiin tyytyväinen tuohon koiruuteen, ihankuin sillä alkaisi pikkuhiljaa kehittyä jonkin verran järkeä päähän! Meni niin hyvin treenit, että sain taas uutta intoa harrastamiseen. Ahti suoritti radan hienosti (taisi mennä omiaan vain pari kertaa, ja nekin melkein laskettaviksi kyllä ohjaajan virheiksi..) ja kuunteli tosi hyvin ohjausta. Jess! Nyt kun saataisiin vielä se rotuyhdistyksen liittyminen Agilityliittoon, niin saisi taas lisenssin voimaan niin päästäisiin kisoihin (karkailemaan lisää radalta :P )
maanantai 6. helmikuuta 2012
pillereitä
Saatiin Leevin hierontahoidon alussa ohjeeksi syöttää lisänä koiralle glukosamiinia, b-vitamiinia ja magnesiumia. Kaikki nämä auttavat nivelvaivoihin sekä lihaksiston kuntouttamisessa. Magnesium löytyi halvalla, lähikaupasta 100tabl hintaan 4,90€. B-vitamiini ja glukosamiini olikin sitten hankalampi tapaus, niitä piti hieman metsästää. Vinkkinä oli saatu Agrimarketista saatava, hevospuolen B-vitamiini, mutta paikallinen Agrimarket teki muutostöitä ja sieltä ei ko tuotetta sitten saanutkaan. Samaten joulun alla oli vähän joka puolella varastot loppu, joten jäimme odottelemaan että mistä saataisiin lisäpillerit.
Aikaisemmin olen jo tutustunut Jakke Lehtosen loistavaan sivustoon, Katiskaan. Kyseessä on pitkän linjan koiraharrastaja, kasvattaja jne, joka todella tietää mistä puhuu kun kyseessä on koirien hyvinvointi. Jonkin aikaa sitten Katiskaan ilmestyi myös verkkokauppa, mitä kautta saa tilattua lisäravinteita niin koirille kuin ihmisillekin. Tai samat tuotteethan käy molemmille, vitamiini on vitamiini oli purkissa sitten koiran, ihmisen tai hevosen kuva.
Nyt saatiin vihdoin sitten tilattua Leeville lisäravinteet, ja tänään hain postista paketin joka sisälsi glukosamiinia, B-vitamiinia sekä omega 3:sta (linkit Katiska-outletin sivuille). Kaikki tukevat nivelten ja lihaksiston hyvinvointia, ja lisäksi omega 3:sta suositellaan erityisesti ikääntyville. Toki varmaan annan Ahdillekin välillä, en usko pahaa tekevän sillekään mikään noista. Magnesiumin syöttämistä jatketaan.
Nyt sitten seuraillaan, miten nuo alkavat vaikuttaa. Kirjoittelen tuloksia sitten ajan kuluessa :)
Aikaisemmin olen jo tutustunut Jakke Lehtosen loistavaan sivustoon, Katiskaan. Kyseessä on pitkän linjan koiraharrastaja, kasvattaja jne, joka todella tietää mistä puhuu kun kyseessä on koirien hyvinvointi. Jonkin aikaa sitten Katiskaan ilmestyi myös verkkokauppa, mitä kautta saa tilattua lisäravinteita niin koirille kuin ihmisillekin. Tai samat tuotteethan käy molemmille, vitamiini on vitamiini oli purkissa sitten koiran, ihmisen tai hevosen kuva.
Nyt saatiin vihdoin sitten tilattua Leeville lisäravinteet, ja tänään hain postista paketin joka sisälsi glukosamiinia, B-vitamiinia sekä omega 3:sta (linkit Katiska-outletin sivuille). Kaikki tukevat nivelten ja lihaksiston hyvinvointia, ja lisäksi omega 3:sta suositellaan erityisesti ikääntyville. Toki varmaan annan Ahdillekin välillä, en usko pahaa tekevän sillekään mikään noista. Magnesiumin syöttämistä jatketaan.
Nyt sitten seuraillaan, miten nuo alkavat vaikuttaa. Kirjoittelen tuloksia sitten ajan kuluessa :)
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Ahti < 3 Iita
Oltiin eilen Ahtisen kanssa taas agitreeneissä, ja paikalla oli myös Ahdin suuri Rakkaus, ihanainen rhodeneiti Iita.
Nämä kaksi ovat jotenkin todella symppiksiä yhdessä. Kaikesta huomaa, että koirat ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Ahti odottaa viikon treenejä todella paljon, ja yksi syy siihen on varmasti Iita. Kun mennään hallille, alkaa vetäminen, ja jos Iita ei olekaan paikalla, murtuu mieli ja koira saattaa murjottaa hetken.
Eilen Iita oli jo paikalla kun päästiin hallille, ja voi sitä riemua. Tosin Iitan omistaja päätti että käyvät ensin treenaamassa kentällä ennenkuin moikataan enemmän. No, olisihan se pitänyt arvata että koirat on eri mieltä tästä... Iita hyppi muutaman esteen, ja karkasi sen jälkeen kentältä Ahdin luo. Pitihän sitä nyt poikakaveri moikata ennen kuin saattoi keskittyä treenaamiseen! Tämän jälkeen Iita palasi yhtä nopeasti kentälle ja totteli lopputreenit oikein nätisti.
Porukan treenien jälkeen jäätiin hetkiseksi tyhjään halliin, ja kaverukset saivat leikkiä hetken yhdessä vapaana. Voi sitä riemua! Suvi antoi koirille myös köysilelun, ja sitä kiskottiin alkuun hieman varovasti (ja Ahti herrasmiehenä luovutti lelun heti Iitalle kun neiti sitä itselleen vaati) mutta kunhan koirat (karkasivat) pääsivät paremmalle alustalle, eli agikentälle, otettiin kunnon juoksut ja lelunkiskomiset. Toki hypittiin esteitäkin yhdessä.
Ahti vaan tykkää Iitasta ihan tosi, tosi paljon!
kuva Suvi Sandlake.
Nämä kaksi ovat jotenkin todella symppiksiä yhdessä. Kaikesta huomaa, että koirat ovat ihan parhaita kavereita keskenään. Ahti odottaa viikon treenejä todella paljon, ja yksi syy siihen on varmasti Iita. Kun mennään hallille, alkaa vetäminen, ja jos Iita ei olekaan paikalla, murtuu mieli ja koira saattaa murjottaa hetken.
Eilen Iita oli jo paikalla kun päästiin hallille, ja voi sitä riemua. Tosin Iitan omistaja päätti että käyvät ensin treenaamassa kentällä ennenkuin moikataan enemmän. No, olisihan se pitänyt arvata että koirat on eri mieltä tästä... Iita hyppi muutaman esteen, ja karkasi sen jälkeen kentältä Ahdin luo. Pitihän sitä nyt poikakaveri moikata ennen kuin saattoi keskittyä treenaamiseen! Tämän jälkeen Iita palasi yhtä nopeasti kentälle ja totteli lopputreenit oikein nätisti.
Porukan treenien jälkeen jäätiin hetkiseksi tyhjään halliin, ja kaverukset saivat leikkiä hetken yhdessä vapaana. Voi sitä riemua! Suvi antoi koirille myös köysilelun, ja sitä kiskottiin alkuun hieman varovasti (ja Ahti herrasmiehenä luovutti lelun heti Iitalle kun neiti sitä itselleen vaati) mutta kunhan koirat (karkasivat) pääsivät paremmalle alustalle, eli agikentälle, otettiin kunnon juoksut ja lelunkiskomiset. Toki hypittiin esteitäkin yhdessä.
Ahti vaan tykkää Iitasta ihan tosi, tosi paljon!
kuva Suvi Sandlake.
torstai 12. tammikuuta 2012
uusia kirjahankintoja
Kävin pyörähtämässä Suomalaisen kirjakaupan alessa, ja yllättäen sieltä tarttui mukaan muutama koirakirja.
Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus (Gummerus) irtosi mukaan 8 eurolla. Kirjan ideana on kouluttaa koira perustuen siihen, että aina kun koira oma-alotteisesti ottaa kontaktin, se palkitaan.
Sari Haikka: Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus) maksoi 14,95e. Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että kirja esittelee yllättävän hyvin ja kattavasti koirien perussairauksia ja terveysongelmia.
Kolmas "kirja" ei ollut varsinaisesti alessa, mutta pieni hinta (5,95e) houkutteli nappaamaan mukaansa. Kyseessä on laatikossa tuleva Leivo koirallesi, jossa pienen ohjekirjasen lisäksi mukana tulee luun muotoinen piparimuotti sekä pieni köysilelu. Ohjeet ovat oikeasti koirille suunnattuja, eivätkä sisälle haitallisia aineita (poislukien tietysti erilaiset allergiat). Täytynee siis kokeilla jotain vihkosen ohjeista ja leipoa välillä koirille.. palailen asiaan mikäli tuosta löytyy joku herkku.
Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira - Kontaktikoulutus (Gummerus) irtosi mukaan 8 eurolla. Kirjan ideana on kouluttaa koira perustuen siihen, että aina kun koira oma-alotteisesti ottaa kontaktin, se palkitaan.
Sari Haikka: Koiran uusi kotilääkäri (Gummerus) maksoi 14,95e. Nopealla vilkaisulla näyttäisi, että kirja esittelee yllättävän hyvin ja kattavasti koirien perussairauksia ja terveysongelmia.
Kolmas "kirja" ei ollut varsinaisesti alessa, mutta pieni hinta (5,95e) houkutteli nappaamaan mukaansa. Kyseessä on laatikossa tuleva Leivo koirallesi, jossa pienen ohjekirjasen lisäksi mukana tulee luun muotoinen piparimuotti sekä pieni köysilelu. Ohjeet ovat oikeasti koirille suunnattuja, eivätkä sisälle haitallisia aineita (poislukien tietysti erilaiset allergiat). Täytynee siis kokeilla jotain vihkosen ohjeista ja leipoa välillä koirille.. palailen asiaan mikäli tuosta löytyy joku herkku.
maanantai 2. tammikuuta 2012
Joulu
Pari päivää ennen joulua pakattiin kimpsut ja kampsut aina yhtä tilavaan perheautooni, sitkeään harmaavarikseen (eli siis harmaaseen Yarikseen) ja suunnattiin nokka kohti Lappeenrantaa. Matkalla tehtiin pikainen pysähdys Nastolassa kp:n vanhempien pihalla, koirat pääsivät vähäsen jaloittelemaan ja pissille, niin ei tarvinnut koko 300km matkaa kökkiä autossa.
Perillä pojat olivat heti kuin kotonaan, ja muistivat edelleen missä kaapissa säilytetään koirien herkkuja. "Mummolassa" on mukavaa, siellä saa herkkuja ja rapsutuksia ja voi ottaa ihan rennosti. Paitsi ulkona, missä on hirmuisesti vieraita koiria, ja joille varsinkin Leevi rähjää antaumuksella (toki sitä se tekee kotonakin..). Tästä syystä hoidettiin aamu- ja päiväpissitykset yksi kerrallaan, niin omistajan ei tarvinnut pelätä lentelevänsä koirien perässä.
Jouluaatto valkeni onneksi valkoisena, joten ei tarvinnut mummonkaan huolehtia niin paljoa kuratassuista. Koirat tykkäsi myös kun ei ollut ihan niin märkää pihalla. Leevin kanssa jatkettiin venyttelyjä aamulenkkien jälkeen, Ahdin kanssa taas totuteltiin jälleen kerran kulkemaan portaita. Alkureissusta yhden kerran keskuteltiin siitä, kiivetäänkö portaat yksin ylös asti (3. kerrokseen) vai pitääkö mamman kantaa pieni poika. Onneksi Ahti tuli järkiinsä ja suostui kävelemään rappuset, tosin omaa vauhtiaan ja aina ennen portaita ottaen muutamia "vauhtisteppauksia" paikoillaan.
Ihmiset viettivät varsinaisen joulun toisessa osoitteessa, mutta koirat jäivät kiltisti mummolaan odottamaan aina kaksin, eivätkä tehneet tuhoja. Mitä nyt yhdeltä sohvalta oli suojana olevat lakanat aina mytätty ja pedattu pois.
Kinkku toki paistettiin myös mummolassa, ja voi sitä ihanaa tuoksua.. koirien nenät tuntuivat venyvän useamman sentin aina kun tuo ihana herkku nostettiin esille. Ja kyllähän ne siitä saivat useasti myös maistiaisia.. mutta herkuttelu kuuluu jouluun, myös vähäsen koirillakin. Tosin Leevin laihikselle tuo ei tehnyt kovin hyvää, mutta loman jälkeen on palattu taas tiukkaan kuriin.
Pojat saivat tietysti myös omat joululahjansa, vihreän pehmo"piparin" sekä Kongin Wobblerin. Lelujen lisäksi lahjapaperiin käärittiin myös parit possunkorvat.
Perillä pojat olivat heti kuin kotonaan, ja muistivat edelleen missä kaapissa säilytetään koirien herkkuja. "Mummolassa" on mukavaa, siellä saa herkkuja ja rapsutuksia ja voi ottaa ihan rennosti. Paitsi ulkona, missä on hirmuisesti vieraita koiria, ja joille varsinkin Leevi rähjää antaumuksella (toki sitä se tekee kotonakin..). Tästä syystä hoidettiin aamu- ja päiväpissitykset yksi kerrallaan, niin omistajan ei tarvinnut pelätä lentelevänsä koirien perässä.
Jouluaatto valkeni onneksi valkoisena, joten ei tarvinnut mummonkaan huolehtia niin paljoa kuratassuista. Koirat tykkäsi myös kun ei ollut ihan niin märkää pihalla. Leevin kanssa jatkettiin venyttelyjä aamulenkkien jälkeen, Ahdin kanssa taas totuteltiin jälleen kerran kulkemaan portaita. Alkureissusta yhden kerran keskuteltiin siitä, kiivetäänkö portaat yksin ylös asti (3. kerrokseen) vai pitääkö mamman kantaa pieni poika. Onneksi Ahti tuli järkiinsä ja suostui kävelemään rappuset, tosin omaa vauhtiaan ja aina ennen portaita ottaen muutamia "vauhtisteppauksia" paikoillaan.
Ihmiset viettivät varsinaisen joulun toisessa osoitteessa, mutta koirat jäivät kiltisti mummolaan odottamaan aina kaksin, eivätkä tehneet tuhoja. Mitä nyt yhdeltä sohvalta oli suojana olevat lakanat aina mytätty ja pedattu pois.
Kinkku toki paistettiin myös mummolassa, ja voi sitä ihanaa tuoksua.. koirien nenät tuntuivat venyvän useamman sentin aina kun tuo ihana herkku nostettiin esille. Ja kyllähän ne siitä saivat useasti myös maistiaisia.. mutta herkuttelu kuuluu jouluun, myös vähäsen koirillakin. Tosin Leevin laihikselle tuo ei tehnyt kovin hyvää, mutta loman jälkeen on palattu taas tiukkaan kuriin.
Pojat saivat tietysti myös omat joululahjansa, vihreän pehmo"piparin" sekä Kongin Wobblerin. Lelujen lisäksi lahjapaperiin käärittiin myös parit possunkorvat.
maanantai 12. joulukuuta 2011
Koirakylpylässä
sunnuntaina omistaja heräsi aikaisin (2,5h yöunien jälkeen) ja pakkasi mukaansa vaihtovaatteet sekä koirille varapannat. ihanaisten Serenan sekä Edenin omistaja haki meidät kyytiin, ja matkasimme Hyvinkäälle koirakylpylään.
pojat istuivat autossa tosi nätisti, vaikka vieressä oli häkissä kaksi hemaisevaa neitoa. Leevi tapansa mukaan pönötti paikoillaan ja Ahtia harmitti kun ei nähnyt kunnolla ikkunoista ulos.
sisälle kun päästiin, niin melkein suoraan tuli varattu uittaja auttamaan, ja nappasi Leevin hihnan ja vei jätkän suihkuun. Leevi oli niin ällistynyt siitä, että vieras ihminen kehtaa hänet noin vaan ottaa mukaansa ja vielä kastella, ettei tajunnut edes laittaa vastaan. hetken päästä Ahti koki saman kohtalon, ja kummankin koiran ilme oli niin näkemisen arvoinen, että alkoi harmittaa kun kameraa ei tullut mukaan. jätkät oli niin pihalla etteivät sanoneet mitään, seisoivat vaan kiltisti kun vieras ihminen suihkutteli ja puki sen jälkeen pelastusliivit päälle.
sitten vain koirat altaaseen, huomasi kyllä että uittaja on tottunut työskentelemään koirien kanssa, paljoa ei pojat ehtineet vastaan laittaa kun huomasivat olevansa jo uimassa. ensin mentiin yksitellen allasta päästä päähän, ja sen jälkeen yhdessä. tytöt uivat vapaasti sillä aikaa altaan toisella puolella.
puoli tuntia meni tosi nopeasti, mutta koirat oli kyllä ihan rättipoikki väsyneitä uimisesta. vielä suihkun kautta huuhtelemaan kloorit pois turkista ja sitten kuivattelemaan. kumpikaan ei jaksanut edes välittää hiustenkuivaajan käytöstä (kun ei kotona sellaista ole tullut käytettyä), ja kotimatkalla oli kyllä hiljaista auton takaosassa kun kaikki veti sikeitä.
loppupäiväkin oli kotona hyvin rauhallista, kun väsyneet pulikoijat nukkuivat. ehdottomasti mennään joskus uudestaan kun meni niin hyvin, Ahti oli loppupuolella menossa jopa itsekseen veteen, eikä tarvinnut kuin vähäsen rohkaisua.
kiitos vielä Lauralle sekä "Spa-tytöille" seurasta!
pojat istuivat autossa tosi nätisti, vaikka vieressä oli häkissä kaksi hemaisevaa neitoa. Leevi tapansa mukaan pönötti paikoillaan ja Ahtia harmitti kun ei nähnyt kunnolla ikkunoista ulos.
sisälle kun päästiin, niin melkein suoraan tuli varattu uittaja auttamaan, ja nappasi Leevin hihnan ja vei jätkän suihkuun. Leevi oli niin ällistynyt siitä, että vieras ihminen kehtaa hänet noin vaan ottaa mukaansa ja vielä kastella, ettei tajunnut edes laittaa vastaan. hetken päästä Ahti koki saman kohtalon, ja kummankin koiran ilme oli niin näkemisen arvoinen, että alkoi harmittaa kun kameraa ei tullut mukaan. jätkät oli niin pihalla etteivät sanoneet mitään, seisoivat vaan kiltisti kun vieras ihminen suihkutteli ja puki sen jälkeen pelastusliivit päälle.
sitten vain koirat altaaseen, huomasi kyllä että uittaja on tottunut työskentelemään koirien kanssa, paljoa ei pojat ehtineet vastaan laittaa kun huomasivat olevansa jo uimassa. ensin mentiin yksitellen allasta päästä päähän, ja sen jälkeen yhdessä. tytöt uivat vapaasti sillä aikaa altaan toisella puolella.
puoli tuntia meni tosi nopeasti, mutta koirat oli kyllä ihan rättipoikki väsyneitä uimisesta. vielä suihkun kautta huuhtelemaan kloorit pois turkista ja sitten kuivattelemaan. kumpikaan ei jaksanut edes välittää hiustenkuivaajan käytöstä (kun ei kotona sellaista ole tullut käytettyä), ja kotimatkalla oli kyllä hiljaista auton takaosassa kun kaikki veti sikeitä.
loppupäiväkin oli kotona hyvin rauhallista, kun väsyneet pulikoijat nukkuivat. ehdottomasti mennään joskus uudestaan kun meni niin hyvin, Ahti oli loppupuolella menossa jopa itsekseen veteen, eikä tarvinnut kuin vähäsen rohkaisua.
kiitos vielä Lauralle sekä "Spa-tytöille" seurasta!
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Joulukuuta
hyviä uutisia Leevin selästä!
käytiin tosiaan silloin 28.11. röntgenkuvissa Kankaanpäässä Kari Ventelän luona. kuvissa ei näkynyt mitään muutoksia selkärangassa! eli terve selkä siltä osin. lonkissa näkyy hieman muutoksia, iän mukanaan tuomaa kaiketi, muttei mitään huolestuttavaa.
Jesss!
elikkäs kipuilut johtunee vain niistä lihasjumeista. niitä ollaan sitten paranneltu käymällä hierojalla sekä venytelty kotona parisen kertaa päivässä, lisäksi kaurapussi lämmittää lihaksia venyttelyn ajan. ja tuloksia näkyy, viimeiksi käytiin maanantaina Katriinan luona joka kehui että selkeästi ollaan menty parempaan suuntaan. jessss!
vielä käydään jonkin aikaa hierottavana, lisäksi Leevillä on nyt ollut viikon verran kipulääkekuuri, jota jatketaan vielä parisen päivää. Lepakkomies on ollut selkeästi pirteämpi ja iloisempi, lenkillä riehututtaisi ja kotonakin on pari kertaa haastanut Ahtia leikkimään. venyttely on yleensä mukavata, kaveri örisee rapsutusten tahdissa ja antaa tosi nätisti venyttää jalkoja eri suuntiin. yksi ilta yllätti ja vaihtoi itse kylkeä kun sanoin että toisen puolen vuoro.
Tampereelle saatiin vihdoin luntakin, mukavampi lenkkeillä kun ulkona näkee paremmin illallakin. eikä tule sitä kuraa niin paljoa sisälle.
käytiin tosiaan silloin 28.11. röntgenkuvissa Kankaanpäässä Kari Ventelän luona. kuvissa ei näkynyt mitään muutoksia selkärangassa! eli terve selkä siltä osin. lonkissa näkyy hieman muutoksia, iän mukanaan tuomaa kaiketi, muttei mitään huolestuttavaa.
Jesss!
elikkäs kipuilut johtunee vain niistä lihasjumeista. niitä ollaan sitten paranneltu käymällä hierojalla sekä venytelty kotona parisen kertaa päivässä, lisäksi kaurapussi lämmittää lihaksia venyttelyn ajan. ja tuloksia näkyy, viimeiksi käytiin maanantaina Katriinan luona joka kehui että selkeästi ollaan menty parempaan suuntaan. jessss!
vielä käydään jonkin aikaa hierottavana, lisäksi Leevillä on nyt ollut viikon verran kipulääkekuuri, jota jatketaan vielä parisen päivää. Lepakkomies on ollut selkeästi pirteämpi ja iloisempi, lenkillä riehututtaisi ja kotonakin on pari kertaa haastanut Ahtia leikkimään. venyttely on yleensä mukavata, kaveri örisee rapsutusten tahdissa ja antaa tosi nätisti venyttää jalkoja eri suuntiin. yksi ilta yllätti ja vaihtoi itse kylkeä kun sanoin että toisen puolen vuoro.
Tampereelle saatiin vihdoin luntakin, mukavampi lenkkeillä kun ulkona näkee paremmin illallakin. eikä tule sitä kuraa niin paljoa sisälle.
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Leevillä selkäongelmia
Kesällä sattunut purematapaus kummittelee edelleen Leevin voinnissa. Karvat ovat kasvaneet takaisin haavojen päälle, ja ruvetkin parantuneet pikkuhiljaa. Kyljessä tuntuu edelleen pari kovaa pattia/muhkuraa, joita olen ajatellut näyttää vielä lääkärille. Viime aikoina sitten vaan toiset oireet ilmaantuivat ja saivat omistajan huolestumaan.
Reilu viikko sitten huomasin kerran illalla että Leevi värisytteli selkäänsä. Ei aristanut silittäessä eikä mitään, mutta selkeästi huomasi että jokin siellä vaivasi. Tästä pari päivää eteenpäin Leevi yllättäen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ontuminen ilmaantui välillä yllättäen, välillä Lepakko käveli ihan normaalisti. Sitten tiistaina illalla koira olikin yhtäkkiä kolmijalkainen. Koko iltalenkin Leevi pomppi laittamatta toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Seuraavana päivänä käytin koirat yksitellen pihalla, Leevin vain lyhyellä pissatuksella. Enää ei pompittu kolmijalkaisena, mutta ei askellus puhdastakaan ollut.
Kävin jalan läpi, tarkistin anturat, varpaiden välit, taivuttelin ja painelin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muita oireita aloin huomaamaan myös, mm. se että Lepakko ei halunnut oikein istua. Namit ollaan saatu niin, että koira ensin istuu alas, mutta nyt tämä oli selkeästi hyvin vastemielistä (tokihan Leevi myös välillä yrittää luistaa hommista ja käskyistä, mutta nyt huomasi selkeästi ettei ollut siitä kyse)
Aloin sitten selvittelemään, että missä vika voisi olla. Pyysin ystäviltä suosituksia eläinlääkäreistä jne, ja Päivi vihjaisi myös käyttämästään koirahierojasta, Katriina Falhista. Koska omistajan rahatilanne on tällä hetkellä olematon ja kriisissä, ajattelin käyttää koiran ensin hierojalla ja siellä sitten miettiä että miten edetään.
Maanantaiaamuna käytiin sitten hierojalla. Leevi oli polleaa poikaa kun pääsi kerrankin mamman kanssa reissuun..
Ensin katsottiin pihalla hieman liikkeitä, ja kyllähän se Lepakko nosti vasenta jalkaansa ravissa ylemmäs, eikä liike muutenkaan ollut kovin puhdas. Sisällä sitten Leevi ensin tutki paikat läpi, ja sitten aloitettiin kertomalla hieman Leevin historiaa, etenkin kerroin tuosta kesäisestä onnettomuudesta. Leevi suostui tulemaan istuskelemaan patjalle, muttei oikein olisi tykännyt maata käsiteltävänä. Yllättäen kipeämmäksi luullulta puolelta antoi paremmin hieroa, kuin vasemmalta.
Leevin selästä löytyi todella monta jumikohtaa, jotka selkeästi olivat kipeitä. Osa niin kipeitä, ettei koira antanut oikein edes hieroa niitä. Hetken hieronnan jälkeen nämä pahimmat jumit tunsi selkeästi selkää silittäessä kovina patteina.
Pahin alue oli lapojen välissä, sekä lonkkien päällä. Katriina suosittelikin, että ennenkuin jatketaan hieromista, niin kävisin kuvauttamassa Leevin selkärangan sekä lonkat, että tietäisi onko siellä piikkejä tms.
Mukaan saatiin hierontaohjeiden ja eläinlääkärisuosituksen lisäksi vinkkejä syöttää magnesiumia, b-vitamiinia ja glukosamiinia. Magnesium löytyi yllättävän halvalla Prismasta, missä S-ketjun oma tuote maksoi jt 4,90€. B-vitamiini haetaan Agrimarketista, hevospuolelta. Glukosamiinia katselen vielä mitä alettaisiin syöttämään.
Eläinlääkäriksi ja selkäkuvauspaikaksi suositeltiin useamman tahon toimesta Kankaanpäässä toimivaa Kari Ventelää, ja tänne sainkin sitten ajan. Tosin vasta parin viikon päähän, mutta 28.pvä mennään sitten kuvauttamaan tuo koira. Rahanmenoa ei voi estää...
Hieronnan jälkeen Leevi oli odotetusti vähän väsynyt, mutta muuten aika normaali itsensä. Ehkä se on lenkeillä liikkunut vähän reippaammin, ja peitsannut vähemmän kuin ennen. Ehdottomasti jatketaan sitten hoitoa, hieronnan kautta ja muutenkin, pitäähän tuo Jätkä saada kuntoon ja kivuttomaksi.
Reilu viikko sitten huomasin kerran illalla että Leevi värisytteli selkäänsä. Ei aristanut silittäessä eikä mitään, mutta selkeästi huomasi että jokin siellä vaivasi. Tästä pari päivää eteenpäin Leevi yllättäen alkoi ontua vasenta takajalkaansa. Ontuminen ilmaantui välillä yllättäen, välillä Lepakko käveli ihan normaalisti. Sitten tiistaina illalla koira olikin yhtäkkiä kolmijalkainen. Koko iltalenkin Leevi pomppi laittamatta toista takajalkaansa ollenkaan maahan. Seuraavana päivänä käytin koirat yksitellen pihalla, Leevin vain lyhyellä pissatuksella. Enää ei pompittu kolmijalkaisena, mutta ei askellus puhdastakaan ollut.
Kävin jalan läpi, tarkistin anturat, varpaiden välit, taivuttelin ja painelin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Muita oireita aloin huomaamaan myös, mm. se että Lepakko ei halunnut oikein istua. Namit ollaan saatu niin, että koira ensin istuu alas, mutta nyt tämä oli selkeästi hyvin vastemielistä (tokihan Leevi myös välillä yrittää luistaa hommista ja käskyistä, mutta nyt huomasi selkeästi ettei ollut siitä kyse)
Aloin sitten selvittelemään, että missä vika voisi olla. Pyysin ystäviltä suosituksia eläinlääkäreistä jne, ja Päivi vihjaisi myös käyttämästään koirahierojasta, Katriina Falhista. Koska omistajan rahatilanne on tällä hetkellä olematon ja kriisissä, ajattelin käyttää koiran ensin hierojalla ja siellä sitten miettiä että miten edetään.
Maanantaiaamuna käytiin sitten hierojalla. Leevi oli polleaa poikaa kun pääsi kerrankin mamman kanssa reissuun..
Ensin katsottiin pihalla hieman liikkeitä, ja kyllähän se Lepakko nosti vasenta jalkaansa ravissa ylemmäs, eikä liike muutenkaan ollut kovin puhdas. Sisällä sitten Leevi ensin tutki paikat läpi, ja sitten aloitettiin kertomalla hieman Leevin historiaa, etenkin kerroin tuosta kesäisestä onnettomuudesta. Leevi suostui tulemaan istuskelemaan patjalle, muttei oikein olisi tykännyt maata käsiteltävänä. Yllättäen kipeämmäksi luullulta puolelta antoi paremmin hieroa, kuin vasemmalta.
Leevin selästä löytyi todella monta jumikohtaa, jotka selkeästi olivat kipeitä. Osa niin kipeitä, ettei koira antanut oikein edes hieroa niitä. Hetken hieronnan jälkeen nämä pahimmat jumit tunsi selkeästi selkää silittäessä kovina patteina.
Pahin alue oli lapojen välissä, sekä lonkkien päällä. Katriina suosittelikin, että ennenkuin jatketaan hieromista, niin kävisin kuvauttamassa Leevin selkärangan sekä lonkat, että tietäisi onko siellä piikkejä tms.
Mukaan saatiin hierontaohjeiden ja eläinlääkärisuosituksen lisäksi vinkkejä syöttää magnesiumia, b-vitamiinia ja glukosamiinia. Magnesium löytyi yllättävän halvalla Prismasta, missä S-ketjun oma tuote maksoi jt 4,90€. B-vitamiini haetaan Agrimarketista, hevospuolelta. Glukosamiinia katselen vielä mitä alettaisiin syöttämään.
Eläinlääkäriksi ja selkäkuvauspaikaksi suositeltiin useamman tahon toimesta Kankaanpäässä toimivaa Kari Ventelää, ja tänne sainkin sitten ajan. Tosin vasta parin viikon päähän, mutta 28.pvä mennään sitten kuvauttamaan tuo koira. Rahanmenoa ei voi estää...
Hieronnan jälkeen Leevi oli odotetusti vähän väsynyt, mutta muuten aika normaali itsensä. Ehkä se on lenkeillä liikkunut vähän reippaammin, ja peitsannut vähemmän kuin ennen. Ehdottomasti jatketaan sitten hoitoa, hieronnan kautta ja muutenkin, pitäähän tuo Jätkä saada kuntoon ja kivuttomaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)