viime viikon torstaina oltiin tosiaan Ahtisen kanssa ohjatuissa agilitytreeneissä. alkusählinkien jälkeen sain kyllä olla taas ylpeä tuosta piskistä, niin hienosti se meni :) ainut ongelma tuntuu olevan omistaja, joka ei vielä oikein osaa ohjata koiraa. Ahti kyllä tekee ja menee kunhan vain osaan sille kertoa että mitä, mistä ja miten.
treenien jälkeen päästin Ahdin hetkeksi vapaaksi läheisellä pläntillä, ja sehän äkkäsi vieressä menevän joen/ojan. tietysti siellä piti sitten käydä pulikoimassakin. ihanaa, märkä koira autossa.
Ahti pääsi myös leikkimään ihanaisen Gadi-tytön kanssa. voi sitä riemua kun oli kaveri kenen kanssa juosta ja riehua. kävivät yhdessä hieman riehumassa mutakuopassa ja sitten tietysti myös ojassa. jes.
pojat päättivät vetästä perjantai-illan kunniaksi n.100kpl ohkasia rouhetikkuja, jotka huomaavainen omistaja oli unohtanut keittiön tiskialtaan kulmalle. avaamaton pussi ei ollut ehtinyt vielä kaappiin turvaan joten pojat herkuttelivat sitten urakalla.
ja oli mahat hieman sekaisin tempauksen jäljiltä. sekä omistaja suunnitteli jälleen kerran kaasunaamarin hankintaa.
muuten on ollut yllättävän rauhallista. lenkillä käyttäydytään välillä oikein mallikkaasti, ja välillä sitten apinoidaan urakalla. yksi päivä tuli mukava naisihminen vastaan joka tunnisti rodun ja kertoi omistavansa itsekin rhodesialaisen. harmi kun en ehtinyt jäädä pidemmäksi aikaa turisemaan, pojat päätti nimittäin siinä sopivasti pysähdyksen aikana pistää ärinäpainit päälle. Ahti toki ehti näyttää taas pidättyväisen rhodesialaisen luonteensa ja kävi hyppäämässä pusut naisen poskelle. ah ihanat, hyvinkäyttäytyvät hurttani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti