rotumääritelmäpäivä

olimme Ahdin kanssa eilen Suomen Ridgeback-yhdistyksen järjestämässä rotumääritelmäpäivässä Helsingissä. rodun erikoistuomari Leni Finne kertoi yksityiskohtaisesti koiran anatomiasta ja rhodesiankoirien rotumääritelmästä havainnollistaen esimerkkikoirien avulla. vaikka sitä rotumääritelmää on tullutkin tavattua muutama kerta, niin sai kyllä teksti aivan erilaisen merkityksen kun se "avattiin".

Ahti oli mukana yhtenä esimerkkikoirana, jota osallistujat sitten arvioivat. yhteensä koiria oli mukana 6, 3 narttua ja 3 urosta.
olin kyllä taas todella ylpeä Ahdista. seisotustreenit ovat tuottaneet todella tulosta, ja vaikka tilanne oli taas erikoinen (suht pienessä tilassa paljon ihmisiä, vieraita koiria ja yllätteäen joutuu seisomaan asennossa) niin Ahtimahtinen otti homman lunkisti ja seisoi nätisti.

vaikkakin sitten päivä vaan venyi. ja venyi. jokaisen ryhmän arviointi kesti noin puoli tuntia, ja ryhmiä oli 6. koira joutui seisomaan asennossa todella pitkiä aikoja kerrallaan, eikä ryhmien välissä ollut lepotaukoja. jo kolmannen ryhmän jälkeen Ahti oli aivan poikki. ei auttanut muu kuin seisottaa ryhmän harmiksi lyhyempiä aikoja, pitää pieniä taukoja ja antaa Ahdin ryhdin lysähtää. harva koira jaksaisi pitää itsensä täysin ryhdikkäänä koko kolmen tunnin ajan. näiden ryhmäarvostelujen jälkeen oli vielä yhteenveto, missä koira kerrallaan käytiin vielä arvostelut läpi. kello oli siinä vaiheessa jo yli kuusi (tilaisuus alkoi klo12) joten tämän jälkeen lähdettiin vauhdilla ajamaan kotia kohti. Leevi oli joutunut odottamaan koko päivän yksin kotona, sillä mieskin oli reissussa.

päivä oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja opettava. Ahdin arvioinnissa ei ollut mitään uutta, sen verran mitä jaksoin yhteenvetoa kuunnella (itsellä takana 2h yöunet ja ajomatka hkiin..) niin ne tutut kohdat, lisää "äijämäisyyttä", lisää rintakehää jne tuli. jos Ahti hieman rotevoituisi vielä niin voisi ehkä ollakin muutakin kuin EH:n koira, mutta minullehan se tietysti on aina se erinomainen :)

Ahtiska nukkui koko kotimatkan ja loppuillan. Leevi oli ihan täpinöissään kun tultiin kotiin, ja olisi ulkona halunnut vain riehua. onneksi sekin auttoi että pääsi mamman rapsuteltavaksi.
hieman harmittaa kun on tuo Leevin aktivointi jäänyt taas vähemmälle. kovasti itselleni vakuuttelen että kunhan kevät tulee ja ilmat lämpenee niin voi Lepakonkin kanssa alkaa taas touhuamaan enemmän, ja esim tottistelemaan ulkona. sisällä on niin hankala tehdä oikein mitään kun siinä on sitten molemmat kuonot mukana.

onneksi pakkaset taas hieman hellitti niin päästiin sentään tekemään kunnon lenkki aamupäivällä. jospa se kevät tulee niin päästäisiin kunnolla tekemäänkin jotain.